Syksyn vuohikoulutuksia ja kuvailuja

Tosiaan, lunta satoi meille eilisen aikana, en tykkää! Ehkä se vielä sulaa pois ja tulee jouluksi takaisin? Vuohet ei ole vielä päässeet lunta nuuskuttelemaan, vaan ne ovat saaneet jyrsiä tyytyväisinä heiniä kuivassa ja lämpimässä tallissa.

On ne vuohet jotain tehneetkin syksyn aikana, ei ne ihan koko aikaa ole vain seisoskelleet sisällä heinätupsun äärellä. Lillin ja Vilin kanssa ollaan opeteltu hurjasti uusia temppuja, joita itseasiassa näittekin viime postauksen videossa. Jos et huomannut vuohien temppuiluja, käyhän tsekkaamassa video vielä kerran! Videolla myös häärätään vuohien kanssa ees taas lehtikasassa. En edellisessä postauksessa edes muistanut mainita miksi, vaan se syy selviää nyt. Vilmuri otti ratsastuskuvien lisäksi ihan vain "muutaman" kuvan vuohista...

Pikku murmelit ♥

Hömelö Uuno

♥♥

On se iso

Vili on oppinut maahanmenon lisäksi istumaan ja istualteen onnistuu myös sorkan ojennus. On se vaan taitava, tekisi varmaan vaikka voltin jos pyytäisi! Mahdoton kerjääminen alkaa aina, kun otan Vilin temppuilemaan Eemelin karsinaan. Ensin peruutellaan ja pyöritään ja jos ei leipää vielä irtoa niin sitten heittäydytään maahan ja istualleen... Hupsu poika, niin hirmuisen innokas tekemään.

♥♥

Istuminen onnistuu siinä missä koirallakin!

...ja töppösen anto! :)

Lillin kanssa ollaan opiskeltu pallon potkimisen saloja, ja seuraava edistymisaskel onkin se, ettei minun tarvitse seisoa ihan pallon vieressä kun käsken Lilliä potkaisemaan palloa. Pikku hiljaa pääsen siirtymään kauemmaksi ja kauemmaksi ja Lilli tepastelee tyytyväisenä pidemmänkin matkan päästä palloa potkaisemaan. Täytyy tästä sitten pienen edistyksen jälkeen ottaa blogiin jonkinlaista materiaalia.
Lilli on oppinut tosi hienosti myös pujottelemaan jalkojen välistä samalla kun kävelee! Alkuun tämä oli vähän haastavampi Lillille, mutta nyt se sujuu hirmuisen hienosti ja siitä oli pätkä videossakin. Ylpeä olen pikku Lillistäkin, että se on niin mahdottoman opppivainen sekin. Kyllähän nämä kaikki oppii, kun vaan malttaa ja jaksaa opettaa. :)

Hienon hieno Lilli!

Tyttikin on muutamia kertoja ollut temppuilemassa pallon kanssa ja muistellut vanhoja temppuja, mitä olen sille opettanut.

Tytsähän siis osaa pyöriä molempiin suuntiin ja peruuttaa, vähän alkoi jo palloonkin kiinnostusta löytyä kun ekan kerran palloilua kokeiltiin. :)

Sohvi ei oikein tempuista vieläkään perusta, se vain hyppii esteiden (ja aitojen) yli! 

Lillin suusta

 Moikka! Tänään teille kirjoitan minä, Lilli. Sain luvan kertoilla teille meidän jengin kuulumisia vaihteeksi. Meillö kaikilla menee ihan hyvin. Ulkoiltu ollaan jonkun verran nyt loppukesästäkin mutta veikkaan ettei ole enää kauaa siihen että sataa sitä jännää valkoista mömmöä maahan ja viimeiset vihreät ruohonkorret katoavat sen alle.. Tuo palvelusväki on nimittäin löytänyt päälleen taas paksumpia talviturkkeja. Mekin ollaan jo pikkuhiljaa muututtu pörröisemmiksi, eihän kukaan halua paleltua! Me käytiin yksi ilta pellolla syömässä koko porukalla ja oli kyllä kivaa! Sillä reissulla oli kameramies mukana ja sieltä on nämä kuvat otettu.

