keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sekalaista sepitystä ja suru-uutisia

Otsikko kuvaa tämän hetken fiiliksiä todella hyvin. Ei ole mielestäni kovin kauaa siitä, kun napsin hepoista, vuohista ja pupusta nämä kuvat, mutta siitä on kuitenkin jo melkein kuukausi! Ihan hupsua, ihan niinkuin se, että tulevana lauantaina loppuu minun koulunkäyntini peruskoulussa, sitten kohti uusia haasteita. Ennen uusia kouluun liittyviä haasteita tosin on edessä vaikka mitä kivaa, kuten ensi viikonloppuna pidettävä vuohileiri, kääks! Nyt onkin menneet kaikki illat vaan paikkoja siivoillen ja leiriä valmistellen. Innolla odotan!

1.

2.

3.

4.

5. karrrvajalat

6.

7.

8. Katsokaa miten ihana harja ponilla on! Toivottavasti se saataisiin pidettyä nyt mahdollisimman hyvänä kesän yli...

9. Nyt on Sónata opetellut pitämään taas nuttua päällään, toivotaan että tästä kesästä ei tulisi kovin polttiaisrikasta!

10.

11. Mistäs tämä vuahi oikein pomppas?!

Tähän väliin tulee suru-uutisia. Tallimme eläinkanta on vähentynyt kahdella, kun Peppi-pupu ja kaikkien rakastama Pirkkis agilitykana siirtyivät tepastelemaan vihreämmille nurmikoille. Vastahan nekin tulivat! Kanoja ei siis tallistamme toistaiseksi löydä kotkottamasta, mutta kanihäkissä pomppii vielä Lotta pitkäkorva. Mietimme alkuun, miten Lotta tulee selviämään yksin, se on kuitenkin aina ollut Pepin kanssa. Luin jostain netin ihmeellisestä maailmasta, että joku oli antanut yksin jääneelle kanille pehmolelun kaveriksi ja se oli ottanut siitä itselleen heti bestiksen. Kokeiltiin sitten Lotan kanssa samaa, mutta eipä tuo pupunen oikein korvaansa lotkauttanut sen häkkiin ilmestyneestä dino-pehmolelusta... Ehkä dino oli liian hankalasti lähestyttävä tai jotain, mutta tyydyin ottamaan sen pois Lotan häkistä kun kumpikaan ei ottanut kontaktia muutaman viikon jälkeen.

12.

13. Tästä postauksesta tuli hyvin sekalainen, kuten sen kuvatarjonnastakin, pahoittelen! 

14.

15. Loppuun muutama kukkaiskuva

16.

17.

18.
Tosiaan, tästä postauksesta tuli jokseenkin sekava, toivottavasti se ei haittaa! Nämä kuvat ovat tosiaan odotelleet jo ihan liian kauan ja halusin saada ne julkaistua. Seuraavissa postauksissa tuleekin sitten suunnitelmien mukaan olemaan enemmän punaista lankaa, pysykää siis kuulolla!
Mikä oli lempparikuvasi?

tiistai 30. toukokuuta 2017

Haaste part kakkonen

Koska pihassani tepastelee kaksi kavioeläintä, päätin tehdä (Ensimmäinen haastepostaus) kahdessa osassa. Tällä kertaa siis vuorossa Eemeli. Nyt haastan kaikki ne, jotka eivät ole vielä tehneet tätä (muutkin kuin hevosen omistajat/vuokraajat/hoitajat voivat tehdä tämän, olisi kiva lukea tämä haaste esim koirista tai kissoista!)

Hevosen nimi, lempinimet, ikä ja rotu:
 Airiston Eemeli, tutummin Eemeli, Emppu, Ukko, Möhkäle,(mitä näitä nyt keksiikään...), 13vuotta, suomenhevonen.


Mikä sai sinut pitämään siitä?
Eemeli on tosi symppis tyyppi ja se on jotenkin tosi hassu hevonen. Se selvästi miettii asioita ja hassuttelee ihan vain omaksi huvikseen pitkin päivää. Sille saa siis nauraa vähän väliä joten se on oikea hyvänmielen hevonen. Eemelillä on ehkä ystävällisimmät silmät, mitä olen koskaan nähnyt.

Katsokaa nyt näitä ihania silmiä, kengittäjämmekin aina sanoo että hirmu ystävälliset!




Kerro ensikohtaamisestasi hevosen kanssa
Enskohtaaminen Eemelin kanssa sijoittuu vuoteen  2010(?) kun menimme katsomaan sitä ekaa kertaa. Se ravaili innoissaan tarhassaan ja tuli kiinnostuneena nuuskuttamaan aidalle kun menimme tekemään tuttavuutta sen kanssa. Ja niinhän siinä kävi, että ne ystävälliset silmät hurmasivat ja parin viikon päästä tehtiin toinen reissu hevoskopin kanssa.




3 parhainta/hauskinta/mieleenpainuneinta/kivointa kokemustanne
-Tandemratsastus kaverini kanssa joitain vuosia takaperin, ihan naurattaa vieläkin! 
-Ensimmäiset laukka-askeleet ♥
-Ilman satulaa ratsastelut ja tämän vuoden kenttäilyt

Huonoin kokemuksesi hevosen kanssa
Varmaankin se, kun Eemeli päätti antaa vähän vauhdikkaaman lenkin ilman satulaa, ja postilaatikolta tultiinkin hurjaa laukkaa ihan tallin avoimelle ovelle asti.




Jos jättäisit tarhan portin auki, mitä hevonen tekisi?
Pinkaisisi suorinta tietä joko ensimmäiselle ruohotupsulle tai naapurin pihalle...

