Vuohiagilityä

Nyt on taas hirrmuisesti uusia kuvia, joten voitte varautua tiuhaan postaustahtiin lähiaikoina! :)
Vilma oli meillä tiistaista keskiviikkoon, ja keskiviikkona saatiin "hiukan" kuvia otettua... Rakennettiin pitkästä aikaa vuohille kunnon agilityrata. On ollut joka paikassa (lue hevosten tarhassa) niin paljon lunta, ettei ole oikein kunnollista rataa saanut aikaiseksi. Nytkin oli esteet tiellä ja sai vain toivoa, ettei autoja tulisi. Ei onneksi tullut.

 Ekaksi otettiin tuo meidän parivuotias pahis eli Sohvi pitkästä aikaa hyppelemään. Olin ihan varma, ettei Sohvi suostuisi yhteistyöhön, kun se oli ihan yksin ulkona, mutta yhtäkään määkäisyä ei Sohvi tällä kertaa päästänyt. Oli varmaankin niin kivaa pitkästä aikaa päästä tekemään ulkona jotain muuta kuin juoksemaan sisarusten kanssa metsässä.

Hosvi loikkaa. :) Huomatkaa, miten kamalan jäistä meillä on... Hiekkaa melkein joka paikassa...

 Radassa meillä oli kolme hyppy estettä, pujottelu ja Lillille lankku. Sohvikin yritti mennä lankkua, mutta on sillä jo niin isot sorkat, ettei ne enää mahtueet kapealle lankulle...

Pujottelu sujui Sohvilta yllättävän hyvin :)

Epätoivoinen lankkuyritys...

Ja tässä kuvassa mielikuvituksellinen esteen kannatin toisessa päässä...

 Esteitä yritettiin sijoitella niin, että Sohvi sai hypätä kuitenkin ihan hiekalla, mutta silti lipsui sorkat...

Ja taas pujotellaan..

Hiukan ehkä heilahtanut kuva, mutta ei voi mitään..

Lopussa Sohvi sai mennä vapaana esteitä, ja ihmeen hyvin se loikkikin kaikki, mitä vain pyysi!

Semmoinen agilitytuokio Sohvilla oli. Lillin vuoro seuraavana!

Jättiratsun kyydissä

Warning! Paljon hevosasiaa edessäpäin!

Jos joku sattuu muistamaan, niin mainitsin vähän aikaa sitten, että menemme Vilman kanssa erästä tallia testamaan. No eilen tuli käytyä ihan uudessa tallissa ihan uusien hevosten ja ihmisten luona. Ja arvaatte varmaan, että kyllä muuten jännitti! Jännitys kuitenkin hävisi, kun tallinpitäjä ystävällisenä esitteli tallin jokaisen hevosen ja ponin. Tallilla oli pari pikkuista shettistä, muutama ihanan kirjava belgialainen ratsuponi, suokkeja, puoliverisiä ja vielä joitain muita rotuja. Ja sitten seurasi se jännittävin osuus, minkä hevosen saisi ratsuksi...? Meillä taisi olla tallin suurimmat hevoset (?)... Miun ratsun nimi oli Fantti. Fantti oli ihan mielettömän ihana! Heppa taisi olla ihan kouluhevonen, kisannut ja kaikkea. Sen kyllä huomasi kun ratsasti, totteli ihan pienintäkin apua! Ihan lievästi sanottuna jännitti, kun hevonen oli niin iso, ettei sen yli nähnyt jos seisoi sen vieressä... Sain kuin sainkin satulan kammettua sen selkään, mutta suitsia en saanut laittaa. Fantti nimittäin ei anna koskea korviinsa ollenkaan, joten suitsimistekniikka oli hiukan erilainen. Kaviotkin oli Fantilla niin isot, että Eemelin koivet on nyt ihan pikkuriikkiset!

