Taas se aika vuodesta...

...että meidän hepat ovat päässet laiduntamisen makuun!

Omenatarhan portit ovat avautuneet hepoille itseasiassa jo pari viikkoa sitten. Kuvatkin on otettu silloin, mutta useimmiten illat on kuluneet joko kokeisiin lukiessa tai Suomen Leijonille peukkuja pitäessä. Alkuun hepat saivat mussuttaa tuoretta vain maksimissaan puoli tuntia, mutta nyt niillä on jo ihan rajaton pääsy omenapuiden katveeseen. On ne olleet mokomat taas niin iloisia, kun saa muutakin kun pelkkää kuivaa heinää turvan eteen. Tuoreen heinän heppojen ruokalistalla huomaa myös siitä että masut ovat huomattavasti pyöreämmät aina illalla kun hakee pollet sisälle. Eemelinkin satulavyö ei meinannut millään mennä eilen kiinni, kun käytiin ihanan reippaalla maastoreissulla.

Hulmuharja

Taas Eemeli on ihan hupsun värinen, ihan samanlainen kuin viime vuonnakin!

Hepoilla on pitänyt kiirettä, kun niillä on kaksi laidunta, missä niiden pitäisi ehtiä mussuttaa...

Ai niin, ja taashan on se ihana aika vuodesta, kun tämä astuu kuvioihin mukaan...

Nuttu is bäck again!

Omenatarhailua ja nutun paluu

Monessa hevosblogissa on jo ollut kuvia siitä, kuinka hevoset ovat päässeet maistelemaan tuoretta heinää. Meidän hevoset ovat myös päässeet jo tuoreen heinän makuun, en vain ole ehtinyt kirjoittaa siitä. Omenatarhan portit ovat avautuneet hepoille jo pari viikkoa sitten ja nyt kaverit mussuttavat joka päivä maksimissaan tunnin kerrallaan tuoretta naminamiheinää, ja sen kyllä huomaa, sen verran isot vatsat on molemilla aina omppumaalta tulon jälkeen...

Vauhti kaksikko saapuu ompputarhaan

Yleensä laitumelle lasku ei ole kovin vauhdikasta katsottavaa, koska meno tyssää ennen porttia...

Tuo Sónatan harja... <3

Niin pitkään saavat pollet omentarhassa popsia, kunnes puihin tulee lehdet tai liian paljon örkkejä -> hepat hankaavat omenapuihin...

Emppu on ihan hupsun värinen tällä hetkellä, masu on ihan vaalea mutta muuten hevonen on melkein musta...! :)

<3

 Sónatan nuttu teki tosiaan paluun eilen. Varsinkin illemmalla alkaa olemaan jo niin paljon örkkejä, ettei Sónata meinaa kestää ilman loimea. Niimpä tamma saakin ulkoilla aina aamupäivät ilman loimea ja illemmalla puetaan sitten nuttu niskaan... En tosiaan tiedä taaskaan kumoaa ärsyttää loimi enemmän, minua vai Sónataa... Pakko sitä on kuitenkin pitää, jos haluaa pitää hepalla edes jonkin näköisen harjan kesän läpi....

Oi oi, taas tuli tää nuttu kuvioihin...

Lisää omenatrahailua hurrjan ratsastuksen jälkeen

 Eiliseen ratsastukseen sisältyi Sónatan kanssa ihan perusmeininkiä. Tällä kertaa mentiin pihassa, kun neitokaisen kaviot ovat turhan pitkät... Ravailut sujuivat hyvin, jopa pujottelun merkeissä, mutta laukkaa ei oikein saatu kunnolla, juurikin noiden pitkien kavioiden takia. Onneksemme kenkä mestarimme tulee tänään, ja saadaan kaviot taas sopivan pitkiksi.. Ajattelinkin tänään käydä sitten oikein reippaan metsälenkin pollen kanssa, kuhan kengityksestä selvitään...

 Eemelillä olikin eilen oikein kunnon vauhtipaiva (lue siis vauhtipäivä...) ja tyydyttiin menemään ihan vain käyntiä ja yksi pikku pätkä ravia tuossa pihatiellä. Herrassa on nyt ollut hiukan ylimääräistä virtaa, ja täytyy tänään käydä herrankin kanssa oikein reipas lenkki metsikön puolella... Empun kanssa tehtiin ihan pysähdyksiä ja peruutuksia sekä pujoteltiin, jotta saatiin edes jonkinlaista kuuntelua taas tähän hommaan. Ihan hyvin meni loppujen lopuksi, ei mitään erikoista...

"Onks mun ihan pakko pitää tätä ja onks sun pakko kuvata siinä..."

