Kepin noutoa ja tottelevaisuutta

Nyt kevään ansiosta muutkin kuin hevoset ovat päässeet nauttimaan omenatrahasta enemmän. Sasu on nyt harjoitellut kepin noutoa ompputarhassa joka ilta aina vähän aikaa, sitä kun ei voi irti pitää... Kepin heitossa on vain yksi pikkuinen miinus, silloin kun Sasu innostuu, ei se meinaa antaa keppiä ollenkaan pois... Silloin täytyy olla ovela ja ottaa sisältä esim pallo mukaan ja aina hiukan juksuttaa koiraa... Niin saa sitten doggy hiukan lisää heittoja.

Toinen on niin hieno <3

ja niin räyhä <3

ja vauhdikaskin <3

 Aina kepin heiton välissä, treenaamme Sasun kanssa hiukan tottelevaisuus juttuja. Se osaa mennä ensin ihmisen sivulle vasemmalle puolelle ja jäädä odottamaan paikalleen jos ihminen lähtee kävelemään pois päin. Ja sitten jos koiraa pyytää luokse niin sen saa maahan ennen kuin Sasu on edes luona. Näitä juttuja ollaan silloin joskus pentuna sen kanssa treenattu, ja nykyäänkin se on kyllä hirmuisen tottelevainen, ainakin silloin jos ei ole mitään häiritsevää näköpiirissä... Sasulta onnistuu myös sellainen tottelevaisuus juttu, että se komennetaan maahan ja pysymään paikallaan. Sitten olen aina lähtenyt juoksemaan ja käskenyt  koiraa pysymään siinä, ja sehän pysyy! Ihmeteltiin kyllä vähän, että miten se malttaa oikein odottaa vaikka itse juoksenkin ympäri omppumaata... Ja heti kun sille vaan huutaa että 'tule!' niin silloin on koira vieressä. Taitava koira siis.

Hurrrja vauhti veikko liitää menemään..

Sitten maltettiin hetki poseeratakkin...

 Sasu on siitä hupsu koira, että jos miulla on lenkillä kamera mukana ja yritän ottaa siitä kuvia, niin se on ihan varmasti joka kuvassa ja kuvaustilanteessa katsoo ihan jonnekkin muualle kuin kameraan, se ei siis ole linssilude, toisin kuin esim Misu...

<3 <3

"Mee pois sen kameras kanssa, sua ei kaivata täällä..."

Sasun syksyisiä agilityhyppyjä

Meidän eläimistä vuohet ja kissat eivät ole ainoita, jotka harjoittelevat agilityä. Myöskin Sasu osaa agilityn perushommat. Sen kanssa on itseasiassa käyty agilityn pentukurssikin! Agility-ura päättyi vaan siihen Sasulla, kun se ei uskaltanut mennä putken tyyppisestää esteestä... Hauskaa oli silloin jo agi-radoilla ja niin on nykyäänkin!

"No, no, joko mennään??"

"JEEE! Tää on kivaa!!"

 Huono puoli Sasun agility tuokiossa oli vain se, että kun koiraa ei voi päästää irti niin oli hiukan hankalaa mitään kovin kummoista tehdä.. Pitäisi varmaankin kasata omenatarhaan muutama este Sasulle, niin voisi sitten siellä kokeilla mennä ihan irrallaan. Tosin omenatarhassa Sasulla menee sitten hiukan liian lujaa joten keskittyminen ei ole oikein parasta laatuaan...

"Oi, katos. Mä löysin tälläsen kivan kepin..."

"Mamma hei! Kato mitä mä löysin!!"

"No, koitahan nyt suussa pysyä."

"Ropsikoira Sasu rientää suorittamaan vaativaa agility rataa..."

 Ropsikoirana Sasu toimi nuorempana.. Iskän apuna oli metsässä painavia ropseja raahaamassa. Täydellinen homma pallo- ja keppihullulle koiralle!

"Ootas vähän... teknisiä ongelmia..."

"Noo, älkääs nyt naurako, tää on raskasta!"

"Minähän hyppään tuon esteen tän kepin kanssa... Ja nuo vaan nauraa..."

"Jaaaa..... Tästä lähtee!"

"Hiiiop! Ja puhtaasti ylitetty este takanapäin! Onnistuneet reenit!"

Säntäilyä omenatarhassa

Aina silloin kun kaikki kissat ja hevoset ja vuohet ovat sisällä, niin silloin otamme yli-innokkaan Belgian nuuskun ja viemme sen Rositan laitumelle, eli omenatarhaan juoksemaan itsensä väsyksiin.