Selkään kun oltiin kammettu itsemme, niin lähdettiinkin hiukan erilailla liikkeelle kuin siellä tallilla, missä yleensä käyn. Ns. Vakiotallilla lähdemme aina kaarrosta vasemmalle ja pitkät ohjat. Nyt kuitenkin lähdettiin oikealle... Hiukan piti miettiä että hetkinen, kumpi olikaan oikea...? Alkuun kyllä hiukan mietin, että mitäköhän tästä tunnista oikein tulee... Kaikki hevoset kävelivät siistissä jonossa pitkin uraa, eikä kukaan tehnyt mitään... Loppujen lopuksi tunti oli ihan mahdottoman mukava.

Tähän postaukseen ei nyt ollut kovin hyvälaatuisia kuvia, itseasiassa tämä on ainoa tunnilta otettu kuva, tuli vaan pimee niin nopeasti, ettei kuvia oikein vanhalla kameralla saanut...

Aloitimme sellaisella tehtävällä, että piti ratsastaa kulmat hyvin. No, kuten sanottu, jokapaikassa on näköjään eri systeemit ja niin oli tässäkin... Joka kulmaan tehtiin vähänniinkuin etu- tai takaosakäännös (minulle ne ovat melkein yksi ja sama asia...) Peruuteltiin myös tosi paljon. Pikkuhiljaa lisättiin tehtävään ravia, pitkät sivut ravattiin ja lyhyet mentiin käynnissä, edelleen kulmat samanlailla. Aika lailla lopputunti harjoiteltiinkin avotaivutusta, toinen sivu taivutusta ja toisella sivulla sai kokeilla laukkaa. 

Fantti osasi onneksi kulkea todella kiltisti, oli hiukan homma alkuun hakusessa, kun hepalla oli kokoa paaljon enemmän kuin esim Sontulla... Fantilla oli isoin ravi, missä olen iiikinä istunut (ja tietenkin mentiin suurimmaksi osaksi harjoitusravia....) ja innolla odotin, miten jättiläismäinen laukka sillä olisi. Ja kun ope sanoi: " se on herkkä, ei tarvitse oikein mitään tehdä niin se laukkaa..." niin oli pakko kokeilla. Ja todellakin, tarvitsi vain pikkuinenpidäte ja sisäpohje eteen ihan vähän niin Fantti lähti laukkaan. Ja voitte varmaankin uskoa, laukka, se oli ISOA! 

Tunnin jälkeen menin sitten Fantin hoidettuani kysymän Vilman mielipidettä tunnista ja tallista ylipäänsä, hyväksyttäiskö leiripaikaks...? Ja kyllä, nyt meille on leiri varattuna sinne samaiselle tallille heti juhannuksen jälkeen 22.6-26.6! Nyt jo lasketaan päiviä! Talli oli siis tosi kiva, opetus hyvää ja hepat ihania. :) viimeistään sitten kesällä lisää taas sieltä tallillta postausta, sitä odotellessa... :)

Kanikopin putsausta ja hiihtoloman touhuja

Näin hiihtoloman kunniaksi siivottiin kanien häkki. Olihan siellä taas hiukan heiniä kertynyt pohjalle. Nyt niillä on kuitenkin puhtaat purut, joiden päällä on hyvä pomppia.Puput pääsi siivouksen ajaksi juoksentelemaan isoon karsinaan, jossa yleensä asustaa Eemeli herra. Sinne ne saivat kaverikseen omassa häkissäänkin olevan putken pätkän, johon on hyvä mennä kaikkea hurjaa piiloon.

Kovin vauhdikkaita ei nämä kaksi kyllä ole...

 Tosiaan, ei nuo kyllä kovin kauheasti juokse siellä Empun karsinassa, kököttävät vain. Aina välillä jompikumpi intaantuu vähän loikkimaan mutta siinä se.

Peppi ja Lotta puhtoisessa kämpässään.

Peppi: "Hmmm... Jotain tää vielä kaipais..."

Musta Peppi

Nonii, nyt saatiin se mitä Peppi äsken kaipaili, tuo puinen pölkky on ollut aina kileillä, mutta nyt se sai paikan pupujen häkissä. :)

Eikä mennyt kauaa, kun Lotta lähti vuoren valloittajaksi...