Onko hevosella jotain erikoisia tapoja, jos on niin mitä?
No ainakin nämä tuli nyt mieleen: Eemeli haukkaa kuolaimet ihan innoissaan suuhunsa suitsiessa, Eemeli rakastaa tutkia suullaan kaikkea ja muutamia kertoja on ollut kova homma saada hanska pois sen suusta... 

5 suosikkikuvaasi teistä: 







lauantai 27. toukokuuta 2017

Kaviokkaat kevään perässä

Kevät on ollut myöhässä ja pahasti. Vaikka kuinka vanhan tutun lorun mukaan kesänkin pitäisi jo olla täällä, ei sitä näkynyt kuin nyt tällä viikolla ihan kunnolla. Ruohikko on pysynyt hailakkana ennätyspitkään eikä puissa ole näkynyt lehtiä ollenkaan. Postauksen kuvat on otettu 14.5. ja silloin tosiaan oli ihan suoraan sanottuna syksyistä. Nyt, pari viikkoa myöhemmin on kesä kuitenkin tulla tupsahtanut jostain ja maisemat ovat huomattavasti vihreämpiä!

1. Eemeli oli jo ihan huolestunut kun kesää ei näkynyt missään vaikka oltiin jo toukokuussa!

2. Sonttu osasi kuitenkin löytää asian hyvät puolet ja sitä hymyilytti niin hirmuisesti kun se tajusi ettei se ole joutunut kovin paljoa huiskimaan ötököitä hännällään pois...
Niin, puolensa ja puolensa tässä myöhäisessä keväässä, ei ole ollut niitä ötököitä muttei ole kyllä ollut hepoille heinääkään mitä metsästää omenapuiden alta. Viime vuonna viriteltiin tammalle nuttu niskaan jo 20.päivä, mutta nyt ei ole ollut vielä tarvetta kaivaa nuttua esiin kaapista, vaan ollaan pärjätty toistaiseksi Solhedsin suihkuttelulla. Tuossa postauksessa on myös hevosten ekat laidunnuskuvat viime vuodelta, ja postauksessa mainitsinkin, että hepat ovat olleet omppumaalla jo pari viikkoa, eli huiman paljon aikaisemmin kuin tänä vuonna. Tänä vuonna hepat oli ekoja kertoja 17.5. omenatarhassa, jonka jälkeen ne ovatkin olleet siellä joka päivä vähän enemmän. Nyt ne saavat juosta mielensä mukaan omenamaan ja katoksen väliä.

3. Pikainen yhteiskuva ennen päivän liikuntasuoritusta
Enivei, palataas näihin kuviin ja tuohon hetkeen. Olin 12.päivä tullut kotiin luokkaretkeltä ja vastassa oli.. noh, hieman kiukkuisia hevosia. Ei minua heppa-aitauksella juostu hirnuen vastaan ei, vähän katseltiin ja ehkä hörähdettiin vähän ja sitten käännettiin selkä ja juostiin karkuun. Kun sitten vähän ajan päästä tulin viikon lomailleissa tallivaatteissani takaisin, oli vastaanotto hieman suopeampi. Viikonloppuna pitikin sitten paijailla karvakorvia hirmuisesti, koska heti seuraavana maanantaina oli taas lähtö yöreissulle Helsinkiin. Voijjuku että hevoset olivatkin innoissaan viikon mittaisen loman jälkeen, kun juoksutettiin niitä tuossa pellolla vähän, mitä ne nyt suostuivat heinän etsimiseltä juoksemaan...

4. Pikkuiset♥

5. Kuin kaksi marjaa

6.

7. Kierrellen ja kaarrellen...

8. Ja sit myö syyään!

9.

10.♥♥

11. Hitsi kun kamera ei ihan ehtinyt mukaan...

12. Ravuri otus :'D

13. Vaiko sittenkin laukkaratsu?

14. Tai sitten vain hyvin kultainen murmeli♥♥

15. Hurjimus tammuska, jolla on näissä kuvissa vielä ihan himuinen karva!

16. Karvat saivat kuitenkin kyytiä!
Täytyykin nyt kyllä kertoa teille, mitä ollaan Sontun kanssa nyt viime päivinä vähän käyty katselemassa ja kokeilemassa. Meidän viime aikojen lenkit ovat suuntautuneet Saimaan rannalle ja yksi päivä sitten päätettiin mennä kurkistamaan Saimaata ihan lähietäisyydeltä. Pikkuista polkua pitkin ihanan pienen hiekkarannan reunalle tultua poni päätti ensin vain ihastella (tai kauhistella, en tiedä) maisemaa, sitten vähän hörpätä vettä ja pienen rohkaisun jälkeen astua veteen, ensin vain yhdellä kaviolla ja sitten kahdella... Sitten äkkiä pois. Toisella kerralla mentiin jo melkein polvia myöten veteen ja poni polskutteli vettä ihan innoissaan ennenkuin kääntyi kohti kotia. Tästä kesästä on siis tulossa hyvä uimiskesä ponin kanssa, kun jo nyt ollaan päästy melkein polvia myöten veteen! En malta odottaa!

17.

18.

19.

20.

21. Karrvajalka

22. Epätoivoista on tuo ruohon etsiminen...

23. Sontun karvajalat muuten sai kyytiä, kun satui vahingossa yhtenä iltana nyppäisemään tukon sen jaloista irti, sitten huomasin nykkineeni kaikki sen jalkojen irtokarvat...
Joko teillä on hevoset päässeet laitumille?
Mikä oli lempparikuvasi?