Jäällä islantilaisen vauhtikaviokkaan kanssa

Talvi on hemmotellut meitä oikein kunnolla nyt viime aikoina. On ollut ihania pakkaspäiviä ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta melkein joka päivä. Kovat pakkaset ovat jäädyttäneet järvien jäät niin, että siellä uskaltaa hyvin lenkkeillä niin vuohien kuin hevostenkin kanssa. Hiihtoloman alussa suunnattiin Sónatan kanssa ratsasten jäälle ensimmäistä kertaa. Mukana menossa oli tietty oltava kuvaaja ja Aino onneksi sattui olemaan mökillä sopivasti loman alkajaisiksi. En ole tosiaan ennen Sontulla jäällä juurikaan ratsastanut, viime talvena muistaakseni kerran mentiin mökiltä toiselle ihan vain käyntiä kertaalleen, mutta siinä se. Nyt mentiin alkuun pari kierrosta käyntiä ja tunnusteltiin, mitä poniini tuumaa vetten päällä kävelystä. Eihän se ollut moksiskaan, aika innoissaan muttei kuitenkaan liian. Uskaltauduttiin ravaamaan pari pätkää, mutta niiden jälkeen poni alkoi olemaan sitä mieltä että nyt muuten mennään kotiin, niin ei enää kokeiltu laukkavaihdetta. Voi olla, että jos oltaisiin laukkaamaan lähdetty, ei se olisi pysähtynyt ihan heti... Poni toimi hirmu hienosti yhtä selästä heittoyritystä lukuunottamatta ja siihen nähden että tosiaan mentiin käyntiä kovempaa jäällä ekaa kertaa niin S toimi superhienosti! Kuvat kertokoot loput, hauskaa ja vauhdikasta oli!

Poni oli jo matkalla sitä mieltä että jos kuitenkin joskus myöhemmin...

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Aino

Ekat raviaskeleet jäällä, jihuu!

Ilmeeni kertoo kaiken :)

Väliaika palkka, kun meni niin hyvin!

Ponin korvat pahaenteisesti luimussa...

...ja sitten alkoi pienoisrodeo!

Hassua katsoa kuvia näistä ponin kiukutteluista, ei se tuolta tunnu selästä käsin!

Kuski pysyi kyydissä ja poni luovutti, kaipa sitä pitää sit ravata nätisti.

Ja sitten muuten ravattiin! Onneksi äitini tuli juuri rantaan jarruksi, muuten ravattaisiin varmaan vieläkin jossain :'D

Niin hieno <3

Niin niin hieno pieni islantilainen <3

Raudaton suu-ja mitä siitä seurasi

Sónatalla on aina ollut kuolaimet suussaan sen tavallisissa suitsissa, kun minä olen sillä ratsastanut. Olen kyllä aika paljon mennyt sillä pelkällä riimulla ja mentiinhän me pelkän kaulanarun voimin kesän aikana. Tamma siis toimii ilman kuolaimiakin, joten aloin tosissani haaveilemaan sille jonkinlaista kuolaimetonta vaihtoehtoa tämä kesän alussa. Aikaisemminkin olen aina välillä ajatellut etsiväni sille uudenlaisen kuolainhärpäkkeen, mutta aikaisemmin asia on aina jäänyt.

Loppukeväästä/alkukesästä aloin tutkimaan entistä tarkempaan erilaisia vaihtoehtoja kuolaimettomissa suitsissa ja pian minulla oli päässäni ajatus, minkälainen kuolain voisi olla hyvä juuri Sónatalle. Itse en oikein lämmennyt perinteiselle hackamorelle sen suuren vipuvaikutuksen takia. Aika nopeasti suosikikseni nousi LG bridlen kaltaisesti toimivat kuolaimettomat. Aidot ja alkuperäiset LGt maksavat mansikoita, mutta onneksi nettikaupat olivat pullollaan (varsinkin ulkomaalaiset, ei suomalaiset tietenkään) aivan samalla periaatteela toimivia, hieman halvempia vaihtoehtoja. Yksi näistä vaihtoehdoista oli starwheel-hackamore, joka on kaikenlisäksi mielestäni vielä tosi kivannäköinen! Googlettelua ja facebookin Kuolaimeton, kengätön ja kannukseton-ryhmässä kyselyä, ja näin lähti ensimmäinen starwheel-tilaus matkaan.