Semmoisia tänään. Kanikopin putsauksen lisäksi olen ehtinyt siivota ison osan hevosten tarhaa ja kokeilinpa lentääkkin... Sónata näki ratsastuksessa mörköjä ihan joka puolella ja kun käännyttiin kotiin päin niin heppa säikähti jotain lentoon lähtevää lintua ja miä lensin nätisti polvilleen maahan. Sonttu hiukan katto pitkään, että mitäs siä siellä maassa teet...? Eipä siinän sen kummempia sattunut ja miä loikkasin takasin kyytiin. Loppumatka meni vain muutamalla säpsyllä... :) Ne on nuo tammat vähän tuollaisia... Olemme muuten menossa tiistaina testaamaan erästä tallia tässä lähiseudulla ja siitä sitten varmaankin tännekkin kirjoittelen lisää...

Enemmän ja vähemmän extemporea

Eilen ehdin Eemelin lisäksi Sónatallakin ratsastamaan, jopa kaksi kertaa! Tsoin, molemmat kerrat olivat lyhyitä käyntivoittoisia pikkulenkkejä, mutta tarvitseeko aina mennäkkään hiki hatussa kaksi tuntisia reenejä? No ei ainakaan meillä. Empun mentyä tarhaan oman lenkkinsä jälkeen hain Sontun tallista ja kietaisinkin pollen riimunnarun päitsiin kiinni niin, että ne toimittivat ohjien virkaa. Kypärä päähän ja menoksi! Mentiin ihan vain pari pikkuista postilaatikkolenkkiä riimuratsastusta. Hienosti heppa totteli, kun pyysi kääntymään ja ravikin sujui oikein mainiosti, joskus on tultu kotiin päin pitkillä loikilla pihatiellä kun oli pelkkä riimu rattina... Pohkeenväistössä tamma toimi ehkä paremmin kuin suitsien kanssa. Pientä pohdintaa oli kyllä siitä, että pitääkö postilaatikkoon katsoa vai ei. Loppujen lopuksi voitin keskustelun ja päästiin takaisinkin.

Hurjalla riimuratsastuksella

 Oli hiukan aurinko laiskistuttanut molempia hevosia, kuten kuvistakin näkyy kulki Sónata silmät ummessa koko lenkin ajan....On sillä auringolla tosiaan ihmeellinen vaikutus, iltapäivällä Sontulla oli ryntäiltä karva ihan irrallaan ja sainkin nykittyä monta isoa tuppoa irti siitä... Voi kamaluus sitä karvan määrää kohta... Nyt jo päästä irtoa se minkä ehtii nyppimään irti...

Eikö olekkin iloinen kissannaama...? :)

ilouutisia, irtokarvaa luvassa!

Eilen käytiin vielä Sontun kanssa sillä toisella ratsastuskerralla piitkästä aikaa tiellä päin. Sinne suuuntaan ei olla yhtään uskallettu lähteä, kun kerran meinattiin kopsauttaa kunnolla auton kanssa... Nyt kuitenkin uskallettiin lähteä yhden hevosen kanssa. Sóna olikin ihan innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa sinnekkin suuntaan. Siellä otettiin parit ravipätkät, tosin toinen ravi oli jonkin sorttista ravitölttilaukkakäynti sekotusta... Ja siellä päin ei muuten ollu laiskuudesta tietoakaan! Jospa päästäis sinne suuntaan kohta uudestaan...

Sitten vielä tämän päiväinen ratsastus. Käytiin taas piitkästä piitkästä aikaa molemmilla hepoilla samaan aikaan. Äitini meni Eemelillä ja miä Sontulla. Ei olla aikoihin menty yhdessä, mutta nyt sitten lähettiin. Ja juuri sen takia, että lenkki tehtiin pitkästä aikaa yhdessä, mentiin ihan vain käyntimaasto. Oli kyllä molemmat hevoset ihan innoissaan kun pääsivät yhdessä metsään. :)

Ratsasteluja

Taas se ihana aurinko on paistanut koko päivän meille, tykkään! Oli ihana päästä ratsastamaankin kun aurinko mukavasti lämmitti jopa, ainut vaan että ihan silmiä häikäisi välillä, mutta ei sillä niin väliä. Eilen ei ehditty ollenkaan Empulla ratsastamaan niin tänään Ukkeli pääsi ekana lenkitykseen. Tällä kertaa miä sain kiivetä herran selkään.

