Näytetään tekstit, joissa on tunniste omenatarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omenatarha. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. joulukuuta 2015

Luukku 19 Epäonnistunut agility-yritys


 Jokainen, joka on lukenut jonkin agility-postauksen Sasusta, tietää, että se ei ole oikein elementissään siinä hommassa. Pentuna se oli innokas esteiden yli loikkija, mutta silloinkin ongelmana sen kanssa oli se, että sitä ei kiinnostaneet namit, vaan ainoastaan pallo tms. Tänään päätin kuitenkin kokeilla uusien namien kanssa, mitäköhän koira tuumaisi...? Rakensin hurjat kaksi estettä omenatarhaan, pyysin iskääni tulemaan kaveriksi ja kamera kouraan ja koiran kanssa omppumaalle!
 Heti ensimmäinen ongelma tuli ensimetreillä vastaan. Tämä postaus on tulossa joulukalenteriin, silloin koiran kuuluisi olla jouluinen eikö? No, yritin kiinnitellä ihanaa punaista kauluria koiran pantaan, koska se on jäänyt pieneksi... Eihän minun kiinnittelyni kestäneet, ja kauluri lensi ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen... Noh, ajatus on tärkein vai mitä....
Frisbeen voimin voi vaikka vähän hyppiäkkin...
 Kyllä me sitten muutama hyppykin onnistuttiin suorittamaan! Sasun kanssa saa vain kikkailla jota saa sen tekemään mitä haluaa, sille kun ei varsinkaan ulkona namit juurikaan maistu.. Kuvasaldo ei ole ihan laadultaan parhaimmasta päästä tänään, mutta kyllä noista nyt selvää saa..
Ziggy hyppää ♥

Frisbeelle niin uskollinen :)


Tuo eka este jotenkin aina unohtui Sasulta...

Huurrja ♥
 Minun oli ihan pakko saada edes yksi kva teille blogiin Sasusta pieneksi jääneen joulukaulurin kanssa, joten Sasu pääsi mielipuuhaansa (Sasu ei todellakaan tykkää..) poseeraamaan! Ja tälläinen joulu-otos saatiin! :)
"Hei nyt oikeesti... Aiotko heilua sen kameran kanssa koko päivän mun eesä vai meetkö kuvaamaan niitä joulujuttujas talliin? Haloo, jouluun on enää alle viikko!"

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kepin noutoa ja tottelevaisuutta

Nyt kevään ansiosta muutkin kuin hevoset ovat päässeet nauttimaan omenatrahasta enemmän. Sasu on nyt harjoitellut kepin noutoa ompputarhassa joka ilta aina vähän aikaa, sitä kun ei voi irti pitää... Kepin heitossa on vain yksi pikkuinen miinus, silloin kun Sasu innostuu, ei se meinaa antaa keppiä ollenkaan pois... Silloin täytyy olla ovela ja ottaa sisältä esim pallo mukaan ja aina hiukan juksuttaa koiraa... Niin saa sitten doggy hiukan lisää heittoja.

Toinen on niin hieno <3

ja niin räyhä <3

ja vauhdikaskin <3


 Aina kepin heiton välissä, treenaamme Sasun kanssa hiukan tottelevaisuus juttuja. Se osaa mennä ensin ihmisen sivulle vasemmalle puolelle ja jäädä odottamaan paikalleen jos ihminen lähtee kävelemään pois päin. Ja sitten jos koiraa pyytää luokse niin sen saa maahan ennen kuin Sasu on edes luona. Näitä juttuja ollaan silloin joskus pentuna sen kanssa treenattu, ja nykyäänkin se on kyllä hirmuisen tottelevainen, ainakin silloin jos ei ole mitään häiritsevää näköpiirissä... Sasulta onnistuu myös sellainen tottelevaisuus juttu, että se komennetaan maahan ja pysymään paikallaan. Sitten olen aina lähtenyt juoksemaan ja käskenyt  koiraa pysymään siinä, ja sehän pysyy! Ihmeteltiin kyllä vähän, että miten se malttaa oikein odottaa vaikka itse juoksenkin ympäri omppumaata... Ja heti kun sille vaan huutaa että 'tule!' niin silloin on koira vieressä. Taitava koira siis.
Hurrrja vauhti veikko liitää menemään..




Sitten maltettiin hetki poseeratakkin...

