Uljaalla Mustalla

Päästiin pitkästä aikaa Vilman kanssa käymään tallilla, jossa olimme kesäleirillä. Pitkään ollaan yritetty saada suunitelmat sattmaan sopivalle lauantaille mutta aina on ollut jos jonkin näköistä menoa ja hässäkkää. Lomalla ehtii kuitenkin tehdä mitä vaan, ja kerättiin ratsastuskamppeemme ja suuntasimme äitini kyyditsemänä kesällä tutuksi tulleelle tallille.

Olin etukäteen toivonut ratsukseni vauhdikasta vuonohevostammaa, Sohvia. Sitä en kuitenkaan saanut, vaan tuntilistassa luki nimeni kohdalla jo tutuksi tullut kaveri, Fantti. Alkuun ajatelin, voi ei... Viimeeksi kun menin sillä kentällä, se vei minua kuin lapasta... Jännityksen vallassa siis nousin tuon jättimäise pollen selkään.

Fantti kesällä

Jännitys laantui hetkiseksi alkukäynneisä, mutta heti järjesti Fanti herätykse ensimmäisessä kulmassa, jossa se suoritti pienen ryntäyksen, kun metsässä oli "jotain ihan kamalaa"... Sama toistui muutamila seuraavillakin kierroksilla, mutta ei onneksi sen kummempaa. Alkuun teimme pysähdyksiä ja peruutuksia, ja sitten aloimme ravailemaan. Ja ravia jatkui ja jatkui ja jatkui piitkään! Ravissa tehtiin voltteja, pääty-ympyröitä ja avotaivutuksia, jotka nekin onnistuivat ihan tosi hienosti kun polle on oikea kouluratsastusmaisteri. Ravissakin Fantti tosiaan mutaman lähdön otti tietyssä metsänkulmassa, joten laitettiin sille sitten sellaiset kumiohjat, jotka hillitsivät sen menoa onneksi aika hyvin. Ravien jälkeen mentiin hetken aikaa käyntiä ja jo siinä vaiheessa oli jalat ihan kipeinä keventämisestä... Sitten aloimmekin laukkaamaan ja jos halusi, sai hypätä parin pienen esteen ylitse toisella pitkällä sivulla, mekin mentiin esteet ravilla kerran, muttei sen jälkeen enää. Aluksi oli laukkavaihde ihan hukassa meikäläisellä, mutta kun ope neuvoi hiukan niin johan alkoi uljas musta laukata! :) Laukka piti nostaa toisen pitkän sivun puolessa välissä ja tehdä iiiso ympyrä sille sivulle, jonka jälkeen sai hypätä tai vain mennä laukalla ohi. Me vaan laukattiin aina esteen ohi, ei hypätty kertaakaan laukassa. Fantti toimi koko loppu tunnin ihan superhienosti, olen iloinen ja yllättynyt kuinka nätisti se meni vaikka alkuun säpsyikin kauheasti metsään.. Ja mitä vuonikseen tulee, olen iloinen etten saanut sitä, se veti nimittäin välillä aina sellaista rodeota että huhhuh... Tunnilta jäi siis ihan huikean onnistunut fiilis ja kipeät jalat! :)

Hienon hieno ja vauhdikas kaveri!

Ratsastuleiri 2/5

Tiistai 23.6.2015                        ~2. Leiripäivä~                           Vehmaan talli, Juva

Tiistai-aamuna heräsimme (tai ainakin minä heräsin...) sateen ropinaan, mikä oli tietty harmi koska tallilla ei ole maneesia... Aamupalan syötyämme ehdittiin pelailemaan hetken aikaa korttia Vilman kanssa, jonka jälkeen pitikin lähteä siivoamaan talli ja teoriatunnille. Teoriassa opiskeltiin hevosen lääkintää. Tässä kohtaa meidän piti siis alkuperäisen suunnitelman mukaan olla maastossa, mutta koska vettä tuli kuin saavista kaatamalla niin ei oikein huvittanut lähteä...

Tältä päivältä ei vesisateen takia ole kuvia, mutta olkoon kuvituksena nyt niitä epämäärääisiä räpsyjä, joita räpsitiin pitkin viikkoa..

 Lääkintätunnilla opiskeltiin terveen ja sairaan hevosen tuntomerkkejä, ja mittailtiin Iska hepalta ruumiinlämpö ja kuunneltiin sen suolistoääniä, tuttua puuhaa! Teoriapläjäyksen jälkeen leikittiin hetki hauskaa sanaleikkiä, ja leikin jälkeen pitikin lähteä syömään.

Voi mikä ihana Tahvo <3 Tahvo seurasi ihan jokaista ratsastustuntia ja joskus jopa juoksenteli pitkin ja poikin kenttää...

Kun saimme ruuan syötyä, oli hetki aikaa ihan vaan olla. Tässä vaiheessa alkoi sadekkin jo hellittää ja ratsastuksenope tulikin sanomaan, että nyt lähetään hakemaan hevosia ja sit ratsastamaan! Miä en halunnut ratsastaa, kun hepat oli kaikki ihan likomärkiä, mutta sain taluttaa jo tutun hepan, Digin pois laitumelta. Kello löi tässä vaiheessa jo puoli kaksi, ja oltiin myöhässä aikataulusta kyllä pahasti, alkuperäisen suunnitelman mukaan maastojen piti alkaa siinä kympin maissa ja loppua kahelta... Noo, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kakkosryhmä lähti maastoilemaan ekana ja sillä välin kun toiset maastoili, me puhditeltiin heppojen satuloita ja suitsia. Miä sain putsattavakseni Siru- ja Federika-ponin suitset sekä vielä ihanan lehmänkirjavan estehirmu Padyn kuolaimettomat suitset. Sitten lähdettiin popsimaan vielä hiukan välipalaa ja kun saatiin välipala syötyä, niin kakkosryhmäntulikin jo tallin pihaan  ja lähettiin suorilla maastoon.