Herra Eemeli lenkille lähdössä!

Todella taiteellista, sanoisinko...

  Mentiin ekana muutama lenkki pihalla, ihan vain nähdäksemme tuleeko paljon tilsoja. No eipä onneksi tullut, on sen verran pakkasta. Siitä sitten hipsittiin mettään ja siellä pitikin pohtia, uskaltaako mennä hurrjan puukaato kohdan ohi vai pitääkö jäädä siihen, mutta loppujen lopuksi kierrettiin lenkki puoltoista kertaa.

Epätoivoinen yritys saada postia laatikosta....

Pörrikkä heppa. <3

 Metsässä ravailtiin pari pikku pätkää. Ravit jäi hiukan lyhyiksi eilen rakentamani maastoesteen takia, se oli niiiin hurrja ja pelottava! Sontun kanssa eilen tosiaan hypittiin vaihteeksi metsässä paria estettä. Meni ihan tosi mahtavasti. Ei ikävä kyllä siitä ole kuvia... Ehkä seuraavalta metsähyppelö kerralta sittten? Este oli alkuun tosiaan ihan kauhea Empun mielestä, mutta loppujen lopuksi Emppukin uskaltautui astumaan esteen yli. Ja ensi reaktio esteeseen: "maistampas tätä, kun tuoksuu niin hyvälle männylle..." En sitten yrittänyt Empun kanssa lähteä ravillakaan estettä ylittämään kun ei ole sillä juurikaan hypätty, ehkä ensi kerralla.

 Hihi, nyt tulee sitten postauksen loppukevennys, Emppu on oppinut uuden tempun! Se osaa nostaa monilla metsälenkeillä mukana olleen tilsojen tuhoamisvasaran maasta ja ojentaa sen! Mutta Eemeli ei luovu vasarasta ennenkuin se näkee että jollakulla on herkkuja.

"Okei, sulla on namia, voin harkita nostamista..."

"Pah ja puh! Ai ei leipää?! Huijausta! Ai että blogiin pitää poseerata tän kaa, noh menkööt..."

Rakkaalla lapsella on...

...monta nimeä, tuttu sanonta varmasti monelle. Meillä se vain menee niin että rakkaalla eläimellä on monta nimeä. Noh, melkein sama asia... Elikoillamme on mitä erilaisimpia lempinimiä, ja niitä riittää!

Uljas Ziggy Lyy

 Alotetaas vaikka meidän pikku Puupäästämme. Saskatoone on saanut tuon Puupää nimityksen jo pentuna, kun oli melkoisen vilkas liikkeissään ja aina silloin tällöin aina hiukan kopsahti... Nykyäänkin Ziggy on oikeastaan yhtä innokas tekemään kaikkea ja pää kolisee silloinkin ovenkarmeihin kun Lii Lii innostuu jostain toden teolla. Mutta osaa Susa käyttäytyä paremminkin, ei niin usein tule enää käytettyä Puupäätä. Kaikkea muuta kylläkin, jos vain tuosta tekstistä saat poimittua lempinimet...

 Oih ja voih, nyt tulee piitkä sepustus ja paljon lempinimiä! Hevosilla niitä nimittäin myös riittää! Eemelillä käytetyimmät lempinimet on varmaankin Emppu, Omppu, Omppulainen, Ukko, Ukkeli, Herra Eemeli, Jäbä, Jyrä tai Tomppeli. Jos joku sattuu kuuntelemaan kun huudan Sónataa tarhasta niin saattaa kuulua tälläisiä nimiä...: Sóna, Sonttu, Tonttu, Pörrikkä, Polle ja Neiti.

