Ohhoh, iin se vian kuukausi vaihtui jo marraskuuksi ja kohta on taas joulu, jippii! Ehkä emme vielä kuitenkaan virittäydy joulun ihanaan tunnelmaan, vaan pysytään vielä tässä syksyssä, ja niissä syksynlehti kuvissa... :)
 |
| Nyt kuvissa pyörii tämännäköinen kaveri |
Hepoista ei ole kuulunut blogin puolella aikoihin mitään. Voin kertoa, että molemmat karvakamut voivat oikein mainiosti. Tuolla ne vielä laitumella (jossa ei ole enää juuri lainkaan syömistä) laukkaavat päivät pitkät vaellellen ja aina iltaisin vähintäänkin jompikumpi käy lenkillä metsikössä, tai sitten peltokentällä hiukan vakavamielisemmin reenaamassa. Reilu viikko sitten taisin Sónatalla mennä tuossa pellolla pienen hölköttelyn ja oli kyllä taas hevonen edukseen! Saatiin jopa aikaiseksi molempiin suuntiin kokonaiset kierrokset laukkaa, siis ilman ravihidastuksia! Se on meille melkoinen saavutus, jos vertaa kesän alussa olleeseen tilanteeseen. Silloin ei tainnut tulla kuin kerrallaan pari raviaskelta, laukasta ei ollut puhettakaan... Kehitystä on siis ilmassa, mutta hiukan takapakkiakin mentiin....
Syyslomani alussa, eli muutama viikko sitten kävimme etelän kaverini ja Sónatan kanssa rantalenkillä melko illasta. Alkoi olla jo hämärää ja aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta päätimme silti lähteä pimenevään metsään. Sonttu kun ei yleensä pelkää hämärässä. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olemme Sontun kanssa voineet jopa laukata kotiinpäin maastossa ja ravi vaihdekkin on kotiinpäin mentäessä haluttaessa löytynyt. Laukaltakin ollaan aina siirryti raviin ja käyntiin heti kun tullut ohjaamosta käsky, vaan eiä tainnut ohjaamo tuola kerralla oikein sähköttää viestiä oikealla tavalla eteenpäin... Vaihdoimme kuskia niin että minä ratsastin kotiinpäin ja aloitimmekin kotimatkan reippaalla laukalla ison ylämäen huipulle, silloin toimi jopa jarrut... Pääsimme sitten melko pitkän suoran päähän, ja siinä olemme yleensä päästelleet menemään, mutta pysähtynyt on polle aina. Nyt hiukan pohdin, että pitäiskö mennä ihan vaan köyntiä vai ravia vai laukkaa.. Hevonen oli sen verran innoissaan, että päätin antaa sen laukata luottaen sen jarruihin. Nooh, kun sitten rupesin sitä itseasiassa melkein heti hiukan hiljentelemään, niin vastaukseksi sain vain päänpuistelua ja vauhdin kiihtymistä.. Siinä vaiheessa alkoi pakokauhu iskeä, kun tajusin, etten saa eläintä pysähtymään ennen suht isoa, mutta onneksi aika loivaa alamäkeä. Kaikkeni tein ja enemmänkin, mutta niin sitä vaan mentiin laukalla mäki alas saakka ja aina vain vauhti kiihtyi... Mäessä taisin vain pitää silmiä kiinni ja toivoin, ettei hevonen menisi askeleissaan sekaisin ja katkaisisi koipeaan. Hurja laukka jatkui melkein kotipihaan saakka, pihaan vievässä jyrkässä ylämäessä taisi loppua kunto pollelta kesken, kun vauhti vihdoin hiljeni. Kaverini oli ihan kauhuissaan kun menimme häntä vielä vastaan, hän kertoi pelänneensä, että näkisi joka mutkassa kaatuneen hevosen tai pudonneen ratsastajan, onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut. Ja lisätään stooriin vieläl yksi lisätwisti, olimme tietenkin maastossa ilman satulaa....! :)
 |
| Sellainen vauhtimaakari tämä niin rauhallisen näköinen otus on |
Tuon tapauksen jälkeen oli hiukan alkuun luotto pois tuolta pörrikältä, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa taas palattu kotiinpäin laukkaamiseen, ei tosin vielä olla laukattu tuolla reitillä.... Ehkä sitä on hiukan liian uhkarohkea, kun uskaltaa laukata kotiinpäin, mutta riskejä pitää joskus ottaa, jotta elämä pysyy jännittävänä! Ja onneksi äitini ei ole vihainen laukailuista, kun hän on itse laukannut ja tehnyt samoja uhkarohkeita jutuja Rositan kanssa joskus nuoruudessaan..
 |
| Hienon hieno |
 |
| ♥ |
 |
| Sónatan perusilme... :') |
Eemelillä oli hiukan samoja vauhtioireita tussa toissapäivänä, kun ratsatin sillä pihatillä ihan kaikessa rauhassa. Heppa oli ollut hiukan tauolla ratsastuksesta, ja sillä oli virtaa, mutta se tuntui kuitenkin käsissä pysyvältä. Käännyimme hienon ja reippaan ravin jälkeen takaisin päin ja siinä samassa se ampaisi hurjaan laukkaan taas kohti tallia... Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun Eemelin kanssa otetaan ryöstölaukka kotiinpäin... Onneksi polle pysähtyi ennen ovea, ja saatiin kierretyksi vielä yksi lenkki, jonka jälkeen polle pääsi talliin. Seuraavan päivän ratsastus aloitettiinkin sitten irtojuoksutuksella, jossa herra näytti kaiken mitä se osaa, niin hienot levadet kuin piruetitkin, eikä sovi unohtaa niitä hienoja takajalkojen liikkeitä , pukkihyppelyksikö sitä kutsutaan...? ;)
 |
| Tästäkään kaverista ei uskoisi, kuinka vauhdikas menopeli siitä kuoriutuu, kun se pääsee vauhtiinsa! |
Äsken kävimme herra Eemelin kanssa oikein mukavalla maastolla, tosin laukkaa ei tänään onnistuttu nostamaan, mutta laitan sen pitkien kavioiden piikkiin, nyt siis odotelaan kengttäjää, jotta saadaa pollen palleroisille talvirenkaat alle ja voidaan jäädä odottelemaan niitä talven liukkaita ja lumisia säitä!
 |
| ♥ |
Emppu tahtoisi vielä tietää, mitä tykkätte blogin ulkoasusta?
