Kaviokkaat kevään perässä

Kevät on ollut myöhässä ja pahasti. Vaikka kuinka vanhan tutun lorun mukaan kesänkin pitäisi jo olla täällä, ei sitä näkynyt kuin nyt tällä viikolla ihan kunnolla. Ruohikko on pysynyt hailakkana ennätyspitkään eikä puissa ole näkynyt lehtiä ollenkaan. Postauksen kuvat on otettu 14.5. ja silloin tosiaan oli ihan suoraan sanottuna syksyistä. Nyt, pari viikkoa myöhemmin on kesä kuitenkin tulla tupsahtanut jostain ja maisemat ovat huomattavasti vihreämpiä!

1. Eemeli oli jo ihan huolestunut kun kesää ei näkynyt missään vaikka oltiin jo toukokuussa!

2. Sonttu osasi kuitenkin löytää asian hyvät puolet ja sitä hymyilytti niin hirmuisesti kun se tajusi ettei se ole joutunut kovin paljoa huiskimaan ötököitä hännällään pois...

Niin, puolensa ja puolensa tässä myöhäisessä keväässä, ei ole ollut niitä ötököitä muttei ole kyllä ollut hepoille heinääkään mitä metsästää omenapuiden alta. Viime vuonna viriteltiin tammalle nuttu niskaan jo 20.päivä, mutta nyt ei ole ollut vielä tarvetta kaivaa nuttua esiin kaapista, vaan ollaan pärjätty toistaiseksi Solhedsin suihkuttelulla. Tuossa postauksessa on myös hevosten ekat laidunnuskuvat viime vuodelta, ja postauksessa mainitsinkin, että hepat ovat olleet omppumaalla jo pari viikkoa, eli huiman paljon aikaisemmin kuin tänä vuonna. Tänä vuonna hepat oli ekoja kertoja 17.5. omenatarhassa, jonka jälkeen ne ovatkin olleet siellä joka päivä vähän enemmän. Nyt ne saavat juosta mielensä mukaan omenamaan ja katoksen väliä.

3. Pikainen yhteiskuva ennen päivän liikuntasuoritusta

Enivei, palataas näihin kuviin ja tuohon hetkeen. Olin 12.päivä tullut kotiin luokkaretkeltä ja vastassa oli.. noh, hieman kiukkuisia hevosia. Ei minua heppa-aitauksella juostu hirnuen vastaan ei, vähän katseltiin ja ehkä hörähdettiin vähän ja sitten käännettiin selkä ja juostiin karkuun. Kun sitten vähän ajan päästä tulin viikon lomailleissa tallivaatteissani takaisin, oli vastaanotto hieman suopeampi. Viikonloppuna pitikin sitten paijailla karvakorvia hirmuisesti, koska heti seuraavana maanantaina oli taas lähtö yöreissulle Helsinkiin. Voijjuku että hevoset olivatkin innoissaan viikon mittaisen loman jälkeen, kun juoksutettiin niitä tuossa pellolla vähän, mitä ne nyt suostuivat heinän etsimiseltä juoksemaan...

4. Pikkuiset♥

5. Kuin kaksi marjaa

6.

7. Kierrellen ja kaarrellen...

8. Ja sit myö syyään!

9.

10.♥♥

11. Hitsi kun kamera ei ihan ehtinyt mukaan...

12. Ravuri otus :'D

13. Vaiko sittenkin laukkaratsu?

14. Tai sitten vain hyvin kultainen murmeli♥♥

15. Hurjimus tammuska, jolla on näissä kuvissa vielä ihan himuinen karva!

16. Karvat saivat kuitenkin kyytiä!

Täytyykin nyt kyllä kertoa teille, mitä ollaan Sontun kanssa nyt viime päivinä vähän käyty katselemassa ja kokeilemassa. Meidän viime aikojen lenkit ovat suuntautuneet Saimaan rannalle ja yksi päivä sitten päätettiin mennä kurkistamaan Saimaata ihan lähietäisyydeltä. Pikkuista polkua pitkin ihanan pienen hiekkarannan reunalle tultua poni päätti ensin vain ihastella (tai kauhistella, en tiedä) maisemaa, sitten vähän hörpätä vettä ja pienen rohkaisun jälkeen astua veteen, ensin vain yhdellä kaviolla ja sitten kahdella... Sitten äkkiä pois. Toisella kerralla mentiin jo melkein polvia myöten veteen ja poni polskutteli vettä ihan innoissaan ennenkuin kääntyi kohti kotia. Tästä kesästä on siis tulossa hyvä uimiskesä ponin kanssa, kun jo nyt ollaan päästy melkein polvia myöten veteen! En malta odottaa!

17.

18.

19.

20.

21. Karrvajalka

22. Epätoivoista on tuo ruohon etsiminen...

23. Sontun karvajalat muuten sai kyytiä, kun satui vahingossa yhtenä iltana nyppäisemään tukon sen jaloista irti, sitten huomasin nykkineeni kaikki sen jalkojen irtokarvat...

Joko teillä on hevoset päässeet laitumille?

Mikä oli lempparikuvasi?

