sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tytin pienet apurit

Ajoimme taas eilen puita liiteriimme, ja vuohet olivat ulkoilemassa. Elvis päätti kuitenkin lähteä pihasta pois, niin oli pakko viedä kaikki vuohet takaisin sisälle. Muutenkin olimme menossa purkamaan kuormaa liiteriin, joka on lähellä pihalla kasvavia omenapuitamme, niin emme sinne viitsineet ottaa kuutta sarvipäätä vahdittavaksi. Tytti päätti kuitenkin, kun veimme ne sisälle, että sepä ei haluakkaan omaan karsinaan isosiskon kanssa vaan omaan lapsuuden kotiinsa, eli karsinaan jossa Lilli ja Vili nyt asustavat. Päätimme sitten jättää Tytin sinne ja ottaa Lillin ja Vilin Tyttiä puu hommissa tuuraamaan.
Lilli on kuunnellut Tytin antamia ohjeita, miten kuorman kestävyys tarkistetaan

Varo Vili, ettet saa kalikkaa päähäsi!

Tästä kaksikosta on Tytille hurjasti hyötyä

"Hmmm... Tästä on joku puu liian huterasti..."
 Pienet apurit olivat ihan innoissaan, kun ne pääsivät taas ihan uuteen paikkaan. Töiden lomassa ne kuitenkin maistelivat vähän sieltä täältä kaikenlaista. Kun lähdin hakemaan kameraa sisältä, niin pikkukilit tulivat perässä, mutta eivät päässet ikinä sisälle asti koska ne jumittuivat maistelemaan oihassamme olevaa puskaa... Loppujen lopuksi sitten kannoin ne pois sen puskan luota takaisin töiden pariin.
"Puisevaa sanon minä!"

"Heei, nopeammin nyt! Nää pitäs kaikki saaha pinoon vielä tämän päivän puolella!"

"Ai noinko ylös ne laitetaan??"

"Vili, äläs nyt livistä minnekkään, kun on vielä paljon töitä jäljellä."

Vili järkyttyi puiden maistamisen jälkeen...

Mutta töitä on jatkettava!

Jaahas, jaahas onko jo kaikki puut pinossa? Ei taida olla...

Vilikin opetteli puiden oikeaoppista pinoamista


"Nyt on meidän osa hoidettu Vili, nyt lähdetään syömään ne omenapuut paljaaksi!"

lauantai 30. elokuuta 2014

Nimipäiväsankarilla ratsastelua

 Eemelin päivän (Eemelin nimipäivä on tänään 30.8!) kunniaksi ratsastelin eilen Eemelilläkin hiukan ilman satulaa. Myös Ada ratsasti vähäsen tuossa pihalla. En olekkaan ratsastanut Eemelillä vähään aikaan ilman satulaa, joten nyt oli ihan haska taas pompata vähän isomman pollen kyytiin.
Äitini ja minä ihmettelemme aina, että miten kummassa pääsen yhdellä loikalla Eemelin selkään...? Onhan se melkein minun korkuinen... :)
 Lähdimme Eemelin kanssa käymään sillä samaisella maastolenkillä jossa vähän aikaa sitten Sónatankin kanssa käppäilimme. Eemeli oli taas ihan innoissaan kun pääsi metsään. Olemme äitini kanssa muutaman kerran viikon aikana tuossa pihalla, mutta nyt ennätti lähteä metsään Eemelinkin kanssa.

Ravissa on hiukan haasteellista pysyä ilman satulaa, kun herra Eemelillä on niin paaljon suurempi askel kuin Sónatalla. En sieltä kuitenkaan ole kertaakaan tipahatanut! :)