"Tää on kiva kuolain kun voi syödä helposti!"

  Ensimmäinen tilaus ei mennyt aivan putkeen, minulla ei vieläkään ole toukokuun lopussa tilaamaani tuotetta. Tämän johdosta nyt on aika epäileväinen fiilis kaikkien nettikauppojen suhteen... Onnellisuus oli suuri, kun Hööksin uusin kuvasto kolahti postilaatikkoon ja selailun jälkeen bongasin juuri haluamani kuolaimettoman! Melkein heti (pienen koko selvityksen jälkeen) lähti starwheel taas tilaukseen ja innolla jäin odottamaan miten tämän kanssa kävisi, vai olisiko kuolain jotenkin kirottu eikä se koskaan tulisi miltään toimittajalta perille. Tällä kertaa kävi kuitenkin niinkuin yleensä onneksi kaikissa tilauksissa käy, ja pian päästiin mallailemaan uuden karheaa kuolaimetonta ponskin päähän!

Mallikuvaukset

Pientä hankaluutta oli varsinkin alkuun saada kuolain istumaan tamman päähän, koska remmit olivat full-kokoiset. En kuitenkaan halunnut enää jäädä odottelemaan että josko Höökslle tulisi jossain vaiheessa cob-kokoiset remmitkin. Säätövaraa löytyy näistä remmeistä nimittäin vaikka muille jakaa! Rinkula on kaikissa saman kokoinen, ei väliä, vaikka olisi cobi tai full. Muutamat mittaliut ja mallaillut, pari lisäreikää sinne tänne ja kuolain istui niin hyvin pienen issikkani päähän, että uskaltauduttiin koeajolle.

Kunnon tilanne päällä, vain sekunti tämän kuvan jälkeen Sohvi ponkaisi aidan yli ja pisti koko ratsastussuunnitelmat uusiksi...

Ekasta kerrasta lähtien Sónata on toiminut varsin hienosti ottaen huomioon ettei sillä ole mitään rautaa suussa. Vähän se aina metsässä meinaa testailla vieläkin (ehkä noin kuukauden kuolaimettomuuden jälkeen), että onkohan se kuski ihan tosissaan menossa tähän suuntaan... Olen uskaltautunut sillä ihan uusiinkiin metsiin ja vauhtilenkit on pysyneet normaalivauhtisina uuden päähärpäkkeenkin kanssa.

Ekaa kertaa pellolla 

Tosiaan, mitä siitä seurasi, kun Sontulla ei enää ole kuolainta suussa? Sen sisäinen Seikkailija Dora heräsi tosissaan, kartta ja kompassi valmiina suoraan repusta kohti uusia seikkailuja. Kuolaimettomaan siirtymisen jälkeen ponista on tullut ihan ihmeellinen puskailija ja koko ajan pitäisi mennä vain metsässä ja uusille poluille, ei voi enää kulkea tietä pitkin... Huomasin ihan ekalla kerralla heti, että poni oli jotenkin paljon rennomman oloinen, en sitten tiedä oliko vain toiveajattelua vai mitä. :)

 Hyvänä esimerkkinä tästä parin viikon takainen reissu, kun poni päätti että mennäänkin uimapaikan sijaan ylempää polkua pitkin, kyllä sitä pitkin johonkin pääsee! No pääsihän siitä aika lähelle meidän normilenkkiä, ja suunnittelin jo innoissani, kuinka päästäisiin menemään ympäri ettei tarvitsisi rämpiä samaa tietä takaisin. No, olisi vaan pitänyt uskoa ponia, kun se hakkuuaukon alkupuolella tuumasi että nyt mennään takaisin. Ei nimittäin päästy hakkuuaukolta tielle, sen verran kosteita lammikoita oli juuri ratkaisevissa kohdissa... Ei muuta kun takaisin samaa tietä, eihän siinä ihan nätti polku se onneksi oli mitä tultiin. Yhdessä vaiheessa meinasi kyllä usko loppua, kun metsäkoneen jälkiä meni ristiinrastiin eikä enää ollut edes varma, missä oltiin jo käyty tsekkaamassa tilanne. Tuntihan siinä vierähti kevyesti kun rämmittiin ees taas, ja poni oli ihan innoissaan! Olisi varmaan mennyt vielä jonkin polun päästä päähän ja kolmannenkin.. Ihan mukava juttu kylläkin, ei valittamista!