 Sasu on siitä hupsu koira, että jos miulla on lenkillä kamera mukana ja yritän ottaa siitä kuvia, niin se on ihan varmasti joka kuvassa ja kuvaustilanteessa katsoo ihan jonnekkin muualle kuin kameraan, se ei siis ole linssilude, toisin kuin esim Misu...
<3 <3

"Mee pois sen kameras kanssa, sua ei kaivata täällä..."

perjantai 8. toukokuuta 2015

Enemmän ja vähemmän onnistuneita rakennekuvia ja kevään ekoja korsia

Tuossa vappuviikonloppuna kaverini kanssa ajateltiin kokeilla ottaa hepoista rakennekuvia. Niitä kun ei ole ensimmäistäkään koneellamme. Eka kysymys heräsi kuitenkin pian, missä on tarpeeksi tasaista ja riittävän neutraali tausta? Talomme ja tallimme on mäen päällä, joten minne ikinä menetkään, on vatsassa aina joko ylä-tai alamäki... Noh, jonkin aikaa paikkaa etsittyämme löydettiinkin sopiva, ja tälläisiä kuvia saatiin napsittua..

Sónata hiffasi jutun juonen melkein heti.

Ehkä onnistunein kuva, minkä saimme. Vielä parempi lopputulos olisi tietty ollut, jos hepalla olisi ollut suiteset päässään, mutta kesällä sitten uusiksi. :)

Empun kanssa ei sujunut ihan niin mallikkaasti kuin Sontun...

Asiaa hankaloitti entisestään se, että kuvaushetkellä taisi olla ajoittaisia tuulen puuskia (Eemeli ei tykkää!) ja Emppu nyt ei muutenkaan ollut rauhallisimmasta päästä...

Ja tietty silloin kun heppa seisoisi suht hyvin, niin sitten on hevosella silmät kiinni ja kuvaaja on heilahtanut hiukan liian eteen...

Emppu ei suostunut prus rakennekuvaan, mutta poseerasi omalla herttaisella tavallaan sitäkin innokkaammin. <3
 Muistakin blogeista olen jo lueskellut, kuinka heidän hepat ovat jo maistelemassa tuoretta heinää. No, niinhän nuo tekevät meidänkin kaverit. Rakennekuvien jälkeen laajennettiin tuollainen pikkupläntti hevosille, eikä mennyt kovin kauaa, kun se olikin ihan kalju... Hepat ovat jonkin verran jo opiskelleet tuoreen heinän saloihin, ja nyt ne ovatkin taas vaihteeksi valloittaneet omenatarhan. Siellä nuo ovat jo muusuttaneet joka päivä vajaan tunnin, ja tänään olikin melko raukea kaveri maastossa, kun toisella oli maha niin täynnä. Ei onneksi liian täynnä...
Hepat olivat ihan innoissaan uudesta pikkupläntistään..


Taidetta...

Tämä kuva on jotenkin ihan mahdottoman suloinen, tykkään! <3

More art...

Uljas orhi, eikun siis ruuna, mussuttamassa heinää puomiharkkojen jälkeen, ai niin, minkä puomiharkkojen? No, siitä saatte lukea seuraavassa postauksessa!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Säntäilyä omenatarhassa

Aina silloin kun kaikki kissat ja hevoset ja vuohet ovat sisällä, niin silloin otamme yli-innokkaan Belgian nuuskun ja viemme sen Rositan laitumelle, eli omenatarhaan juoksemaan itsensä väsyksiin.


 Sasulle pitää aina olla jonkilainen heitettävä lelu mukana, muuten ei juoksenteluista tule yhtikäs mitään. Yleensä meillä on keppi tai pallo, mutta tällä kertaa Sasu löysi mukaansa sen rakkaan jauheliharasian. Joskus se on löytänyt jostain kaapin pohjalta vanhan jäätelörasian, mutta jauheliha rasia on silti parempi. Sitä se jaksaa kantaa vaikka maailman tappiin saakka. Silloin käy kyllä jauheliharasialle huonosti, jos koira menee yli kierroksille. Silloin se nimittäin intaantuu repimään rasian pikkuisiksi riekaleiksi...

Yleensä vauhti on niin kova, ettei mikään kamerakaan kestä perässä...

 Kepin, pallon tai jauheliha rasian heittelyn lisäksi omenatarhassa harjoitellaan Sasun kanssa "kadonneen" etsintää. Jos minä juoksen piiloon, niin äitini käskee Sasun etsiä minut. Ja sehän etsii. Ei auta, vaikka olisi omenapuun takana piilossa. Joskus onnistuu hämäämään niin, että kestää pienen tovin, ennenkuin koira saa taas hajun ja juoskee innoissaan luokse.
"Täältä tullaan jauheliha rasia!"

"Jes, saimpas!"


Väsynyt, mutta onnellinen <3

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ratsastusta omalla ja vieraalla issikalla

Eilen ei kyllä ollut tarkoitus käydä ratsastustunnilla eräällä islanninhevostallilla, jossa on kyllä aika paljon muitakin hevosrotuja, mutta illalla neljän maissa äitin sanoi, että voisin lähteä tunnille kuitenkin, vaikka sunnuntai iltana oli tosiaan sovittu toisin. No, minä siinä sitten soittamaan ratsastuskenopettajalleni, että mahtuukos siihen kuuden tunnille mukaan. No kyllähän sinne mahtui ja Vilma Adakin pääsi mukaan.