<3

 Kuten heppojen esittelysivulla sanotaan on Eemeli kuin ylisuuri varsa jalkojensa kanssa. Aina kun Empun kanssa lähtee metsään niin se vain katselee maisemia eikä ikinä muista keskittyä kävelemiseen. Joskus saattaa etujalat kompastella niin hetken aikaa polle malttaa keskittyä jalkojensa liikkeeseen. :)

perjantai 29. elokuuta 2014

Maastoesteiden testausta ja pellolla kaahailua

Tänään Ada pääsi meille kameransa kanssa eikä onneksi satanut vettäkään. Koulusta tultuamme söimme vain välipalan ja lähdimme suoraan talliin. Eemeli oli taas kerran karannut laitumelta ja seisoi omenatarhan portin edessä sen näköisenä kuin se olisi sanonut: "Höh. Olitte sitten laittaneet tämän kiinni." Se sitten laitettiin takaisin laitumelle ja sen jälkeen siivottiin karsinat. Rosita meni myöskin leikkimään villiponia omenatarhaan. Kun vihdoin saimme valjastettua Sónatan valmiiksi, niin yllätys yllätys, alkoi sataa vettä! Onneksi kuuro ei kestänyt kauan ja hiljeni onneksi vain pieneksi tihuttamiseksi. Alkuun Ada ratsasti pihatiellämme hetken aikaa, ravaili ja harjoitteli pohkeenväistöä. Sitten minä loikkasin ratsuni selkään ja suuntasimme kulkumme ensiksi pellolle "kaahaamaan", josta pääsee vakituiselle maastolenkillemme ja niiden paljon puhuttujen maastoesteiden luokse.
Täältä tullaan maastoesteet!!

 Kuten ehkä huomaattekin, on hevoseni varustus hyvin pelkistetty; suitsista on turparemmi todettu turhaksi ja jätetty naulaan roikkumaan. Satulan olen myöskin jättänyt hyyvin vähälle käytölle tänä kesänä. Saa nähdä milloin taas heitänkään Sónatalle satulaa selkään!
 Esteiden hyppiminen sujui ihan hyvin siihen nähden, että nämä olivat luultavasti hevosen että ratsastajan elämän ensimmäiset maastoeste hyppelöt. Ilmeisesti Sónata ei oikein osannut hahmottaa esteen korkeutta, koska tammuska hyppäsi esteet kauhean reunasta, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia...
Älkää sitten välittäkö huonosta istunnastani... ;)

Tiedän, tiedän... esteet näyttävät säälittäviltä.... :)

Mutta ainakin me päästään niistä yli!

<3

Tästä kuvasta minä tykkään ihan kauheasti! enoikein tiedä miksi, mutta varmaan yksi syy on, kun polle on noin valppaana ja suloisena.... <3

Mitä ihmeen kiemurtelua??



Hyppelöt tuli suoritettua, nyt on hyvä lähteä mussuttamaan vielä muutamaksi tunniksi heinää laitumelle


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Esteurakoitsijat

Olen jo jonkin aikaa haaveillut rakentavani muutaman maastoesteen vakituisen maastolenkkimme varrelle. Nyt sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja kyhäsin vuohien kanssa illan hämärtyessä muutaman hassun esteen tien pientareelle. Minulla oli onnekseni apuna esteiden valitsemista helpottavat kaverukset eli Sohvi, Tytti, Lilli ja Vili, ovathan ne sentään kokeneita agility-vuohia melkein kaikki.
Sohvi rientää sisaruksien kanssa apuun!

Näistä pölleistä voisi kyhätä vaikka kuinka hienon esteen!

Tyytikki on samaa mieltä :)

Vilin ehdotus esteeksi olisi vanha kunnon vesieste!

Se on kyllä aika hurja jo pienen vuohenkin mielestä, niin entäs sitten Sónatan ja Eemelin mielestä?

Tytti ehdottelee esteeksi myös hiukan ohuempia oksia ja pöllejä.

Vilin ja Lillan mielestä hiukan pelottavaa pyöreää puuta voisi hyvinkin käyttää...

Ja Vilin mielestä kaikki esteet pitää koristella kauniisti vadelmanoksilla
Lilli löysi metsästä hilmmusen tukin, joka sitten loppupelissä raahattiinkin esteiden paikalle.

