Ai että mikä ihmeen nenävideo? Se selviää kohta! Sain syksyllä jossain
vaiheessa lukijatoiveen, että toteuttaisin postauksen, jossa olisi
videoitu varsinkin kanien nenän heiluntaa ja minusta ajatus oli niin hauska, että
päätin sen toteuttaa. Videot olivat kamerassa jo aika päivää sitten
valmiina käsiteltäviksi, mutta koskaan ei syksyn aikana löytynyt intoa
ja aikaa lähteä muokkailemaan minkäänlaisia videoita mihinkään.
Joulukalenteriini ei ollut tulossa suunnitteluvaiheessa yhtään videota,
joten ajattelin, että tämä nenävideohan voisi olla hauska tänne
kalenteriin, vaikkei nyt kovin jouluinen olekaan. Eläimissä on paljon
kivoja yksityiskohtia, joita ei aina välttämättä tule edes tajunneeksi,
että ne voisivat näyttää tosi kivalta lähikuvassa. Nenät esimerkiksi
ovat kaikilla eläimillä kovin suloiset, eikö?
Tällä kertaa olisi taas luvassa tuplasti länkkäriä, en nimittäin muistanut/ennättänyt kirjoitella tänne viime viikon tunneista, joten nyt tulee sitten 13. päivän ja eilisen tunnit!
13.5. Ratsuna oli tällä kertaa Fifila, jo ennestään tuttu issikka. Mentiinkin tänään ulkokentällä, mikä oli kyllä ihan super kivaa! Kahden tunnin aikana mentiin pleasurea ja vauhdikasta reiningiä. Alkuun vaan ohjailtiin hevosia yhdellä kädellä, jotta yhdellä kädellä ratsastaminenkin tulee tutuksi. Alkukäyntien ja ravien jälkeen aloimme tekemään kolmikaarista kiemuraa, alkuun käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa laukanvaihtoineen. Fifila oli muistaakseni hieman haastava alkuun eikä oikein meinannut liikkua. Laukassa ei muistaakseni päästy tulemaan tuota kiemuraa ollenkaan, mutta eihän se mitään, aina voi parantaa! Tunnin aikana haettiin hevosille myös sopivaa muotoa jaloilla halaamalla ja käsiä nostamalla (aina hetkittäin, eli kädet oli ehkä sekunnin, kaksi ylhäällä ja sitten pudotus alas.) Fifila meni ajoittain ihan hyvässä muodossa.
Kuvat on eiliseltä tunnilta
Varmaankin noin puolessa välissä kaksituntista, vaihdoimme lajiksi reiningin. Tehtiin taas niin, että meille kerrottiin rata, joka piti mennä ja sitten mentiin yksitellen. Alkuun meidän piti laukata iso ympyrä, sitten pieni samaan suuntaan, laukanvaihto ja toiseen suuntaan iso ja pieni ympyrä. Sitten taas laukanvaihto ja suunnaksi pitkä sivu lyhyen sivun kautta. Pitkän sivun lopulle houlla pysähdys ja rollbackillä suunnanmuutos josta suoraan laukkaan ja toiselle pitkälle sivulle kohti hou pysähdystä. Toinen rata oli muuten sama, mutta ympyröiden jälkeen tehtiin kaksi kierrosta spinniä kumpaankin suuntaan eli pyöritiin paikallaan pari kierrosta. Tämä oli ihan uusi juttu, ja se oli vähän haastavaa, kumpaankin suuntaan meni noin puolikkaat kierrokset hyvää spinniä. :) Fifila toimi ihan kivasti tämän reining osuudenkin, paremmin meillä meni kuin viime reining tunnilla, jolloin ratsastin myös Fifilalla.
