Maastoesteillä kuukausi sitten

Huhhuh, mitä hulinaa viime viikko oli! Tekemistä riitti koulun jälkeen niin hirmuisesti, että hevoset ja vuohet saivat vain lihoa rauhassa aitauksissaan. Nyt alkaa kuitenkin taas tasoittumaan ihan normaaliin rytmiin tämä elämä ja ehdin toivottavasti enemmän noiden karvakorvien kanssa puuhastelemaan.
Kirjoittelin joku aika takaperin, että suunnitteilla olisi metsäämme taas pieni maastoesterata. Se tuli rakennettua kaverini kanssa jo aikapäiviä sitten (19.7.) ja sitä tuli hypittyäkin jo hyvän aikaa sitten. Nyt vasta ehtii tämä postaus blogiin... Esteitä tuli tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin ja niistä tuli kyllä tuplasti hienompiakin. Ensimmäisenä suunnattiin Sónatan kanssa esteitä tutkimaan. Alkuun tiellä nököttävät puut ja kannot olivat ihan yksinkertaisesti kamalia. Esteisiin tutustumisen lomassa ravailtiin ja otettiin pikku pätkä laukkaakin.

Kun esteet eivät olleet enää ihan niin kamalia, ruettiin pomppimaan. Mitenkään erityisen hyvin ei kyllä mennyt pakko sanoa. Olisikohan syynä se, ettei olla hypitty pitkiin aikoihin ja samantien suunnataan maastoon pomppimaan? Me ei kuitenkaan siitä lannistuttu, vaikka hypyt olikin aika sähellystä muutamaa suht onnistunutta lukuunottamatta. Minä ja Sónata ollaan vissiinkin niin puskaratsukko, ettei meille ole niin tärkeää hypätä verenmaku suussa aina virheettömästi ja odottaa oikeaa ponnistuskulmaa, vaan meille tärkeintä on, että meillä on hauskaa.

Tämän hyppykerran jälkeen ei olla ihan kuaheasti puomeja ylitetty, metsässä eikä pihatiellä. Nyt olisi suunnitteilla taas alkaa miettimään enemmän esteitä kun peltokenttä on taas käytössä! Ollaan pari kertaa pellolla köpötelty ja hienosti on mennyt. Kohta siis puomeja mukaan!

Nyrpeän näköinen esteen ylittäjä, joka ei ole enää yhtä hyvin pukeutunut ratsastuslenkeillä. Nyt voi jo jättää loimen pois lenkille lähtiessä, syksy on siis tullut!

Kun tammuska oli saatu talliin, oli Eemelin vuoro päästä ihastelemaan esteitä. Alkuun asteltiin parin pienne tukin yli ihan käynnissä ja sitten hiukan ravailtiin. Ravissa ei ylitetty esteitä kun Eemeli unohtaa joskus nostaa jalkojaan ihan ilman esteitäkin. Ravit sujui hyvin ja sitten kokeiltiin laukkaa. Ekalla kerralla ei onnistunut, mutta toisella yrityksellä oli niin hieno keinuva laukka. Laukkojen jälkeen kaverini ratsasti pollella kotiinpäin.

"Hui kauhistus, mikä tuo on??"

Niin suloinen pikku veijari ♥

Tällä kertaa ei muuta, moikka!

Kenttäilyä ja maastoesteitä herra Eemelin kanssa

Sónata ei ole ainoa, joka on joutunut päässyt pyörimään silloin tällöin tuossa pellolla olevalla kentällä. Myös herra Eemelin kanssa mentiin yksi kaunis ilta pellolla hetken aikaa. Meillä oli tarkoitus mennä pieniä esteitä Empun kanssa, mutta herrassa oli niin hurjasti vauhtia ja niin hirveästi paarmoja raukalla, että päätettiin jättää kenttäilyt Empun kanssa ihan vaan muutamaan käynti ympyrään ja suunnattiin metsään.

Niin hieno hevonen <3

Esteen luona oli laadunvalvoja... :D

Metsään oltiin rakenneltu Vilman kanssa jälleen kerran muutamat maastoesteet. Jännällä odotin, mitä Emppu tuumaisi, kun tajuaa että niiden yli olisi tarkoitus hypätä. Nimittäin jos pihatiellä menee esteitä, niin ei oikein meinaa herraa kiinnostaa, mutta nyt oli Emppu ihan innoissaan taas! Positiivisesti yllätyin, kun herra hyppäsi, tai noh, ainakin astui ihan kunnolla jokaisen esteen yli, hyvä Eemeli!

Eka este tultiin ihan käynnissä...

Mutta toisella esteellä oli näin vauhdikas ja innokas polle!

Tämä este oli alkuun tosi hurja ja pelottava, mutta hienosti herra ylitti sen joka tapauksessa!

Tuon samaisen pikkukoivuesteen yli ei suostunut Eemelikään menemään...