Sain ratsukseni koulutunnille pienen, nuoren ja touhukkaan issikka tamman nimeltä Svandis. Svandis oli kyllä ihan hupsu pikku hevonen. :) Tunnilla ravattiin paljon, tehtiin lävistäjällä askeleen pidennyksiä ravissa ja käynnissä, peruuteltiin ja laukattiin. Laukassa oli tosiaan pikku Touhottaja-Svandiksessa pitelemistä, kun tammasta oli niin mahdottoman kivaa koko ajan. Opettajakin totesi, että ei se ole ikinä ketään pukittanut alas, mutta nyt en kyllä laita päätä pantiksi, ettei se jotakin tee... Siitä huomasi hyvin, että ilmat olivat viilentyneet ja virtaa piisasi. Polle aina välillä ihan säpsähteli, kun oli niin kivaa. Ei kuitenkaan pään viskelyt johtaneet pukitteluun (onneksi...) ja tunti meni oikein hyvin. Olihan se ihan kiva käydä taas pitkästä aikaa tunnilla ihan kentällä ratsastamassa ja valvovan silmän alla. :)

Pikku touho Svandis :)
 En ole ennättänyt omilla polleilla ratsastamaan ennen kuin tänään vähän aikaa Sónatalla. Eemelin loma jatkuu siis vielä huomiseen. Meillä oli ainakin aamulla jo lunta maassa, minkä takia ei hevoset päässeet laitumelle syömään jäistä heinää. Ne olivat joutuneet olemaan tarhassaan koko päivän ja niiden tarhassa on iso kasa takiaispuskia. Sónata olikin varmaan onnistunut keräämään kaikki mahdolliset takiaiset otsikseensa ja häntäänsä. Ratsastaminenkin keskeytyi hiukan, kun alkoivat ilmeisesti takiaiset pistellä ja pään heittely edes takaisin alkoi. Oli kyllä siinä vaiheessa jo itselläkin sormet jo ihan jäässä niin lopetettiin ihan suosiolla kesken harjoituksien.
Sónatan hienot papiliotit  :D
 Sen verran kuitenkin ehditiin ratsastaa ennen sormien paleltumista ja takiaisten häiriköintiä, että sain muutaman hyvin heikko laatuisen kuvan näpsäistyä. Pujoteltiin myös hetken aikaa ja ravailtiin jonkin verran.
 Sónataa jännitti hiukan Rosita, joka oli muuttunut vihreäksi omenatarhassa ollessaan. Tosiasiassa sillä oli vain loimi päällään, koska meillä on ainakin melkein nollassa ja vettä sataa ja tuulee, ettei Hompsukkaa voinut oikein viedä ilman nuttua ulos. Kaipa se syksy taas sieltä tuli ja pikkuhiljaa tässä kai talvea kohtikkin mennään... :( Se hyvä puoli ainakin on, että talvella ei ole örkkejä!
"Huui kauhistus!! Mikä mörkö tuolla on??? Ai, se olikin Rosita..."


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Villiponi Rosita

Tuuli tuivertaa Englannin metsissä, jossa villit new forest ponit vaeltava lehtipuiden katveessa. Yhtäkkiä lauma singahtaa juoksuun, mutta pysähtyy kuitenkin pian. Ruoho on maukasta ja sitä riittää kaikille. Pienessä purossa on kirkasta ja raikasta vettä, jota ponit pysähtyvät juomaan. Ponit pysähtyvät suojaisaan paikkaan ja käyvät iltalevolle...

Rositan kaukasiet (ja varmaankin villit...) sukulaiset ovat varmasti tehneet kaikkea kivaa aikoinaan Englannin metsiköissä. Rositan villiponi elämä on kuitenkin hiukan erilaista - se saa laiduntaa nykyään omenapuiden katveessa heti aamusta ja illalla myöhään ilman kenenkään häiritsevää katsetta. Tosin Hömpsy joutuu leikkimään villiponia verkkoaidan takana...

Villiponi <3

"Pahat ihmiset tulee aina hakemaan just kesken parhaimman ruohotupsun!"
 Rosita varmasti leikkii, että me ihmiset, jotka menemme hakemaan sitä pois sen omalta laitumelta, olemme hurjia salametsästäjiä, jotka yrittävät kaapata poneja ja myydä ne sitten eteenpäin. Joskus se siis juoksee hurjaa vauhtia karkuun, mutta yleensä se antaa ihan hyvin kiinni. Tänä aamuna se oikein juoksemalla juoksi kun näki, mihin ollaan menossa. :)
"Yleensä on kyllä kiva lähteä sisälle, varsinkin jos on paljon paarmoja!"

Alla omenapuun, ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Hömpsy on!

Sinne se pony menee!

Sellainen villiponi meillä nyt laiduntaa täällä. <3<3