Eilen oli meillä kurssin viimeinen tunti. Ratsukseni sain saman hepan, jolla menin ihan ekan länkkäritunnin eli piensuokki Riemun. Vikan tunnin kunniaksi meillä oli tynnyrinkiertokisat, joita kyllä odotin innolla! Kentälle oli viety jo valmiiksi kolme tynnyriä, ja ihan tunnin alkuun talutin Riemua pari kierrosta kenttää ympäri, jotta se näki tynnyrit ja naapurin traktorin eikä niitä tarvinnut sen enempää sitten hötkyillä. Eikä se sitten hötkyillytkään. :)
Alkutunnista haasteena oli saada Riemu yhden tosi houkuttelevan ruohitupsun ohi, ja itseasiassa koko tunnin oli sellainen lievä veto sinne suuntaan koko ajan... Alettiin oikeastaan heti ratsastamaan tynnyrien ympäri voltteja, jotta hepat saivat vielä tutustua niihin. Sitten ope kertoi meille, missä järjestyksessä tynnyrit pitää kiertää, kun ruetaan kisaamaan ja pitkän aikaa mentiin käynnissä ja ravissa kuviota läpi, jotta se olisi kaikilla muistissa.
Niiiin kivaa!!
Kun oltiin kierrelty tynnyreitä jonkin aikaa ravissa, ruettiin tulemaan ne laukassa, yksitellen. Me aloitettiin Riemun kanssa ja totta puhuen hieman mietin että mitä tästä tulee, kun Riemu oli ollut vähän haastava saada liikkeelle alkutunnista. Ne olivat kuitenkin turhia mietteitä, sillä kun annoin laukkapohkeet ja lähdettiin ekalle harjoituskierrokselle, se ampaisi laukkaan ihan innoissaan kohti ekaa tynnyriä, se oli selvästi säästellyt voimiaan kisaan! Eka kierros ei mennyt ihan kokonaan laukassa, mutta onneksi siltä ei vielä otettu aikaa. Toisen harjoituskierroksen jälkeen alkoi sitten kello tikittämään ja kisa alkoi.
Omaa vuoroa odotellen...
Mentiin siis aina kaksi kertaa samaan suuntaan, eli ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja kummastakin suunnasta otettiin parempi aika. Eka kierros sujui ihan hyvin, mitä nyt nykäistiin yksi tynnyri kumoon, josta seurasi viiden sekunnin aikasakko ja mojova mustelma vasempaan sääreen... Ekalla kiekalla siis ajaksi taisi tulla 35sekuntia ja sadasosat päälle. Toisella kiekalla parannettiinkin sitten huomattavasti ja saatiin ajaksi muistaakseni 28 tai 29s, millä päästiin meidän leikkimielisessä (joopa joo, kaikki kisas hampaat irvessä, no ei vaan... ) kisassa ekan osion kakkossijalle. Joka kierroksella Riemuun tuli vaan enemmän ja enemmän vauhtia ja meno oli kyllä todella riemukasta (hehheh, olenpas vitsikäs tänään)! Kaikkien hevoset olivat ihan innoissan menossa, toiset jopa niin innoissaan että pukittelutkin suoritettiin aina maalisuoralla. Ihan viimeiseltä kierrokselta oltais saatu varmasti tosi hyvä aika, mutta Riemu meinasi lähteä kiertämään vikaa tynnyriä väärältä puolelta... Eikä ihan hirrrmuinen loppuspurttikaan pelastanut, vaan taidettiin jäädä kolmansiksi. Oli tosi hurjan tuntuista, kun varsinkin oikeassa kierroksessa Riemu kiersi ihan hirmuisen tiukasti ekan tynnyrin, tuntui että se vähintään kaatuu... Hauskaa oli ja vauhtia riitti! Vauhtia riitti myös loppuraveilla, mutta juuri ja juuri pysyttiin ravissa, vaikka hevosia kovasti houkutteli lähteä laukkaankin...
Pitkään arvoin kotona, otanko kameraa mukaan, mutta onneksi otin ja äitini sai toimia kuvailijana. Tällä kertaa saatte myös videota, mistä näkyy kivasti myös tuo meidän tynnyrin kaato... Toivottavasti tekniikka pelaa!