Superponi♥

Kentällä ollaan testattu wheeliä pari kertaa ja se olikin sitten vähän haastavampi rasti! Ekalla kerralla päästiin menemään kaikki askellajit läpi, mutta ponski oli selvästi ihan ihmeissään kun ei ollut kuolainta ja painoi kauheasti päätään alas (mitä se ei yleensä tee) ja oli muutenkin vähän hankalampi kuin yleensä. Tänään ratsastin sillä vähän aikaa kentällä käyntiä pääasiassa ja tamma mokoma toimi hirmu hienosti koko ajan! Muita askellajeja ei oikein voitu mennä, kun nämä ihanat vesisateet pitää huolen pellon kosteudesta... Opeteltavaa siis riittää, mutta hyvältä tämä vaikuttaa ainakin tällä kokemuksella! 

Onko sinulla kokemuksia kuolaimettomien kanssa ratsastuksesta?

Vauhtia, eräjormailua ja kaulanaruilua

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikka sun mitä. Ihan alkuun täytyy mainita siitä, että Misu käväisi uudestaan lääkärissä näyttämässä korviaan ja sai kunnon korvien puhdistuksen, likaa oli korviin kertynyt niin paljoa, ettei kisu meinannut taas pystyssä pysyä. Nyt tuo pikku riiviö on ihan oma raivostuttava itsensä, vähän väliä kinuamassa ulos ja sitten taas heti takaisin sisälle...

Tämän kisun korvia ei onneksi ole tarvinnut operoida mitenkään :)
Kaikki postauksen kuvat on ottanut Aino

Hevosilla oli vauhdikas juhannus, varsinkin pikku tammalla. Juhannusviikon torstaina saimme Ainon kanssa ihan mahtavan päähänpiston, että lähdetään ponin kanssa yömaastoon! Hyvin kului ilta intiaanijuttuja valmistellessa ja joskus puolen kahdenoista aikoihin käytiin käppäilemässä pieni yökävely metsikössä. Aika nopeasti kuitenkin palattiin talliin, kun hyttysiä oli niin hirveästi, ettei meinannut sekaan mahtua! Ei me aleta kyllä tuohon aikaan normaalisti menemään, ei ollut yhtään vähempää ötököitä kuin päivälläkään, päinvastoin... Yksi pupu bongattiin mutta muuten metsikkö oli hiljainen hyttysten ininää lukuunottamatta.

Olin varautunut siihen, että poni on vauhtia ja jännitystä täynnä, kun lähdetään jokseenkin myöhässä liikkeelle, mutta heppaa ei paljoa painellut kellon aika, sitä kiinnosti vain ruoka. Melkein joka askeleella se yritti vaivihkaa livahtaa ruohotupsuun, jotta se saisi hieman matkaevästä...

Kunnon tilannekuva ennen maastoon lähtöä, laitan ponille tervaa, päivitän puhelimeen jotain ja poni tankkaa mahaa täyteen... :DD

Herra Eemeliä ei otettu yömaastolle mukaan, ehkä ensi kesänä!

Perjantaina maastosta selvittyämme maalailimme pollet kuvauskuntoon ja otimme ihania inkkarikuvia. Hepat ottivat yllättävän lunkisti koko hässäkän, vähän niitä ihmetytti tallissa kun ne eivät saaneet turvallaan hangata ryntäitään tai muualta. Kuvausten jälkeen putsailtiin hepoista maaleja pois ja lähdettiin käymään yhteismaastossa. Aino meni pikku tammalla ja minä Eemelillä edellä. hepat oli ihanan innoissaan menossa, kivaa kun päästiin kaverin kanssa menemään! Ravattiin pari pätkää ja laukattiin reipas pätkä! Oli kyllä tosi kivaa ja hepatkin tykkäsi!

Pyöreä vatsainen murmeliponi

Ponin reaktio kun yritin saada sitä liikkumaan eteenpäin :D

Lauantaina oli Sónatan kanssa estepäivä. Meillä oli suunnitelmissa hypätä hevosten tarhassa, mutta poni oli niin jästipää ja suorastaan laiska tarhassa, että siiryttiin pihatielle. Aino kasaili esteitä ja myö yritettiin pomppia yli. Kyllä me muutaman kerran päästiin ihan kunnialla yli, varsinkin yksi hyppy jäi niin hyvänä mieleen, että vieläkin sen muistan. :) Vähän harmiteltiin, kun ei ollut kameraa hollilla hyppyjen aikaan, mutta ei kaikkea voi saada, vai mitä?

