Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tämän päiväisestä ratsastuksesta ei todella puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Nyt saattekin lukea oikein yksityiskohtaisen stoorin tämän päiväisestä lenkistä...

Ennätin kuin ennätinkin tänään Sónatan selkään ennen pimeää. Tai noh, melkeinhän se oli taas pimeetä... Siitä sitten lähdettiin Sontun kanssa mettään sille perinteiselle lenkillemme. Tällä kertaa mentiin ihan kahdestaan, kun äiti ennättänytkään mukaan. Siinä sitten tepasteltiin jo pitkän matkaa, kunnes traktori tuli vastaan ja se olikin sitten toisin päin kuin edellisellä kerralla kuin mitä sillon kun viimeeksi mentiin siitä ohi. Se oli Sónatasta melkoisen mörkömäinen... :) Traktorin ohi kuitenkin selvittiin ja ihan itseasiasssa ihmettelin, kuinka iloisesti Sonttu lähti metsään kun yleensä jos mennään kahdestaan niin pitää neuvotella pitkään ja hartaasti ennen kuin mennään... Siinä sitten ennen ravi/laukkapätkää piti hypätä selästä pois ja nakutella tilsat pois, kun taas on ihanat tilsankertymis kelit, ai että kun tykkään... :/ Heti kun olin takaisin kyydissä, lähdettiin oikein ihanan reipasta ravia menemään pitkin lumista metsätietä. Oli kyllä niin ihanan näköistä kun ei ollut kuin parit jäljet meidän lisäksi ja ihanan lumiset puut. Jonkun matkaa ravattuamme sitten nostettiin laukka, joka ei kuitenkaan sillä kertaa kestänyt kovin pitkään. Uusi nosto ja oikein nättiä laukkaa taas hetki, ja mahtuipahan laukkapätkäämme peräti kolme erillistä nostoa, mutta joka kerralla nousi niin nätisti, että oli pakko kehua pollea oikein kovasti.

Nää kaks kuvaa ei ole tänään otettuja, mutta tälläset tähän nyt laitoin, ettei ihan kuvatonta postausta tulisi...

 Siinä sitten pikkuhiljaa käännyttiin takaisin ja tultiin sellaiseen kohtaan, josta pääsis metsäpolkua pitkin pellon alareunaa tielle, josta pääsee suoraan ylämäen kautta meille. Polkua pitkin ei ollakkaan nyt kuljettu pitkään aikaan, ja nyt sitten talutin Sónan polkua pitkin.Hyvin se tiesi, missä kohtaa sattaa olla lätäkkö tai jokin muu monttu, kun ensin polle hyppäs ihan selvän pienen montun yli ja polun lopulla kiersi jäätyneen (tosin nyt lumen alla olevan) lätäkön. Polulta selvittiin pellon alareunaan ja siinä vaiheessa miä loikkasin takaisin kyytiin. En meinaa pysynyt enää hepan perässä kun oli kauhian paljon lunta ja hepalla vauhti päällä....
 Tielle päästyämme ajattelin, että noh, voitas vaikka laukata tuo mäki ylös, ollaan ennenkin laukattu eikä oo ollu mitään onkelmia. Siinä annoin sitten laukka-avut ja polle singahtaa matkaan, ei tosin mitään tasaista laukkaa vaan laukan alkuun lentääkin muutama korrkea pukki, tai ainakin pukitukset tuntuivat korkeilta... Hetken aikaa mietin että mienmköhän tässä käy oikein, mutta selässä pysyin onneksi ja matka jatkui mäen päälle, jossa Sonttu suostui hiljentämään raville, tosin ravi jatkui mäen huipulta aina tallipihaan saakka (ei onneksi ollut kovin pitkä matka...). Pikkusen nimittäin hirvitti kun huomasin laukassa, että polle vetää pään alas... Oltiin nimittäis ilman satulaa matkalla (kuten yleensä) ja nojasin vielä hiukan eteenpäin ylämäessä. En onneks tipahtanu, viime kerrasta onkin vissiin reilu vuos....

Sellanen seikkailu tänään. Pukit tosin latetaan selvästi jo hämärtyneen päivän ja kotiin päin laukkaamisen piikkiin... Toivottavasti Sónata osaa käyttäytyä viikonloppuna, kun vietämme Vilman kanssa hurrjaa heppailuviikonloppua. Siihen sisältyy, tai enpäs kerrokkaan, jospa saisinkin laitettua tänne blogin puolelle viikonlopun touhuista... Hepoilla kuitenkin aktiiviviikonloppu tulossa... :)