Tämä vika tunti oli ihan älyttömän hauska! Yksi hauskimmista tunneista, joilla oon koskaan tähän mennessä ollut! Naurusta ei meinannut tulla loppua, ja vielä illallakin hymyilytti jopa Suomi-Ruotsi lätkämatsin jälkeen... Suosittelen kaikkia kokeilemaan barrel racingiä, jos vaan mahdollisuus tulee, siinä ei nimittäin välttämättä edes tarvitse osata lännenratsastusta. Tai sitten jos haluaa opetella länkkärin alusta alkaen, ei muuta kun Niemenpellon tallille vaan!
Huh huh, viime päivät ovat olleet niin täynnä touhua noiden karvakorvien kanssa, että nyt tekisi vaan mieli mennä sängyn pohjalle nukkumaan, ja ehkä vähän katsomaan netflixiä... ;) Sain kuitenkin vihdoin ja viimein aikaiseksi kuvailla lupailemaani spesiaalimateriaalia! Nyt teille olisikin mahdollisuus päästä minun ja pikku tamman atkaan meidän maastolenkille! Tällä kertaa mentiin tosin ihan vain taluttelulenkki, vauhtia kun on viime aikoina löytynyt ratsastettaessa niin paljon, ettei kamera olisi pysynyt mukana kovin kauaa... Toiveina heittelitte vähän aika sitten tallitilojen esitelyä sekä sitten tätä maastoreittien näyttelyä. Lupaan ja vannon että kun kesä koittaa, saatte nähdä myös vähän tarkemmin esiteltynä, miltä meidän tallissa näyttää mutta päätin säästää sen vähän valoisampiin keleihin.Toivottavasti video toimii ja pääsette näkemään yhden meidän hyvin yleisistä lenkeistä, tälläisissä maisemissa me aina taaplaillaan, kesällä aina sulan järven rannalla ja ihanan vihreiden metsien siimeksessä, mutta on se nätti näin keväisinkin!
Ohhoh, miten on mahdollista, että enää 6 päivää jouluun?? Miten se oikeasti on mahdollista..? Aika on mennyt kuin siivillä ja nyt on siis jo 18. luukun aika. Alunperin oli tarkoitus tehdä tähän luukkuun jonkinalinen temppukoulupostaus, mutta kun ei oikein keksinyt, miten sen olisin toteuttanut, päätin laittaa tähän luukkuun Lillin ja Vilin temppuskaalan liikkuvana kuvana! Tein videon oikeastaan Vilkkaitten sorkkien käyttöön, mutta ihan hyvin sen voi tännekkin laittaa. :) Videolla näkyy siis melkein kaikki vuohien temput, pari temppua taisi unohtua. Uusia temppuja me opetellaan koko ajan, tosin aina pitää muistaa lomaillakkin. :) Nyt jos joku vuohien temppu nappaa, ja aiot opettaa sen koirallesi tai vaikka vuohellekkin, niin mielelläni neuvon kommenttikentässä vinkkejä opetteluun! :)
Tämä(kin) postaus on pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sen ehdin kirjoittaa...
Vilman kanssa oltiin sovittu, että hän tulee kuvailemaan taas edes yhdet peltoratsastukset joiden aiheena olisi esteiden yli loikkiminen. Kasailtiin pellolle pari pikkuista estettä (ei siis mitään metrin korkuisia seiniä, jos jossain vaiheessa niin kuvittelitte...☺) ja metsästettiin silloin vielä isolla laitumella olevat hepat talvitarhaan. Sónata ei olisi millään halunnut alkuun lähteä pellolle, mutta lopulta se suostui ja minä loikkasin rattiin. Hieman oli jo alkuun epäilyksiä tamman toimivuudesta, kun heti lähtiessä oli juputusvaihe päällä. Alku käyntien ja ravien jälkeen oli kuitenkin oikein mallikkaasti toimiva pieni issikka, hieman laiska ehkä.