Aivan yli-ihana kuva pienestä islantilaisesta♥♥♥

Esteiden jälkeen lähdettiin käymään vielä maastolenkillä, suuntana Ainon mökkiranta, jossa viime kesänäkin käytiin muutamia kertoja kahlailemassa ponin kanssa. Matka sujui ihan mukavasti välillä ravaillen/tölttäillen mutta ponille iski kauhistus, kun tulimme mökin nurkille. Mökillä poltettiin juhannuskokon jäännöksiä ja se oli ihan kamalaa se. Varmaan reilu kymmenen minuuttia seisottiin ja keskusteltiin, kannattaako meidän uhmata henkeämme ja suunnata pienen nuotion ohi vai ei. Lopulta sain ponin suostuteltua luottamaan ettei tuli nielaisisi sitä heti vaan voisimme ihan hyvin käppäillä rantaan.

Rannassa sitten kuului vaikka minkälaista kolinaa ja napsetta joka oli sekin ihan hirveää islantilaisen mielestä. Kahlailut siis jäi aika vähälle, kyllä se taisi kaikki kavionsa vedessä uittaa pikaiseen vesihörpyn yhteydessä, mutta samantien oli kauhea tuijotus joka suuntaan. Mikäs siinä, hienoja kuvia tuli vaikka uimiset nyt jäikin vähän vähemmälle...

Pätevä pieni punainen♥

Poseerata tämä tamma ainakin osaa!

Rannasta suunnattiin takaisin kotiin ja vähän hirvitti, miten poni pysyy käsissä, kun oli niin kauhuissaan tullessa. Hyvin selvittiin kotiin asti, hieman yli-reipas pieni oli mutta käsissä pysyttiin niin se on pääasia! Seikkailtiin meille jo aika vakioreitiksi muodostunutta metsätie-polku-metsätie-iso tie- reittiä kohti kotia. Tammalle tuli sellainen vajaan parin tunnin lenkki, kun ensin vähän hypättiin ja sitten maastoiltiin, kivaa oli taas!

Pikku kiituri♥

Eräjormat vauhdissaan...

Viime viikolla hommailtiin vähän puomien ylityksiä pihatiellä kummankin möhkäleen kanssa ja Eemeli yllätti superhienolla käytöksellään, kun se malttoi seisoa ainakin vartin kuin tatti mökkiläisten tullessa pistäytymään, hieno poika! Puomien lisäksi käytiin taas vähän rauhallisemmalla yhteisellä maastolenkillä ja ponin kanssa pyörähdettiin kastelemassa kaviot Saimaassa.

Meinasin ihan unohtaa meidän perjantaisen ratsastelun! Eemelin kanssa humputeltiin muutama hyvänmielen kierros tarhassa ja pihatiellä. On se vaan mainio, aina kun sillä ravaa ilman satulaa, naurattaa ihan kauheasti! Hyvä että selässä taas pysyin nauramiseltani...
 Sónatan kanssa suunnattiin hevosten tarhaan ensin riimun kanssa, mutta aika nopeasti pudotettiin päitset pois ja jätin vain kaulanarun paikalleen. Heppa oli hetken aikaa vähän ymmällään, mutta pikkuhiljaa tajusi, että se pystyi menemään mihin halusi ja syömään milloin halusi ohjaus tulee narun eikä kuolaimien kautta. Vähän oli haastavampaa kuin ekalla kerralla, mutta hienosti pikku tamma kyllä pysähtyi! Hou on kyllä ihmesana tuolle, pysähtyi kaulanarulla kuin seinään kun huudahti houn samalla. Länkkäristä oli hyötyä meille, vaikkei mikään western ratsukko nyt ollakkaan... :) Käännökset toimi jotenkin, mutta paljon on meillä parannettavaa, mikäs sen parempi kesätavoite, kuin saada kaulanaruilu sujuvaksi ponin kanssa?

Maailman parhain, ei siitä mihinkään pääse♥