Ihan itekseen tunnilla 1.5.

Äitini lupautui maksamaan minulle ihan oman yksityistunnin. Jännittyneenä sitten menin vapun päivänä tutulle ja turvalliselle 'vakitallille' jossa siis olen käynyt tunneilla ihan pienestä pitäen, nykyään vähän harvemmin. Hoitajatyttö iloisena lähti riimunnarun kanssa hakemaan minulle heppaa ja kysyinkin että tietääkö hän, kuka polle minulle oli luvattu. Sain kuulla etä ratsuni olisi Lissu niminen suomipolle, joka ei ole ihan kauhean kauaa ollut vielä tallilla. Minä en edes ollut ikinä nähnyt tätä tammaa joten ihan hyvä, että hoitaja sen kävi minulle hakemassa...

Kun kelloi löi tasan, taluttelin Lissun kentälle, joka oli harvinaisen kuuma paikka jo tuolloin vappuna. Hyppäsin hepan kyytiin ja säädeltiin jalkkarit oikealle korkeudelle ja eikun menoksi! Alkuun lämmiteltiin ihan perus volteilla ja pysähdyksillä. Lissu toimi oikein kivasti, kuunteli hyvin ja kulki suht reippaasti eteen. Sitten alettiin ravailemaan. Minun piti yrittää saada mahdollisimman tasainen ja melko hidas ravi, jossa voisi istua helposti harjoitusravissakin ilman pomppimista. Aika hyvin sujui tämäkin homma, ja pian aloimme tekemään käynti-ravi siirtymisiä pitkin kenttää. Melko nopeasti sain ohjeeksi laukata toisen pitkän sivun. Ensin ei oikein laukkavaihde meinannut löytyä, mutta opettajan ohjeistuksen avulla sain suomipollen nostmaan melkoisen vauhdikkaan laukan.

Laukasta piti tehdä siirtymisiä ensin raviin ja siitä käyntiin josta taas edelleen laukkaan jne. Lissu olikin oikein vauhtipolle, kun oikein innostui! Kun antoi laukkapohkeet niin tamma lähti aika napakasti eteen ja piti samantien kääntää ympyrälle jossa sitten pyörittiin laukassa kunnes Lissu malttoi mielensä ja laukkasi ihan rauhassa, senkin se osasi. Oli oikein kiva huomata, että sai hevosen laukkaamaan ihan rauhassa, kun se aluksi senkun kaahotti menemään. Vaihdeltiin suuntaa ja laukattiin siihenkin suuntaan. Nyt ei vaan olisi heppa millään nostanut laukkaa, oli kuulemma sille hankalampi kierros. Pari kertaa laukka nousi oikein hienosti, mutta ei kestänyt yhtä pitkää sivua enempää. Yritettiin sitten hiukan yliajankin saada laukkaa nousemaan ja kestämään pidempään, mutta siinä vaiheessa loppui ratsastajalta kunto ja seuraavat tuntilaiset odottivat jo kärsimättöminä hevostensa kanssa tunnille pääsyä. Hirmu kiva tunti oli kyllä, hevonen oli juuri sopivan vauhdikas ja rauhallinen samaan aikaan ja opetus oli taas kerran hyvää. Sain taas muutaman uuden niksin esim. laukannostoihin, joita voin soveltaa vaikka Eemelin kanssa kotimetsässä... :)

Ratsastusleiri 3/5

Keskiviikko 24.6.2015                  ~3. Leiripäivä~                    Vehmaan talli, Juva

Tänään postauksen kuvituksena päivän ratsastustuntien kuvasaldoa, minä ja esteratsuni Leku

Aamulla kasin aikaan ei tainnut taas vaihteeksi sataa, ainakaan kovin paljoa... Heti kun saatiin aamupala  syötyä, lähdettiin hakemaan hevosia laitumelta talliin este- ja leikkituntia varten. Miä taluttelin ihanan pikkuisen kirjavan tamman, Pilkun. Sillä välin kun opemme ja jotkut muut leiriläiset hakivat Salmen, Lekun, Padyn, topin ja Speedyn sieltä todella kaukaa me ruettiin jo laittamaan heppoja valmiiksi estetuntia varten.

Lekun perusilme ratsastaessa... :)

  Miä auttelin vähän kaikkia, Siru-ponin ratsastajaa, pikkuisen Aapo suokin ratsastajaa, ison Iskan ratsastajaa ja ihanaisen Digin ratsastajaa. Kun heppojen hakijat tulivat talliin, varustimme nopeasti Leku suokki miulle ja samantien tunnille. Estetunti aloitettiin alkuraveilla ja laukalla. Lekulla oli kuulemma harvinaisen tahmea päivä tuolloin, eikä laukka edes meinannut nousta...

  Sitten alettiin menemään puomeja ravissa ja pikkuhiljaa puomit korotettiin pieniksi esteiksi. Alkuun Leku ei suostunut menemään esteitä ravissa, muttapikkuhiljaa alkoi pollest löytyä puhtia vähän enemmän. Lopputunnista hyppäsimme kolmen esteen hurjaa rataa, joka sujui meillä ihan hyvin. Ja juuri kun alkoi meidän kahden yhteistyö sujumaan, oli tunti taas lopussaan... Miun tunnin jälkeen kuvailin Vilman ratsatelua ja sitten pääsikin jo syömään.