Kun ponski oli saatu käynnistymään ja kuskikin oli vielä mukana, alettiin kokeilemaan, josko ne jalat nousisi pikkuesteiden yli. Alkuun ihan vain parin maapuomin yli ja pian kokeiltiin ristikon ylitystä. Kohti estettä lähti laukkaamaan hyvin innokkaan oloinen tamma ja ylikin päästiin ihan kunnialla. Heti kun tammulin kaikki kaviot oli esteen toisella puolella, nousi takapää ilmaan ja etupää hävisi minun edestä täysin. Sónatan villiponi oli siis päässyt valloilleen. Ihan kauheaa rodeota ei kuitenkaan tullut tällä kertaa, vain jotain venkulointia pää alhaalla ja välillä takapää korkeammalla. Ei ollut kaukana selästä lentäminen, mutta kyydissä pysyttiin!
Rodeoponi vauhdissaan-ja kuskia vaan naurattaa...
Edellä mainittu hyppytyyli toistui lähes tulkoon jokaisella hypyllä, innolla kohti ja yli ja sitten liinat kiinni ja pää alas. Joka kerralla pysyin kuitenkin jotenkin kyydissä vaikka ei se kaukana ollut etten lentänyt nätisti tantereeseen. Niin pitkään tammulin kanssa hypättiin, kunnes saatiin edes yksi hyppy ilman pukkivenkulointia. Kun hyvä hyppy tuli, lopetettiin homma siihen ja lähdettiin käymään vielä maastossa loppukäynnit Eemelin ja Vilman kanssa.
Suora pysähdys vauhdista, mutta kyydissä ollaan edelleen! :)
Missä se miun käsi oikein seikkailee...? :')
Hieno ponski ♥
Päivän viimeinen hyppy, joka ei päättynyt villiponin toimiin. ♥
Videoitiin teille muuten pieni kooste tästä päivästä, jolloin tämä estehyppelö oli. Toivottavasti tykkäätte videosta! :) Ai niin, ja kiitokset kaikista postauksen kuvista kuuluu Vilmalle!
Kai se on hyväksyttävä, kesä on ohi. Syksy alkaa ihan virallisesti ihan parin päivän päästä ja ilmat ovat viilentyneet ihan huimasti. Hepoilla ja vuohilla alkaa olemaan jo pikkuhiljaa paksumpi karva ja kissatkin alkavat viihtymään enemmän sisällä. Kohta ei enää kanakaan pääse ulos, kun senkin varpaita palelee liikaa. Puputkin joutuvat tyytymään Eemelin karsinassa ulkoiluun kun niiden ulkohäkin seiniä ei saa enää pystyyn jäiseen maahan (ei nyt ihan vielä jäiseen, mutta kuitenkin...). Nyt on siis tullut aika muistella menneitä-aika muistella kesää vuosimallia 2016.
Huhtikuun alussa suunnittelin jo, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään kesän aikana....
Käy Eemelin kanssa ihan vain kahdestaan maastossa
~
Laukkaa Empulla ilman satulaa
~
Ratsasta Empulla pellolla
Näistä kolmesta kaikki jäi itseasiassa tekemättä, mutta syksyn aikana aion tehdä nämä kaikki!
Yritä taas Sónatan uittoa (viimeeksi ei mennyt ihan putkeen...)
~
Kierrä uusia maastopolkuja hepoilla
Hahaa, molemmat kohdat tuli tehtyä! Jotain siis sain aikaankin... :) Uudet polut tuli tutuiksi ja kahlailemassakin käytiin useaan otteeseen.
Noh, nyt on pakko taas sanoa, että jäipä kumpikin tekemättä. Tälle päivälle suunnittelin kyllä hiukan pidempää reittiä Sónatan kanssa. Toonin luokse on kanssa suunnitelmissa suunnata heti kun kiireet antavat myötä.
Hyppää maastoesteitä
~
Ratsasta Sónatalla pellolla
Jes, taas molemmat kohdat-DONE! :)
Keikkaile Lillin ja Vilin kanssa
~
Ota vuohet useammin mukaan ratsastuslenkeille
~
Käy vuohien kanssa paaljon lenkeillä
Keikkailtu on Lillin ja Vilin kanssa, nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan joulushowta... Lenkkeiltyä tuli noiden kanssa ihan kiitettävästi, mutta hepan kanssa ei vuohet päässeet kertaakaan juoksemaan...