 Sasulle pitää aina olla jonkilainen heitettävä lelu mukana, muuten ei juoksenteluista tule yhtikäs mitään. Yleensä meillä on keppi tai pallo, mutta tällä kertaa Sasu löysi mukaansa sen rakkaan jauheliharasian. Joskus se on löytänyt jostain kaapin pohjalta vanhan jäätelörasian, mutta jauheliha rasia on silti parempi. Sitä se jaksaa kantaa vaikka maailman tappiin saakka. Silloin käy kyllä jauheliharasialle huonosti, jos koira menee yli kierroksille. Silloin se nimittäin intaantuu repimään rasian pikkuisiksi riekaleiksi...

Yleensä vauhti on niin kova, ettei mikään kamerakaan kestä perässä...

 Kepin, pallon tai jauheliha rasian heittelyn lisäksi omenatarhassa harjoitellaan Sasun kanssa "kadonneen" etsintää. Jos minä juoksen piiloon, niin äitini käskee Sasun etsiä minut. Ja sehän etsii. Ei auta, vaikka olisi omenapuun takana piilossa. Joskus onnistuu hämäämään niin, että kestää pienen tovin, ennenkuin koira saa taas hajun ja juoskee innoissaan luokse.

"Täältä tullaan jauheliha rasia!"

"Jes, saimpas!"

Väsynyt, mutta onnellinen <3

Koira vaiko Tarzan?

Sasulla on pallon ja keppien hakemisen lisäksi ihan oma, ehkäpä hiukan erikoinen harrastus jota se on tehnyt ihan pennusta saakka. Nyt viime vuosina on ollut kylläkin taukoa. Sasun harrastus on nimittäin... no annan sen itse kertoa:

"Ette ikinä arvaa, mitä mulla on tuossa yläpuolella! Ei, se ei ole orava vaan iki ihana köysi!"

"Kas näin roikutaan köydessä!"

"Suosittelen kaikille, joilla on vaivoja niskassa tai selässä. Mitä enemmän reuhtoo, sen parempi tulos."

"GRRR...... Grrrr...."

"Olen harrastanut tätä tosiaan jo ihan pikku pennusta asti, kutsuvat minua jostain syystä Tarzaniksi..."

"Parasta on kyllä se tunne, kun tietää, että jalat ei osu maahan ennen kuin päästän irti köydestä."

"Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan... Nyyh.. Toivottavasti huomenna uusiksi!" :)

Eilen tulikin kaksi postausta, mutta toinen tuli kyllä ihan vahingossa... Riittääpähän teillä lukemista! :) Päivittelin muuten kissojen, vuohien ja muiden eläinten esittelytitä, käykäähän kattomassa! Heppojen sivun päivittelen lähiaikoina...

Sasun leikkituokio

Pallo. Keppi. Vinkulelu. Ökö. Siinä on sanoja, joilla saa koiramme Sasun aivan sekaisin. Se jaksaisi leikkiä varmasti loputtomiin pallojen, keppien, veto- ja vinkulelujen ja muiden ihanaisten lelujen kanssa. Tässäpä nyt ikuistettuna yksi monista leikkituokioista. :)

"Jihuu! Me leikitään!!"

"Minkä pallon sä otat? Mä otan isoimman!"

"Voi että, meinasit viiä mun vinkulelun, tää kostetaan... Oisit ottanu ton pallon!"

"Oiii, mitä ihanaisia solmuja ja kiva sininen luu... Vinkulelu on paras!"

"Noh, älä härnää! Sitäpaitsi mulla on vinkulelu just nyt suussa. En mä voi sulle tähänn hätään nyt alkaa leikkiä pallolla..."

"Epäreilua! Sä veit mun kaikki lelut!"

"Jeee! Pallo on paras!!"

"No, ota nyt se pallo sieltä ota! Hah, et saanu!" :D

"Leiki vetoleikkiä, jooko?? Pyydän niin kauniisti, ettet voi sanoa ei."

"Kuulehan nyt. T'ää on mun Ökö ja mun pallo, joihin sulla ei oo mitään asiaa."

"No leikitkö sitten vinkulelun kanssa?? *ärsyttävää vinkumista, joka on lähtöisin lelusta*

"Pyh. Takavarikoi sitten mun vinkulelun. Piti kuulemma liian kovaa ääntä..."

"Onneksi sain kuitenkin vielä pallon, vaikka vinkulelu menikin takaisin kaappiin... päiväni pelastus." :)