<3

Syksyhän se tais tulla...

 Pakko kai se on hyväksyä, että nyt on syksy ja kohta on taas pimeät, lumiset ja jäätävän kylmät ajat käsillä. Hevoset ovat saaneet nauttia kesän suuresta laitumestaan mahdollisimman pitkään, mutta nyt ei niitä ole voinut enää laitumen puolella pitää koska päivällä ollaan koko ajan pakkasen puolella.

 Hevosista huomaa hyvin, miten niiden on hankalaa totutella olemaan taas pienemmässä talvitarhassaan. Niitä lohduttaa kuitenkin ajatus, että niiden talvitarha ei loppujen lopuksi ole edes pikkuinen verrattuna joidenkin hevosten "postimerkkitarhoihin". Taisi olla viime viikkoa, kun hepat pystyi vielä päästämään laitumen puolelle ja kun ne sinne laski, niin ei muuten huutelemalla tulleet pois. Kun niille avasi portin, niin molemmat lähtivät hurrjaa kiitolaukkaa kauimmaiseen päähän ja kunniakierros vielä laitumen ympäri. :)

 Eivätköhän heppasetkin totu taas tähän syksyyn ja talventuloon. Siellä ne tälläkin hetkellä tarhailevat ja mussuttavat kuivia heiniä, jotta eivät söisi niin paljon tarhassa olevaa jäistä heinää. Sónata ainakin nauttii, kun enää ei kyllä minkäänsorttinen ötökkäkään lennä, joten ulkoilla voi huoleti ilman loimea. Ja sen voin sanoa, että ei kyllä varmaankaan mikään örkki pääsisikään puremaan Sonttua, on sillä sen verran paksu ja tiheä talvikarva!

Uusi nuttu, uudet kujeet

Sónata sai vihdoin viimein uuden ihottumaloimen, kun oli rikkonut edellisen loimensa...Loimen tilaaminen kesti hiukan pitkään, kun ajattelimme katsoa tuleeko kuinka paljon örkkejä, jotka Sónataa sitten häiritsisivät. Nyt ne polttiaiset ovat sitten saapuneet ja polle oli noin viikko sitten ekan kerran hinkannut kaulaansa pienen rikki menneen alueen. Silloin lähti muuten suoraan tilaus Horzelle. Loimi saapui onneksi jo perjantai-iltana ja saatiin se onneksi viikonlopuksi käyttöön. Sónata lähtikin lauantai-aamuna ihan mielellään ulos uuden karkea nuttu päällään.

 Kun avasin loimen pakkauksestaan, ajattelin ensin, että onkohan tämä kuitenkaan oikea malli ja oikea loimi. Oli hiukan erilainen materiaali tässä uudessa loimessa kuin siinä vanhassa, jo reilu kolme vuotta vanhassa loimessa! Se on ensinnäkin aivan erivärinen ja materiaalikin tuntuu täysin erilaiselle. Samanlainen loimi oon kuitenkin kyseessä. Uuden loimen kaikki remmit ja kuminauhat ovat tietenkin vielä toistaiseksi aika jäykät ja uudenkarheat. Sen huomaa kaikkein parhaiten mahakappaleesta... Kun Sónatalla on loimi yllään ja siinä on mahakappale normaalisti kiinni, niin näyttää ihan että Sontulla olisi kauhean iso maha... Sinne on hyvä hamstrata heiniä sitten, ja jos on päivän aikana syönyt hiukan liikaa, niin ei kukkan huomaa mitään... :)

<3

Uusi loimi on häikäisevän vaalea!

Riippuvatsa Sónata :D

 Täytyy nyt kertoa tämänpäiväisistä ratsasteluistakin... Kävin täänään jo aamupäivällä ratsastamassa, koska jos ratsastuksen jättää iltaan on niin paljon niitä pahoja polttiaisia, ettei ratsastamisesta tule yhtään mitään kun polle vaan potkii örkkejä pois. Nyt aamusta oli kuitenkin oikein hyvä mennä lenkille, ja me mentiikin huikeat 45 min! Aloiteltiin pihalla. Tehtiin paljon pysähyksiä ja osa ajasta meni tien vieressä olevan auton ihmettelemiseen... Sitten alettiin ravailemaan ja ravit sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Sitten kokeilin ihan huvikseen, että osattaiskohan me mennä ravipohkeenvöistöä, kun käynnissä mokoma väistö sujuu oikein mallikkaasti. No, kyllähän me sivuttain liikuttiin! En ole varma, että menikö väistö nyt kovin oiekin, mutta meille riittää kunhan se on edes vähän sinnepäin. Pohkeenväistöjen jälkeen otettiin yhdet laukat pihatiellä. Laukka sujui pihalla tänään todella hienosti. Kerran kun nosti, niin ei tarvinnut toista kertaa käskeä!