Tee blogiin ainakin pari videota
~
Saa satulahuoneprojekti valmiiksi
~
Nauti lomasta!
Videoita taisi blogiin tulla kesän aikana se pari kappaletta, olisi voinut tulla paljon enemmänkin... Satulahuone edistyi, mutta kesken on silti vieläkin tuokin ikuisuusprojekti-ehkä ensi kesänä...? Lomasta tuli kyllä ehdottomasti nautittua!
Olisi pitänyt muistaa kirjoittaa listaan vielä, että tee blogiin kesä 2016-video, niin olisin saanut yhden kohdan enemmän tehtyä. Olen nimittäin väsäillyt teille videonpätkän, jossa on minun kesäni parhaat hetket pähkinänkuoressa. Toivottavasti tykkäätte!
Jos video ei näy, klikkaa alhaalla olevasta linkistä!
Hui, jo 300 postausta on tullut kirjoitettua tänne. Monen monta tuntia siinä on mennyt, mutta hauskaa on ollut! Tämän postauksen kunniaksi kyselin teiltä toiveita hiukan erilaisemmalle postaukselle ja joku muistaakseni toivoi videota. No täältä pesee, eräänä hiukan sateisempana iltapäivänä kuvattu videopätkä!
Minua kyllä hiukan harmittaa, kun oli pakko jättää heppojen lavan päälle nousu pois kokonaan videosta. Oli nimittäin satanut ihan kaatmalla vähän ennen videoiden kuvaamista ja lava oli ihan kamalan liukas... Toinen asia mikä harmittaa on että Sónatan postilaatikkoon kurkkaaminen jäi myös pois, movie maker ei suostunut laittamaan pätkää mukaan! No, ne temput tulevat sitten seuraavaan videoon, toivottavasti tykkäätte tästä videosta!
..lupailin teille, että kuvaan tallipäivävideota teille, ja niinhän me kuvattiinkin. Jotenkin tuo videon muokkaus ja julkaiseminen hiukan viivästynyt kaikenmaailman koulujuttujen takia, mutta nyt se olisi kaikkien katsottavissa!
Pieni selostus tuohon videon alkuun, jossa talon vahti Sasukin pääsee näyttäytymään, oltiin siis Vilman kanssa kahdestaan meillä ja Sasu oli aamulla meidän vastuullamme. Iltapäivästä ei meidän Sasua tarvinnut lenkittää, kun muu kotiväki saapui paikalle. Päivä on lähestulkoon taas ihan minun normaalipäiväni viikonloppuisin, ehkä sitä kana-agilityä ei tule ihan joka päivä Pirkko-Liisan kanssa touhuttua... Kuulitte ihan oikein, kana-agilityä! Siitä en nyt rupea sen enempää kertomaan, video puhukoon puolestani! Nyt vaan toivotaan, että tekniikka pelaa ja video pyörii kuten pitääkin... Olkaatten hyvät arvoisat blogin lukijat ja kiitos kärsivällisyydestänne videon kanssa! :)
Misu on jankuttanut minulle jo pitkään siitä, kuinka se ei ole päässyt esiintymään yhdessäkään blogin videossa. Se vaatimalla vaati, että tekisin siitä ihan oman videon, ja niinhän siinä pääsi käymään että tuossa pari iltaa takaperin syntyi tälläinen pieni ja toivottavasti joulumieltä tuova video, jossa Misu esittelee taitojaan. Enempiä en nyt rupea selittelemään, joten video puhukoon puolestani! Hope you like it! :)
Lähdimme hurjalle viikonloppu seikkailulle Vilman kanssa tuossa lauantai-aamuna. Kohteenamme meillä oli Koiramessut. Junasta selvittiin ja messuille löydettiin ja kun sinne päästiin, niin katsomista riitti ihan iltapäivään saakka! Oli vaikka sun minkänäköistä koiraa, pientä, isoa, pörröistä ja vähemmän pörröistä.Valokuvauksen jätin vähemmälle, videoita sen sijaan tuli otettua paljon. Niin paljon, että siitä sain teille juuri sopivan joulukalenterin luukun! Postauksen lopussa siis videota messujen esityksistä, osa pätkistä on hiukan pidempiä kuin toiset, ja pisimpien pätkien esitykset olivat minun lempparini, sirkuskoirat olivat ihan huikeita ja frisbee belggari oli aivan hirmuisen taitava! Nyt kuitenkin lopetan selittelyn ja annan teidän nauttia messun antimista!