Tämäkin kuva on torstailta, jolloin juoksutettiin Fanttia, mutta Fantti siinä on joka tapauksessa, juoksutuksesta lisää myöhemmin!

Maastoratsunani toimi jo vanhatuttu Fantti. Hiukan kyllä alkuun hirvitti lähteä niin isolla kaverilla mettään, mutta Fantti taisi olla porukan varmin ja rauhallisin hevonen, hyvin meni siis! 2 tunnin maaston aikana mentiin pelkästään käyntiä, mikä oli kyllä lievä pettymys... Vauhdikkaan laukan ja ravailun sijaan nähtiin kyllä niin hienot maisemat että! Ratsastettiin korkean harjun päällä, jonka molemmin puolin oli järvi, Sónata tykkäis! 

Maastosta suoriuduttua oli aika viedä hepat takasin laitsalle, ja miä talutin Iskaa, kun yksi tyttö ratsasti sillä. Iskalla olikin hirmunen kiire jo peltoon, meni kaikista muista hirrmusta vauhtia eellä ja hurjaa vauhtia      lähti pellollekkin. :) sitten olikin taas ruoka, jonka jälkeen oli pienenpieni ruokalepo. Sitten leiriohjaajat tulikin pitämään meille leiriolympialaiset, jossa piti heittää hevosenkenkää, vetää ponikärriä, leikkiä tukkihumalasta muunneltua versiota "raippahumalaa" (joka ooi ihan kamalaa...) ja sitten piti vielä selittää sanoja. Kaikki tuo tehtiin siis joukkueena mutta voittaja joukkue paljastetaan vasta perjantaina...

Pienen huilitauon jälkeen syötiin iltapalaa jonka jälkeen pari leiriläistä piti karkinsyömiskisan, johon en kyllä tällä kertaa osallistunut... Sitten tuli taas se ihana aika, kun sai käydä nukkumaan! Tosi kiva päivä oli Tämäkin päivä, vielä 3päivää jäljellä!

                                                  Jatkoa seuraa...

Ratsastusta omalla ja vieraalla issikalla

Eilen ei kyllä ollut tarkoitus käydä ratsastustunnilla eräällä islanninhevostallilla, jossa on kyllä aika paljon muitakin hevosrotuja, mutta illalla neljän maissa äitin sanoi, että voisin lähteä tunnille kuitenkin, vaikka sunnuntai iltana oli tosiaan sovittu toisin. No, minä siinä sitten soittamaan ratsastuskenopettajalleni, että mahtuukos siihen kuuden tunnille mukaan. No kyllähän sinne mahtui ja Vilma Adakin pääsi mukaan.

Sain ratsukseni koulutunnille pienen, nuoren ja touhukkaan issikka tamman nimeltä Svandis. Svandis oli kyllä ihan hupsu pikku hevonen. :) Tunnilla ravattiin paljon, tehtiin lävistäjällä askeleen pidennyksiä ravissa ja käynnissä, peruuteltiin ja laukattiin. Laukassa oli tosiaan pikku Touhottaja-Svandiksessa pitelemistä, kun tammasta oli niin mahdottoman kivaa koko ajan. Opettajakin totesi, että ei se ole ikinä ketään pukittanut alas, mutta nyt en kyllä laita päätä pantiksi, ettei se jotakin tee... Siitä huomasi hyvin, että ilmat olivat viilentyneet ja virtaa piisasi. Polle aina välillä ihan säpsähteli, kun oli niin kivaa. Ei kuitenkaan pään viskelyt johtaneet pukitteluun (onneksi...) ja tunti meni oikein hyvin. Olihan se ihan kiva käydä taas pitkästä aikaa tunnilla ihan kentällä ratsastamassa ja valvovan silmän alla. :)

Pikku touho Svandis :)

 En ole ennättänyt omilla polleilla ratsastamaan ennen kuin tänään vähän aikaa Sónatalla. Eemelin loma jatkuu siis vielä huomiseen. Meillä oli ainakin aamulla jo lunta maassa, minkä takia ei hevoset päässeet laitumelle syömään jäistä heinää. Ne olivat joutuneet olemaan tarhassaan koko päivän ja niiden tarhassa on iso kasa takiaispuskia. Sónata olikin varmaan onnistunut keräämään kaikki mahdolliset takiaiset otsikseensa ja häntäänsä. Ratsastaminenkin keskeytyi hiukan, kun alkoivat ilmeisesti takiaiset pistellä ja pään heittely edes takaisin alkoi. Oli kyllä siinä vaiheessa jo itselläkin sormet jo ihan jäässä niin lopetettiin ihan suosiolla kesken harjoituksien.

Sónatan hienot papiliotit  :D

 Sen verran kuitenkin ehditiin ratsastaa ennen sormien paleltumista ja takiaisten häiriköintiä, että sain muutaman hyvin heikko laatuisen kuvan näpsäistyä. Pujoteltiin myös hetken aikaa ja ravailtiin jonkin verran.

 Sónataa jännitti hiukan Rosita, joka oli muuttunut vihreäksi omenatarhassa ollessaan. Tosiasiassa sillä oli vain loimi päällään, koska meillä on ainakin melkein nollassa ja vettä sataa ja tuulee, ettei Hompsukkaa voinut oikein viedä ilman nuttua ulos. Kaipa se syksy taas sieltä tuli ja pikkuhiljaa tässä kai talvea kohtikkin mennään... :( Se hyvä puoli ainakin on, että talvella ei ole örkkejä!

"Huui kauhistus!! Mikä mörkö tuolla on??? Ai, se olikin Rosita..."