Sohvi sisko lypsää vieläkin maitoa. Kuulemma sen  takia, että ollaan syöty niin paljon vihreää heinää. Ei siis ole tullut uusia pikku kavereita meille... Se on jopa oppinut seisomaan nätisti paikoillaan toimenpiteen ajan. Enää ei kuulu hirmuista manaamista sen karsinasta lypsyaikaan, vaan lypsy on aina nopeasti ohi.  Mun ja Vilin äiskää Lumikkia ei ole tarvinnut lypsää, vaikkakin viime kesänä sitäkin lypsettiin pari kertaa.

Mun perheeni, edessä veljeni Vili ja äitini Lumikki, jonka takana siskopuoli Tytti ja sen vieressä tummanruskea iskäni Elvis jonka takana minä piileskelen. Vasemmassa reunassa toinen siskopuoli Sohvi. :)

Tässäkin melkein koko jengi näkyvillä.

Isukki on vaihtanut karvaa niin, että nyt sen valkoiset laikutkin näkyvät

Minä ja mutsi ilta-auringossa

Ai niin, nythän mä muistankin mistä mä ihan tosissani olin tulossa teille kirjoittamaan! Tuo kouluttaja on yrittänyt opettaa mulle uusia juttuja-jalkojen läpi pujottelua ja sen sellaista. Mua ei vaan kiinnosta yhtään! Mua ihan harmittaa kun haluaisin tehdä juttuja, mutta ei mua vaan kiinnosta. Heinät on paljon kiinnostavampia, vaikka ne olisivatkin oven toisella puolella... Mun pitää nyt alkaa olemaan taas skarppina, kouluttaja nimittäin kertoi että jos en tee temppuja ja opettele uusia, saan potkut meidän yrityksestä! Ajatelkaa, vaan Vili esittelemässä vuohien agilitytaitoja ihmisille! Eihän siitä tulisi mitään, nolaisi vain kaikki vuohet kun ei se pääse edes vaivaisen puomi yli! Pakko mun on saada pysyä esityksissä mukana, täytyy siis vaan alkaa tsemppaamaan! Mutta joo, ei mulla muuta. Loppuun vielä pari yhteiskuvaa meistä sisaruksista ja pari Vilin kuvaa. Ai niin unohtu sanoa, Vili on ollut mua paljon aktiivisempi temppujen suhteen ja on oppinut ihan uuden hienon tempun! Lopussa pieni videoklippi, mistä on kyse!

 

Aina yhtä iloinen veljeni Vili

Jos video ei näy, klikkaa tästä

 

Vilkkaat sorkat NY

Kaikki varmaankin muistavat, kuinka blogissa on ollut pari kertaa postaus, jossa Lilli ja Vili ovat päässet esiintymään. Tulevaisuudessa olisi toivottvasti tulossa lisää keikkoja, sillä olemme saaneet perustaa koulun kautta oman yrityksen! Meillä oli selvä visio jo heti syksyn alussa kun kuulimme tästä, niin vuohien show-bisnes saisi aloittaa heti kun vain mahdollista! Opettajan ilme oli hiukan huvittunut kun kuuli ensimmäisen kerran, mitä meillä oli mielessä.

Tälläisiä kavereita löytyy yrityksestä Vilkkaat sorkat NY

 Lilli on nääin taitava! ♥

 Nyt meillä on kuitenkin ihan oikea NY-yritys! Kaikkein hankalin osa koko projektia oli varmaankin bisneksen nimen keksiminen... Noh, nimi kuitenkin saatiin, kaverin avustuksella, ja niimpä Lilli ja Vili keikkailevat nyt nimellä Vilkkaat sorkat NY. Omat kotisivutkin on yritykselle jo tehty, ja Vilkkaat sorkat löytyvät jo Facebookista, nyt siis kaikki tykkäämään ja jakamaan meidän sivua jotta kilit pääsevät ilahduttamaan mahdollisimman monia ihmisiä!

Vili on innokas pieni oppipoika :)

Samoin kuin Lilli on innokas oppija, se on vain asteta rauhallisempi, ja silloin myös helpompi opetettava!

