Kuten edellisistä postauksista olette saaneet lukea, olemme nyt Sónatan kanssa seikkaileet pellolle rakennetulla kentällä ees taas ja ympäri. Noh, eihän se nyt kivaa ole koko aikaa aitojen sisäpuolella mennä, joten ei muuta kuin isolle pellolle tuosta noin vain! :) tuona päivänä ratsastettiin sen verran aikaisin, että ei ollut juuri lainkaanörkkejä, ja polle saikin lomaa loimestaan, joka jätettiin talliin viilenemään... Minä menin ensin hetken aikaa pellolla, ihan vaan eessun taassun, ravailin yms. Jännityksellä sitten nostin ensimmäisen laukan (kotoa poispäin) ja yllätyin ihan hirmuisesti kun hevonen oli kuinolisi aina laukannut pellolla, ei minkäänlaisia pukkihyppyjä tai mitään. Kun laukka sujui kotoa poispäin niin hyvin, niin miksei myös kotiinpäin? Hiukan jännitystä oli meikäläisellä ilmassa, kun nostin laukan ja suuntana kotitalli, mutta taas hevonen vaan kylmänrauhallisesti laukkaa tasaista tahtia pitkin peltotannerta. Oli kyllä taas sen verran ylpeä ratsastaja että! :) tänään tosin ei mennyt ihan noin jyvin laukkailut pellolla, neiti meinasi ihan väkisinkin heittää alas, mutta onhan niitä päiviä ja päiviä, joskus sujuu ja joskus ei, eikö?
Nyt ensaa kuva tekstejä, kun tätkin postausta iPadilla kirjoittelen, muuta ehkä pärjäätte ilmankin! :)
Peltoilun jälkeen oli meillä Vilman kanssa tarkoitus lähteä "vaellukselle" jonka reitti kulki sellaisia polkuja, joita minä en ole ennen ratsain kulkenut. Vilma loikkasi Sontun kyytiinja minä talutin, koska kuljimme sellaista reittiä pitkin, että hevonen olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa. Vähän ravailtiin ja vauhtia kyllä löytyi! Yksi ojakin jouduttiin ylittämään, jotta päästiin takaisin tutulle ja turvalliselle mökkitielle.
Retken loppupuolella oli aikomus kokeilla, suostuuko Sónata menemään viilentävään järveen, noh, vastaus on ei suostu!
Piŧkän aikaa maaniteltiin ja suostuteltiin, vaadittiin ja pyydettiin, muuta ei. Sonttu ei kavioitaan kastellut. Entinenomistaja kyllä muistaakseni kävi uimassa tamman kanssa, mutta siitä on sen verran aikaa, että voi olla, ettei polle enää suostu. No, joku toinen kerta sitten! Tästä sitten jatkettiin kotia, ja reilu tunti meillä taisi kaiken kaikkiaan mennä koko lenkkiin. Oikein mukavaa oli, täytyy joku päivä lisätä tähän reittiin vielä muutama lenkki lisää, jotta saa oikein kunnon vaelluksen! Koittakaa vielä vähän jaksaa lukea heppasista, nyt enää tällähetkellä luonnoksissa piilossa yksi heppapostaus, jospa sitten taas vaihteeksi muuta!