Hupsista, lähti puomi mukaan...

Esteet kun oltiin tultu, niin miä halusin vielä kokeilla nostaa Empulla laukkaa, ja hienostihan se yúkkeli taas nosti! Ei mitään moitteen sanaa...

<3

Maastoesteille mars!

Ennen leiriä, ehdittiin rakennella Vilman kanssa viiden esteen hurja maastoesterata. Suruksi voin kyllä kertoa, että pari kertaa ehdin hypätä esteet ensimmäisen kerran jälkeen, kun ne piti kerätä tukkiautojen tieltä pois... Heti kun tukkiautot poistuvat, niin täytyy siis rakentaa uusi rata, ei kai se muu auta.
Alkuun menin Sónatan kanssa esteet ihan vaan taluttamalla, jotta mikään kumman risukasa (lue: este) ei tulisi yllätyksenä hepolaiselle.Hienosti sujui jo talutusvaiheessa, ja kun oltiin päästy esteet kertaalleen läpi, niin loikkasin kyytiin...

Tässä sitä mennään, kohti ekaa estettä.

Tämä este osoittautui kaikista esteitä hirveimmäksi, sen yli ei suotunut hevonen meneään, ei ilman ratsastajaa eikä ratsastajan kanssa...

Vika este oli Sontun mielestä se paras, tarpeeksi korkeutta vain! :)

 Tuossa talutus versiossa tuli jo aika hyvin lämmiteltyä hevonen, ja se olikin ihan innoissaan jo menossa kun selklään pääsin.

Eka ja toinen este ylittyivät hyvin molemmat

 Toisen ja kolmannen esteen välissä on aikas pitkä välimatka, joten siinä välissä nostettiin laukka. Oli kuitenkin tarkoitus hiljentää laukka pois ennen estettä, kun ei olla oikein noita esteitä vielä kauheasti ylitetty laukassa. No, eihän se hevonen mitään ravia ottanut vaan kaahasi hirmuista vauhtia kahden esteen ohi sille viimeiselle ja kaikista korkeimmalle esteelle. Ennen sitä sain kuitenkin hiljennettyä raviin..

Sónata:"Eeeipäs mennäkkään..."

:'D

Ja näin hienosti meidän hienon hieno estepolle loikkasi vikan esteen yli, ihan mestarihyppääjän ainesta, eikös vaan..? <3

 Esteiden jälkeen otettiin vielä vähän ravia ja laukkaa ja sitten kotia kohti. Polle toimi ihan superisti, ei mitään moitteen sanaa! :)

Talvisia maastoesteitä

Nämä kuvat on sitten otettu ehkä pari viikkoa sitten, meillä ei todella ole enää noin lumista! :)

Kesällä rakennetut maastoesteet olivat tosiaan ppraisen viikkoa sitten ihan lumen alla, niistä ei näkynyt pientä kulmaakaan. Niinpä päätimme Vilman kanssa rakentaa metsään muutaman uuden esteen. Tuumasta toimeen ja pian oli mettätiellä viisi upeaa estettä. Taisi muuten mukana olla esteitä rakentamassa samat kaverit, jotka kesälläkin esteitä miun kanssa kasaili, Lilli ja Vili siis. Esteiden tukitolpksi etsittiin lumikokkareita, ja on ollut hauskaa käydä tuolla lenkillä katsomassa "esteitä" jotka rakennusvaiheessa olivat ihan sopivan korkuisia ja nyt ne ovat vain maapuomeja...

Hurja keskittyminen Sónalla päällä. :)

Muistaakseni alunperin oli tarkoitus, että oltaisiin otettu satula, (miettikää SATULA!! en siis ratsasta juuri lainkaan satulan kanssa...) mutta niinhän se satula jäi kuitenkin talliin, ilman on aina parempi.

Tässä taidetaan ylittää ekaa tukkiestettä :)

Ja taas Sonttu näyttää mielipiteensä...

<3

Kaikin puolin taisi hyppelyt mennä varsin mainiosti. Sonttu oli hyvin innoissaan uusista jutuista ja voitaisiinkin väsäillä Vilman kanssa sellaisia kesäisempiäkin maastoesteitä tuonne metsään (vink vink Vilma...! :D ) Miulla on nyt alkanut sitten ihan täysipäiväinen hevosten liikutusvuoro, kun äitini ja Eemeli kaatuivat ja äitillä on nyt käsi paketissa, joten arvatkaa vaan kuka "joutuu" molemmat hepat liikuttamaan... Joka toinen päivä toisella, joka toinen päivä toisella, niin se taitaa vähän aikaa mennä. Vuohien lenkityskin on nyt tuollaisella vuorosysteemillä, Lilli ja Vili yhtenä päivänä ja Sohvi ja Tytsä toisena päivänä, niitten ulos vientiin (siis jos ottaa kaikki kerralla) kun tarvitsee aina hiuka auttavia käsiä...

