Maastoon

Pitkästä aikaa olimme Vilman kanssa taas käymässä tunnilla eilen. Tuntikalentertissa luki sunnuntaina, että on koulutunti, mutta eilen sitten päivällä huomasimme että kalenteriin olikin tullut lisäys, "jos selkeää niin maasto". Hetken aikaa siinä mietittiin, että voihan nokka. Toivottavasti tunti olisi kuitenkin koulua, kun kerrankin tunnille päästiin. Noh, loppujen lopuksi mentiin kuitenkin maastoon. Miulla toimi eilen ratsuna hyvin hyvin reipas Odda. Reippautta lisäsi kovasti myös se, että metässä oli melkein pimeää, oltiin siis maastossa kello 6-7... Hyvin kuitenkin näki, mutta oli hiukan jännitystä ilmassa kun jonossa mentiin.Oli aikas mielenkiintoista tosiaan lähteä ratsastustuntimaastoon hämärässä... Onneksi ei kuitenkaan mitään kovin suurta ainakaan sattunut ja tapahtunut, pari hepolaista pukitteli aina laukan nostoissa ja tölttipätkien alussa, mutta Odda kulki oikein kiltisti. Ainut pieni kommervenkki oli kuitenkin se, kun oltiin menossa metsäpolulle, niin takana tuleva suokkitamma sitten säikähti kovasti jotain ja ryntäsi ihan kiinni Oddaan. Odda siitä hermostui ja suokki saikin sitten kenkää oikein olantakaa. Onneksi ei kuitenkaan ratsastajaan osunut! Miäkin pysyin kyydissä, vaikka Odda ihan pukitti kun komensi suokkia.... Eikä onneksi tainnut suokkiinkaan kovin pahoja jälkiä tulla. Ravit/töltit ja laukat sujuivat meidän osaltamme siis oikein hyvin ja reippaasti. Välillä oltiin ehkä turhan lähellä vetohevosta, mutta siitä ei kuitenkaan mitään sen suurempaa seurannut. Loppujen lopuksi, oli ehkä kuitenkin kivempaa mennä mettään kuin olla kentällä, tosin hiukan ärsytti, kun joutui maksamaan siitä, että pääsee mettään kun kotona saa puskailla ihan niin paljon kuin huvittaa...! Jäi kuitenkin tosi kivat fiilikset maastosta!

Jäi niinkin hyvät fiilikset, että tänään musiikkiopiston jälkeen oli ihan pakko lähteä Sontun kanssa taas kuutamokäppäilylle. Tänään tosin otettiin jopa muutama raviaskel pihalla. Ei me sentään yhtä rohkeita oltu kuin ratsastuskoulu hevoset, ihan pihalla pysyttiin, mutta oli heppanen niin innoissaan, ettei olisi millään malttanut lähteö talliin! Halusi aina vain kääntyä menemään takaisin tiellepäin. Kun lupasin, että polle saa porkkanan kun menee talliin, niin sitten kelpasi marssia karsinaankin. Huomenna jos pääsisi vähän pitemmälle lenkille, ainakin lupailin Sontulle niin...

Sontun kanssa kuutamolla

Ulkona on auttamatta jo neljän aikaan todella pimeää, mutta nyt on täysikuu ja vielä kahdeksan aikaan, jolloin vaellamme äitini kanssa iltatallia tekemään, on valoisampaa kuin loka- tai marraskuussa kello neljä. Tuosta yllä olevasta kuvasta saa hiukan osviittaa, siitä kuinka valoisaa ulkona ihan oikeasti on vaikka se ei todella näytä siltä kun katsoo ulos ikkunasta.

"Noh, jokos mentäis??"

 Kerran käytimme hevosia kuutamossa käppäilemässä, ihan vain huvin vuoksi ehkä noin vuosi sitten. Silloin vain taluttelimme hevosia. Nyt olin kuitenkin päättänyt että Sónata saisi päivällä tehdyn reippaan maastolenkin lisäksi tehdä vielä kuun säteiden lomassa iltakävelyn. Polle olikin sitten onneksi ihan innoissaan lähdössä ulos kirpeään pakkaseen.

Ei kuu sentään ihan noin paljon valaissut, vaan uljas pihavalomme se siellä vain loistaa... :)

 Monella hevosella ei välttämättä voisi lähteäkkään noin pimeällä lenkille, mutta Sónataa ei pimeys paljoa haitannut, eikä ole haitannut aikaisemminkaan. Yhtenäkin päivänä tuossa lomalla mentiin ihan pimeässä muutama kierros pihalla, ilman kuuta tosin... Polle ei silloinkaan ollut moksiskaan, joten nyt kun oli varjotkin, niin mikäs siinä köpötellessä. Ihan kuin olisi aurinkoa vasten ratsastanut, kun varjot piirtyivät niin selkeinä hankeen.

Uusi kamera pääsi myös testaamaan kuutamossa kävelyä. Sonttu hiukan ihmetteli kameran ääntä, mutta ei onneksi pelännyt...

 Nyt ehdittiin tosiaan loman aikana paljon enemmän ratsastella kuin normaalisti arkena, toivottavasti nytkin ehditään, kun kouluun koitti paluu. Onneksi illat ovat jo valoisampia... Ratsastuksista en olekkaan mitään kirjoitellut, mutta ei me mitään kovin ihmeellistä olla tehtykkään. Maastoiltu, maastoiltu ja maastoiltu. Muutamat hiukka holtittomat kiitolaukat on tullut otettua, mutta niistä on onneksi sitten loppujen lopuksi selvitty... :) Nyt ollaan sellainen uutuus kehitelty taas pikkuhiljaa meidän menoon, että opetellaan menemään "kentällä". Lainausmerkit siksi, että meidän kenttä ei kyllä ole mikään kunnollinen kenttä, vaan hevosten tarha on suht tasainen, jossa voi aina silloin tällöin ratsastella hiukan jotain pääty-ympyröitä ja muita mukavia. Kauheasti ei Sónata joskus muinoin (eli silloin kun se tuli meille muutama vuosi sitten) tykännyt siinä mennä, heitti miut muutaman kerran selästään, joten tarhassa ratsastus onkin sitten vähän niinkuin jäänyt, jo ihan turvallisuussyistä... Nyt ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista vastalausetta, aina lähtee polle innolla liikkeelle, vaikka mentäis tarhassakin. Ravattu ei tosin olla vielä "kentällä",kuhan nyt ensin hiukan totutellaan. Ravissa silloin joskus lensin ne muutamat kerrat... Kaiken lisäksi kenttä on niin muhkurainen tällä hetkellä hevosten kavioiden tilsoista, ettei siinä muutenkaan voisi kovin vauhdikkaita juttuja tehdä... Sellasta taas.. Ehkä nyt on taas tulossa hiukan lisää ratsastus juttujakin, jos niitä vain joku haluaa lukea...? :) Loppuun vielä pari hienon hienoa kuutamokuvaa.

Tässä on vaan jotain niin hienoa... :)