Laukan jälkeen mentiin peltoa pitkin metsään. Pellolla oli tarkoitus myöskin laukata, mutta polle oli sen verran ihmeissään, kun Eemeli hirnui tallissa, niin mentiin sitten vain käynnillä koko pitkä peltotaival. Mettään kun päästiin, niin loikattiin maastoesteiden yli, nyt sujui tosi hienosti! Sonttu hyppäsi ihan keskeltä estettä eikä tainnut kolahtaakkaaan ollenkaan. Sitten vielä ravailktiin pikku pätkä metsässä, kunnes käännyttiin kotiin... Ajattelin kotiin käännyttyämme, että vois antaa hepan laukata niin lujaa kun haluaa, ja miähän annoin! Ja kyllä muuten hevonen juoksi! Hyvä, että sain sen edes pysähtymään ennen kotipihaa. Kaiken lisäksi menin ilman satulaa ja polle meinas vissiinkin keventää kuormaa (eli heittää miut pois kyydistä...) kesken laukan. Kotiin kuitenkin tultiin kahdestaan ja hiljentyi vauhtikin ennen pihaa. sit käveltiin vielä pihalla hetken aikaa. Semmoinen ratsastelu mulla tänään. Varmaankin uudessa loimessa oli jotain vauhti pölyä, kun tultiin kotiin niin lujaa! Loimeen oli varmaankin mennyt vähän tottelemattomuus pulveria, kun ei meinannut hidastus merkit mennä millään perille... Noo, elämässä on otettava silloin tällöin riskejä! Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin laki sallii, mutta toivottavasti jakoitte lukea!

Reipas polle valmiina lenkille <3

Isolle laitumelle lasketut ja rikkinäinen nuttu

Saimme vihdoin viimein väsättyä äitini kanssa hevosille ison laitumen, joka kattaa koko meidän suuren peltomme. Siinä samaisella pellolla seisoivat muutamia viikkoja sitten "möröt" jotka tunnetaan myös nimellä heinäseipäät. Aidan rakennusprojekti on hiukan viivästynyt, ja kun lähdimme sitä rakentamaan, niin tietty puutolpat loppuivat juuri pahasti kesken. Kaksi pisintä sivua jäi rakentamatta, mutta ne saimme rakennettua onneksi toissapäivänä. Eemeli antoi itseasiassa pienen vihjeen, että niillä ei ole enää syötävää. Se nimittäin karkasi Lillin agilityharjoituksen aikana kaksi kertaa... Loppujen lopuksi päästimme Sónatankin aidan vihreämälle puolelle. Sónata suorittikin sitten metrin korkuisen loikan maassa olevan nauhan yli, vaikka olisi päässyt ihan helposti nauhan yli vain ottamalla askeleen eteenpäin. :)

Näkymä perjantai aamuna klo 06.45

Aamullisia laitumen juoksenteluja tämäkin

<3

 Eilen, kun tulin koulusta kotiin, niin Sónatan nuttu (eli hyttyslomi) oli ihan nurinkurin. Kun menin oikaisemaan loimea, oli se aivan repaleina ja väärinpäin. Loimen toinen jalkalenkki on ollut rikki ja poissa jo pidemmän aikaa ja toinenkin jalkalenkki on ommeltu moneen kertaan kiinni uudestaan ilmeisesti sen jälkeen kun se on jäänyt kavion alle piehtaroidessa. Nyt oli loimi tosiaan aivan riekaleina, ilmeisesti loimi oli kipannut jo aamusta itsensä pollen mahan alle ja joutunut kavioiden tallomaksi. Nyt sitten pitäisi pärjätä Sónatan ilman loimea maanantaihin asti, kun ei viikonlopuksi oikein mistään tuollaista loimea saa. Tarkoitus oli kyllä että ostamme ensi kesänä uuden loimen, mutta Sonttu päätti aikaistaa uuden loimen hankintaa... :)

Loimi meni lopullisesti uusiksi.

Hevoset ovat meillä kuumimman ajan päivästä aina sisällä ja sitten ne pääsevät takaisin ulos siinä viiden ja kuuden aikoihin. Siitä eteenpäin ne ovat sitten ulkona yhdeksään tai myöhempään. Joskus jos on paljon örkkejä, ne tulevat sisään aikaisemminkin. Eilen varustauduin onneksi kameran kanssa, kun vein heposet illemmalla ulos... :)

Komiat pollet <3

Sónata nauttii ilman loimea oleilusta :)

Eemeli karkureissullaan toissapäivänä...

<3