Hurrja viimeinen este ja söpö polle <3

Huomatkaa iloinen miniletti, mikä tammalla on hiuksissaan! <3

Uusi nuttu, uudet kujeet

Sónata sai vihdoin viimein uuden ihottumaloimen, kun oli rikkonut edellisen loimensa...Loimen tilaaminen kesti hiukan pitkään, kun ajattelimme katsoa tuleeko kuinka paljon örkkejä, jotka Sónataa sitten häiritsisivät. Nyt ne polttiaiset ovat sitten saapuneet ja polle oli noin viikko sitten ekan kerran hinkannut kaulaansa pienen rikki menneen alueen. Silloin lähti muuten suoraan tilaus Horzelle. Loimi saapui onneksi jo perjantai-iltana ja saatiin se onneksi viikonlopuksi käyttöön. Sónata lähtikin lauantai-aamuna ihan mielellään ulos uuden karkea nuttu päällään.

 Kun avasin loimen pakkauksestaan, ajattelin ensin, että onkohan tämä kuitenkaan oikea malli ja oikea loimi. Oli hiukan erilainen materiaali tässä uudessa loimessa kuin siinä vanhassa, jo reilu kolme vuotta vanhassa loimessa! Se on ensinnäkin aivan erivärinen ja materiaalikin tuntuu täysin erilaiselle. Samanlainen loimi oon kuitenkin kyseessä. Uuden loimen kaikki remmit ja kuminauhat ovat tietenkin vielä toistaiseksi aika jäykät ja uudenkarheat. Sen huomaa kaikkein parhaiten mahakappaleesta... Kun Sónatalla on loimi yllään ja siinä on mahakappale normaalisti kiinni, niin näyttää ihan että Sontulla olisi kauhean iso maha... Sinne on hyvä hamstrata heiniä sitten, ja jos on päivän aikana syönyt hiukan liikaa, niin ei kukkan huomaa mitään... :)

<3

Uusi loimi on häikäisevän vaalea!

Riippuvatsa Sónata :D

 Täytyy nyt kertoa tämänpäiväisistä ratsasteluistakin... Kävin täänään jo aamupäivällä ratsastamassa, koska jos ratsastuksen jättää iltaan on niin paljon niitä pahoja polttiaisia, ettei ratsastamisesta tule yhtään mitään kun polle vaan potkii örkkejä pois. Nyt aamusta oli kuitenkin oikein hyvä mennä lenkille, ja me mentiikin huikeat 45 min! Aloiteltiin pihalla. Tehtiin paljon pysähyksiä ja osa ajasta meni tien vieressä olevan auton ihmettelemiseen... Sitten alettiin ravailemaan ja ravit sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Sitten kokeilin ihan huvikseen, että osattaiskohan me mennä ravipohkeenvöistöä, kun käynnissä mokoma väistö sujuu oikein mallikkaasti. No, kyllähän me sivuttain liikuttiin! En ole varma, että menikö väistö nyt kovin oiekin, mutta meille riittää kunhan se on edes vähän sinnepäin. Pohkeenväistöjen jälkeen otettiin yhdet laukat pihatiellä. Laukka sujui pihalla tänään todella hienosti. Kerran kun nosti, niin ei tarvinnut toista kertaa käskeä!

Laukan jälkeen mentiin peltoa pitkin metsään. Pellolla oli tarkoitus myöskin laukata, mutta polle oli sen verran ihmeissään, kun Eemeli hirnui tallissa, niin mentiin sitten vain käynnillä koko pitkä peltotaival. Mettään kun päästiin, niin loikattiin maastoesteiden yli, nyt sujui tosi hienosti! Sonttu hyppäsi ihan keskeltä estettä eikä tainnut kolahtaakkaaan ollenkaan. Sitten vielä ravailktiin pikku pätkä metsässä, kunnes käännyttiin kotiin... Ajattelin kotiin käännyttyämme, että vois antaa hepan laukata niin lujaa kun haluaa, ja miähän annoin! Ja kyllä muuten hevonen juoksi! Hyvä, että sain sen edes pysähtymään ennen kotipihaa. Kaiken lisäksi menin ilman satulaa ja polle meinas vissiinkin keventää kuormaa (eli heittää miut pois kyydistä...) kesken laukan. Kotiin kuitenkin tultiin kahdestaan ja hiljentyi vauhtikin ennen pihaa. sit käveltiin vielä pihalla hetken aikaa. Semmoinen ratsastelu mulla tänään. Varmaankin uudessa loimessa oli jotain vauhti pölyä, kun tultiin kotiin niin lujaa! Loimeen oli varmaankin mennyt vähän tottelemattomuus pulveria, kun ei meinannut hidastus merkit mennä millään perille... Noo, elämässä on otettava silloin tällöin riskejä! Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin laki sallii, mutta toivottavasti jakoitte lukea!

Reipas polle valmiina lenkille <3