 Voisin vielä hieman kertoa, mitä kaikkea olisi Lillin ja Vilin tarkoitus tehdä bisneksenään. Tarjontaan kuuluu agility-showt, joita olemme jo kaksi heittäneetkin viime kesänä. Perus agilitytouhuilun lisäksi ollaan suunnittelemassa hiukan erilaista joulu näytöstä, ja kaiken kruunaa vielä Halikili-palvelu. Halikilit voi siis tilata esim. päiväkoteihin, ja silloin saa vuohia rapsutella mielin määrin! Palvelu alueena toimii Mikkelin seutu.

Vili opettelee nostamaan koipeaan

Lilli ja Vili ovat nyt joutuneet oikein kovasti treeaamaan niiden usia ja hienoja temppuja tulevia eistyksiä varten, ja eilisissä treeneissä olin kyllä supertyytyväinen kileihin, ne molemmat hoksasivat uusimman tempun, jalannostamisen (päivää-temppu) idean, ja kumarruskin alkaa ehkä pikku hiljaa sujua...

Lilli kiittää ja kumartaa, ja jatkaa innolla kohti tulevia haasteita!

Naksuttelemalla temppuja?

Monelle koiran omistajalle on varmaankin tuttu naksutin, tuo pieni kapistus jolla saa eläimen tietämään milloin joku asia on tehty oikein. Okei, jotta en leimaa naksutinta vain koirien jutuksi, niin pitänee sanoa että meidän Misu on oppinut kaikki temppunsa naksuttimen avulla ja tiedänpähän ainakin pari hupsua, jotka ovat oppineet naksuttimen avulla... Hevosilla olen myös tainnut naksutinta kokeilla, mutta se on sitten kuitenkin jäänyt.

Löysin todella kivan blogin, johon pääset tutustumaan tästä. Blogissa on melko samantyyppisiä päähenkilöitä, kuin tässä blogissa, nimittäin temppulampaita. Löysinpähän sitten ohjeita sieltä, miten voisin opettaa noille miun otuksillekkin samantyylisiä temppuja, ja siitähän miä innostuin!

 Ekaksi heräsi päässäni kysymys, kenelle vuohelle haluan opettaa temppuja? Lilli ja Vili ovat nuorimmat ja oppisivat varmasti nopeasti. Toisaalta, niillä on jo "omat juttunsa" eli agility ja kärrinveto. Lillille tosin varmastikkin yritän ainakin opettaa show-vuohelle tärkeää temppua eli kumartamista, mutta en varmaan vielä.
 Mietin Lumikkia, vanhaa ja viisasta mutta kuitenkin yli-innokasta kaveria, mutta ainakaan vielä ei varmaankaan ole Lumikin aika opetella temppuja, ehkä sitten hiukan myöhemmin, kun olen saanut opetettua jollekkin toiselle jotain. Elvistä en edes yritä, liikaa pukkimaisuutta... ;) Entäs sitten Sohvi? Sohvi on hiukan hankala opettaa, koska sillä on ihan mahdottoman paljon omaa tahtoa ja sarvet, joilla ilmaistaan mitä mieltä on niin en sitten ainakaan toistaiseksi rupea Sohvillekkaan taikoja tekemään. Jäljelle jää Tytti.

 Tytti pääsikin tänään jo ensimmäisiin temppuharjoituksiinsa, joista ei kyllä nyt ole kuvaa, mutta kaikki aikanaan. Olihan se Tyttiläinen hiukka ihmeissään, kun otin sen Eemelin karsinaan ja yritin selittää sille että nyt opetellaan tekemään käskystä kaikkea... Palataanpas sitten tuohon alussa mainittuun naksuttimeen. Harjoitushetken loppupuolella tulin ajatelleeksi kutakuinkin näin: "Hei hetkonen, naksutinhan saattais toimia näillä tosi hyvin!" Niinpä lopetimme Tytin kanssa siltä erää ja seuraavissa harjoituksissa on sitten meillä naksutin mukana. Toivottavasti Tytti ei pelkää... Kunhan saadaan reenejä hiukan eteenpäin, niin sitten tulee tänne varmaankin isompaa juttua siitä. Nyt kuitenkin alkoi Tytin temppukoulu!