Missen kokonainen lempinimi oli yhden kesän ajan Misse Mohikaan Mokkasiini Mohito Mohii... :D :D

 Kissoilla on hiukan erikoisempia lempinimiä... Voitteko arvata, kuka on Mohikaani, Mokkasiini tai Pipettiina? Noh, Mohikaani on Misse, Mokkasiini Misu ja Pipettiina on luonnollisesti Pipsa. Pipsaa kutsun yleensä Piipaaksi, Pipaksi tai Pipaliinaksi.

Pipipettiina

 Hmmm... Misun lempinimet... Misuliina, Jäärä, Misukka, Misulainen, Misukisu

Yllä olevassa kuvassa oikealla juoksee Zoba ja vasemmalla pinkoo perässä Pöntsi. Älkääkä vaan kysykö, mistä nuokaan nimet on keksitty, ei mitään tietoa nimittäin! Pöntsi tottelee myös nimellä Tyhvi, Tyyty tai Tyti joskus myös Tytsy. Zoballa/Tsoballa (miten lie se nyt sitten kirjoitettais...) taitaa olla vain yksi lempinimi Tsoban lisäksi eli Hosvi toimii myös.

 Vilin yhden lempinimen kaikki jo tietävät, nimittäin Uuno! Unno sopii niin hyvin kyllä Vilpertille että ei toista yhtä hyvää lempinimeä voi ollakkaan! Kutsutaan Viliä muuksikin kuin vain Uunoksi nimittäin Vaaleanpunakuono, Vilkas, Vilperi, Uunolainen, Poitsu, Jäbä, Äijä ja Iso mies. Olen tainnut unohtaa kertoa Vilin "virallisen" koko nimen, eli Vili Uuno Vilkas Elviksenpoika I. :)

 Pikku Lilli Isojalka omistaa myös muutamia lempinimiä. Lilliskä, Hilmunen, Pikku Lilli ja Liliano. Lillin koko nimi voisi olla vaikkapa Lilli Milli Lysikäs Hilmune Lumikintytär I. Lisäksi keksin tässä kirjoittaessa että jos vuohille pitäisi olla samanlaiset nimet tyyliin kuin hevosila niin Lilli oli Lumikin Lystikäs ja Vili olisi Lumikin Vilkas. :)

Lumikki muutama vuosi sitten ja vielä kesäturkissaan, ihan hassun näköinen! :)

 Lumikin Lystkkäästä sitten itse Lumikkiin. Umppalumppa oli Lumikin tuloaikan hyvin käytetty nimi samoin kuin Pikku Myy. Nykyään lempiniminä noiden lisäksi toimii Lumpsa ja Umpiluu.

 Elvikselläkin on muutamia lempinimiä. Sitä kutsutaan Elpaksi, Elpparelluksi ja herra Elvi S. Kaikkien näiden ihanaisten vuohien lempinimien lisäksi vuohilla on myös hiukan erikoiset rotumääritelmät...
 Elvis: Etiopialainen erikoispainos
Lumikki: Lappalainen lumivuohi
Sohvi: Nuubialainenvillivuohi
Tytti: Kalifornialainen kaljukorvakili (Tytillä oli pienenä melko kaljut korvat...)
Vili: Venetsialainen vaaleanpunakuonokili
Lilli: Lystikäs lontoolainen leikkivuohi

Sellaista tänään, tämä oli tälläinen ns. ystävänpäivän erikoispostaus. Siitä puheen ollen....

Toivekuvia, osa 2!

 Muistaakseni joku toivoi blogin vuosipäivän kunniaksi mustavalkoisia kuvia hevosista. No, tässä niitä nyt olisi! Oli muuten paljon hankalampi ottaa hepoista mustavalkokuvia kuin kissoista. Jos ei muuta niin oli aurinko häikäisemässä tai ihan liian pimeää... koskaan ei ole hyvä. ;) Muutamia ihan suht onnistuneita sain kuitenkin napattua.... :)

1.

2.

3. Todella taiteellinen otos, sanoisinko... :D

4.

5.

7.

8.

9.

 Hups, mukaan mahtuu näköjään myös ei niin mustavalkoisia kuvia...

10.

11.

12.

13.

Mikä oli lempparikuvasi?