Ihan liian taitavat sirkuskoirat! ♥
Yksi söpöimmistä koirista :)
Tälle koiralle ja sen ohjaajalle nostan hattua, videosta selviää miksi!
Tuo pentu, oli jotain ihan liian söpöä! Söpöläinen oli rodultaan leonbergin koira, mutta se näytti erehdyttävästi meidän Sasu belggarilta. Sasu oli ihan tuon kaverin näköinen pentuna ♥
Nyt, vihdoin ja viimein sain aikaseksi sadepäivän kunniaksi ladattua kauan odotetun tallipäivä-videon! Hih, näyttää ihan hupsulta, kun videolla kaikki maisemat ovat niin kesäiset, koska videot on kuvattu 22.9... Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?
Päivä, joka nyt on teille taltioitu, voisi olla ihan mikä tahansa muukin päivä minun elämästäni, melkein samalla kaavalla menee joka päivä. Ensin tallin siivous, sitten joko vuohien kanssa touhuamista ja ulkoilua tai ratsastusta ja sitten jonkin ajan kuluttua iltatalli, jossa kaikki saavat iltaheinät ja hepoille laitetaan uudet puhtaat lakanat, eli purut. Toivottavasti video näkyy, ja toivottavasti pidätte siitä! (Kannattaa varata aikaa sen katsomiseen, video kestää peräti kymmenen minuuttia,...)
Mutta nyt, ladies and gentlemen, Tallin tarinoita ylpeänä esittää, Tallipäivä 22.9.2015!
Tämä se on, 200.postaus blogissa!(nyt kaikki tassut, kaviot, sorkat, koivet ja ihmiskädet taputtamaan!) Olen kysellyt jo pitkän aikaa blogissa erikoispostaustoiveita 200.postauksen kunniaksi ja ehdotuksia tuli muutamia. Videosta lisää Lillin pienen agilityjutun alla...
Saimme Vilmalta lainaan ihanan koiran agilityputken, jota tietty heti aloimme testailemaan Lillillä. Ajattelin vuohen olevan ihan kauhuissaan tuosta punaisesta möröstä, mutta ei! Tämä pomminvarma show-vuohi ei näköjään pelkää edes kahisevaa punaista putkenpätkää! Alkuun Lilli ei ihan älynnyt putken ideaa, ja siinä sitten opeteltiin niin että toinen lähetti toisesta päästä ja toinen houkutteli leivän kanssa. Muutaman kerran jälkeen Lilli meni jo ihan itse putkee ja tuli ihan omatoimisesti poiskin! Tätä emme kuitenkaan ottaneet videoklippiin, koska kilillä oli sen verran laiskanpulseka päivä silloin, ettei hypyistä tullut mitään... Jossain vaiheessaa saatte varmasti nähdä Lillin putkeen menoa videollakin, kuhan nyt ensin vielä vähän opetellaan!
Alkuun houkuteltiin leivällä kili pois putkesta...
Ja lopulta kamu tuli ihan ilman avustajaa putkesta ulos! :)
Kaikkein eniten taidettiin ehdotella agilityvideota ja niimpä minä
suureen haasteseen tartuin ja lähdin muokkailemaan muutamasta
pikkuklipistä teille hiukan liikkuvaa kuvaa kilien agility ja kärri
treeneistä. Videollla on myös kaikki temput, jotka Tytti on oppinut. Pitkään siinä meni, että sain sen esityskuntoon ja monta
epätoivoista hetkeä vietettiin. Tälläinen siitä nyt kuitenkin tuli,
toivottavasti tykkäätte! :)