Kuvatoiveita ja rallihepoja

Lumet tuli ja hevoset saivat parin viikon lumihangessa kesäkengillä liukastelun jälkeen talvikengät alleen. Viikko kenkien saamisen jälkeen ja hupsista vaan, lumet on melkein kaikki poissa! On tämä talvi ihanaa... Hepat tosiaan olivat taas vaihteeksi kunnon ratsastuslomalla kun kengät eivät vaan pitäneet. Yhtään. Missään. Eemelikin asteli niin reippaasti aamulla tarhaan, mutta kun kaikki jalat yhtäkkiä levähti jokainen omaan suuntaansa, sekin jopa ymmärsi taapertaa tarhassa ihan hirmuisen varovasti. Pitkähkö loma liikunnasta, lunta ympärillä ja mukavasti pakkasta, siinä täydelliset ainekset jokseenkin virkeisiin hevosiin. Liikutukset alkoi siis irtojuoksutuksella ja voi sitä riemua hevosilla kun ne tajusivat että ei tarvitse enää varoa joka askeleella niin paljoa! Kamera pääsi tietty ulkoilemaan ekalle lumessa juoksentelukerralle...

Nyt ollaan pikkuhiljaa palailtu ratsastuksen pariinkin. Hepat ovat olleet yllättävän käsissä pysyvää sorttia, mitä nyt Sónata veti kamalaa kiitokäynti-töltti-ravi-laukka-sekoitusta yhden kokonaisen lenkin verran yhtenä iltana... Tosin tämäkin viikko vierähti niin että vain maanantaina ja nyt perjantaina ehdin hevosten selkään. Pimeys yllättää aina niin äkkiä koulusta kotiuduttua ettei ehdi edes hevosia talliin saada satuloitavaksi niin ei näe enää eteensä. Päätinkin eilen vuohien kanssa pilkkopimeässä otsavalon kanssa treenatessa että en enää aio jättää eläinten kanssa touhuiluja väliin pimeyden takia, mennään sitten vaikka ne otsavalot päässä ja kaiken maailman heijastimet niskassa! Ainut miinus tässä on se, että mettään en lähde pimeässä edes sen otsavalon kanssa. Eikä menis kyllä kumpikaan hevosistakaan. Kenttääkään kun ei ole, niin ratsastaminen onkin sitten hiukan kyseenalainen juttu näillä keleillä ja tällä miun päätöksellä...

Okkei Sónata, kaikki on vissiin ihan hyvin..? (tamma meni siis piehtaroimaan)

Ihana lumiturpa ♥

Viikonlopun luontokuva :)

Ai niin sitten loppun vielä yksi pikkuriikkinen toive teille lukijoille! Blogin joulukalenteriin on tulossa taas toivekuva-postaus! Nyt siis kaikki lähettämään kuvatoiveita, eli sanoja, joihin etsin mahdollisimman sopivan kuvan. Esim. ilo, kesä, hauska  jne... Aikaa on joulukuun 10 päivään saakka!

Pellolla aitojen sisäpuolella osa 1

Rakensimme Vilman kanssa heinäpellolle ihan oikean kokoisen kentän. Heinät, jotka eivät koskaan tule pääsemään latoon liian märän sään takia, saivat väistyä kentän aitojen sisäpuolelta ja het samantien kun aidat olivat pystyssä, ei muuta kuin Sontun kanssa vaan sinne! Alkuun oli tarkoitus ihan juoksuttaa heppaa liinassa, mutta hevonen ei ymmärtänyt ideaa eikä ihminenkään ollut ihan perillä kuinka toimia, joten loppupelissään heppa sai juosta alkuravit ihan vaan irrallaan miun perässä. Juoksutuksen tarkoituksena oli näyttää hevoselle millanen paikka on kyseessä. Tähän postaukseen laitan vain  juoksutuskuvastoa, muuten olisi tullut kilometripostaus jos ratsastuksetkin olisin samaan laittanut...

Liinaa viedään...

Sónata on ihan aina kävellyt tarhassa perässä, jos niin vain on pyytänyt. Ja tietty jos lähden juoksemaan, polle ravaa korvat luimussa perässä. En yhtään tiedä, mistä tuo korvien luimuun laitto johtuu, mutta olen huomannut, että esim. Apassionatassa (jossa olen käynyt 2 kertaa) irrallaan ihmistä seuraavat hevoset pitävät myöskin korviaan luimussa... Olisikohan kyseessä joku alistumisjuttu vai? Sitä en tiedä. Joka tapauksessa tiedän sen, että Sonttu ei kuitenkaan ole millään lailla äkäinen, niinkuin korvat luimussa kulkevasta hevosesta voisi päätellä... :)

hevonen intaantui hiukan riehumaankin...

kyllä tuolla hepalla vissiin  kaikki on hyvin...?

Näköjään näissä kuvissa hevosella onkin korvat niin pystyssä kuin vaan voi olla... :D

Käyhän tämä hevisen juoksutus näinkin! :)

<3

Nyt olisi luvassa taas ihan hirmuisesti hevospostauksia, mutta on miulla juttua vuohistakin, ja tämän kuvan taka-alalla onkin teille pieni vihje tulevasta vuohipostauksesta... :)

Kuvapostaus ~ irtojuoksutusta

Jokunen aika sitten juoksutettiin heppoja taas irtona tarhassa, ja tälläistä kuvasatoa saatiin...

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

Mikä oli suosikki kuvasi?