 Voi olla, että viikonloppuna saan lisää kuvia esteistä ja toivottavasti pääsemme pian Sónatan kanssa niitä testaamaan. Kävimme jo tänään kiertämässä lenkin, jonka varrella esteet ovat, mutta ei hypätty vielä. On koko ajan niin hitsin märkää, että ihan inhottaa. Sónata ei kuitenkaan ollut moksiskaan kun oli reitin varrellle ilmaantunut kolme hurjaa estettä, jotka eivät todellakaan ole korkeita. Kunhan vain ihan omaksi iloksi niitä rakentelin ja onhan se kiva joskus hyppiä vähän eri ympäristössä kuin pihatiellä. Nyt on mennyt tosiaan muutama päivä, etten ole pystynyt ratsastamaan tai tekemään ylipäätään ulkona mitään, koska on satanut koko ajan vettä. Sónatalla ei muuten ole vieläkään loimea, mutta hyvin on kuitenkin pärjätty örkkien kanssa! Pitää sille kuitenkin se loimi tämän syksyn aikana hommata...

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tytti puunajossa

Aina aamuisin olemme vieneet vuohet metsään syömään ja saaneet ne jäämään sinne, olemme äkkiä hakeneet mönkijän ja mättäneet puukuorman mönkijän kärriin valmiiksi. Vuohet ovat siis melko lähellä metsässä, mutta kuitenkin niin kaukana, että niitä ei näe vain äänet kuuluvat. Tytti ei aina halua mennä muiden mukana, vaan se tulee ja alkaa syömään ensin siinä lähellä kaikennäköisiä kukkasia, mutta kun puukuorma kasvaa tarpeeksi isoksi, on Tytti laaduntarkastajana ja loikkaa puukuorman kyytiin maistelemaan puiden tuohta. Tänä aamuna, kun olimme tuttuun tapaan puita mättämässä ja minulla oli vihdoin kamera mukana, niin muutaman kuvan sain napattua Tytistä, mutta sitten loppui kamerasta akku. Tyypillistä... :)

"Ai mitä? Meettekö ajamaan puita, mä tuun mukaan!"

"Hmm... Aika hyvin kasattu... Siirtäkää jokaista puuta kolme senttiä tänne päin, muuten ne eivät tule kestämään!"

Tyytikin virallinen työskentelykuva

"Heei, unohditte laittaa puut tuohon koriin!"

"Huoh... Laita ihminen asialle, mene itse perässä..."

"Ja näin testataan kuorman kestävyys. Hyvin on pakattu, voidaan lähteä!"

Suutari, räätäli...


"...pikipöksy, pietari.. Joo joo tiedän sen lorun, mutta nyt kerron teille kuinka haastava uusi unelma-ammattini, hevosten kengitys on."

"Meillä kävi torstaina hevosten kengittäjä ja innostuin siitä kovasti. Opiskelinkin siinä sitten samalla, että mitä kengityksessä kannattaa ja pitää ottaa huomioon..."

"Oikean kokoinen kenkä on kaiken a ja o. Mitä luulette, onko tuo Eemelin kenkä minulle sopiva?"

"No niin ihminen, laitappas nyt se kenkä mun jalkaan, niin näytän kuinka sopiva kenkä löydetään!"

"Tuota noin... Öh, tämä kenkä on hiukan liian iso ja ei oikein sovi muotoilunsa puolestakaan minun suuren suureen jalkaan... Kokeillaan Sónatan kenkää!"

"Ai tämä on kokoa 4x0, luultavasti liian pieni siis..."

"Arvioin tämän hiukan väärin... Jos Sónatan kenkä on kokoa 4x0 on minulle oltava kenkä kokoa 15x0! Myydäänköhän niin pieniä kenkiä agrimarketissa? Tykkään niin paljon tästä mallista, että haluaisin itsellenikin tälläiset..."

"Mikä tuo on? Ai, Misu täällä taas haaveilee hevosten kengistä ja kengittäjän urasta..."

"Minun mielestä Misun kannattaisi vaihtaa ura suunnitelmaa, meidän kengittäjä on todella pätevä, toisin kuin Misu... Joten Misu, jatka vain hiirten metsästystä ja jätä kengitykset sellaisille jotka sen homman osaa!"

"Hihiihi... Nyt se Misu lähti roudaamaan niitä kenkiä pois... Hyvä että jaksaa nostaa ne!" :D

"En minä olisi mitään kenkiä halunnutkaan... Onhan minulla nämä kauniimpaakin kauniimmat sukat tassuissani!"