Syötyäni läksin takaisin talliin kyselemään pitäisikö heppoja viedä laitsalle. Miä tartuin taas Pilvi ponin riimuun ja lähettiin kohti ponilaidunta. Muuten sujui hyvin tämä laitumelle vienti, mutta Pilvi pomppas yhessä vaiheessa pystyyn, hups... Ei onneks sen enempää riehunut, kuten sanoin, se on hiukan haastava poni... Tämän jälkeen oli taas aikaa vaan olla, ja kirjoittaa tätä kaikkea ylös leiripäiväkirjaani, josta nämä kaikki leiripostauksien jutut ovat melkein suoran kopioitu.

Hah, keskellä esteitä kuunnellaan ohjeita... :D

Vika hyppy onnistui ihan hyvin :)

Hetken huilitauon jälkeen oli taas tulipalokiire lähteä laittamaan heppoja ja poneja valmiiksi leikkituntia varten. Minä ja eräs toinen leiriläinen laitettiin Hiewatha niminen ihana belgian ratsuponi valmiiksi, koska molemmat sillä ratsastettiin, eri tunneilla siis. Ihmettelin kyllä suuresti, kun sain mennä Hiekulla lekkitunnilla, se on varmaan Sónatasta vähän pienempi, ainakin sirompi poni. Ei kyllä yhtään haitannut, niin ihana se oli! Ennen tuntia oli vielä kauheetsäätöä siitä, kumpi ryhmä nyt menee ekana ja kuka menee milläkin... Vilman ryhmä menikin sit ekana ja miä taas kuvailin.

Ihana, iihana Hiekku <3<3

 Kun meiän ryhmä pääs ratsastamaan, miä loikkasin siis ihanan kirjavan ponskulaisen Hiekun kyytiin. Alkuun tehtiin ihan pysähyksiä ja peruutuksia. Sitten tuli tunnin eka leikki, pisteratsastus. Pisteratsastuksessa piti ratsastaa tötsien välistä tai hypätä este niin sai pisteen. Meillä oli tarkoitus hypätä Minä aioin aina hypätä, mutta viime hetkellä poni päätti aina toisin.. :D se ei kuitenkaan haitannu yhtään koska kyseessähän oli leikkitunti! Miuakin vaan nauratti, kun poni oli niin itsepäinen... :) me saatiin Hiekun kaa 13 pistettä mut ei tosiaankaan voitettu...

Hurrja laukka, ainakin pompottava!

Minä aioin hypätä ja poni ei, ilme kertoo loput... :')

Pisteiden keräilyä

"Sinähän menet poni tuosta välistä...!"

 Pisteratsastusken jälkeen oli viesti ja meiän joukkueella meni aina ihan hyvin. Viestissä piti kiertää pitkän sivun toisessa päädyssä oleva tötsä ja sitten juosta äkkiä kahen tötsän välistä niin toinen ratsukko sai lähtee. Hiekun kanssa ravattiin ja jopa laukattiin, sillä oli ihan hirveän pompottava ravi sekä laukka! Noh, sehän on poni ja sillä on poninaskeleet.... :) kyydissä kuitenkin pysyin, vaikka välillä oli kyllä hankalaa! Loppuun leikittiin vielä peiliä ja värileikkiä. Loppukäynnit saikin istua sitten "naistensatulassa".Hiekku oli tunnilla ihan paras, tykkäsin ihan mahdottomasti!

Paras poni Hiekku

Viestiä tässä taidetaan leikkiä..

Tunnin jälkeen menttiin syömään välipalaa, jonka jälkeen lähdettiin auttamaan talliin kun sinne tuli muutama talutusratsastaja ja viikkotuntilaisia. Kun tuntilaiset oli saatu ratsaille, putsailtiin harjakoreja ja katottiin tuntia. Sitten olikin taas ruokaa tarjolla. Ruuan jälkeen oli taas aika viedä hepat takasin laitsalle ja miä ratsastin taas Topin sinne hirveän kauas. Oli oikein mukavaa. :) sitten oli aika käydä iltapesulla ja peulla käynnin jälkeen oli taas aikaa kirjotella tätä kaikkea ylös.

Kyllä, kesäleirillä olen villasukat jalassa... Takin sentään jo älysin jättää pois... :)

Illalla joskus kymmenen jälkeen ope ja leiriavustaja tuli pitämään meille vielä iltaohjelmaa, hiukan myöhään meni se... Meillä oli tietovisa (jobka voittaja joukkue julkaistaan perjantaina) ja adjektiivitarina, johon jokainen sanoin aina jonkun adjektiivin ja tarinasta tuli mekoinen! :D kello taisikin olla lähempänä yhtätoista kun päästiin nukkumaan. Vielä 2päivää jäljellä, liian vähän! Toisaalta tahtois kotiin jo oman tamman kyytiin, mut toisaalta leirilläkin on niin kivaa! 

Poniparka...

                                                               Jatkoa seuraa.....

Enemmän ja vähemmän kenttäilyä

Eilen kävimme Vilman kanssa taas vaihteeksi ratsastustunnilla. Tällä kertaa kuitenkin ihan sillä meidän "vakio" tallillamme. Hirrmusesti kyllä miua jännitti, kuten aina, että minkälaisen hepan saisin ratsukseni. Tuntilistassa sanottiin, että miun ratsuna toimisi Garri. Olen mennyt Garrilla kerran aikaisemmin, ja silloinkin taisin kirjoittaa tunnista tänne blogiin. Ensimmäinen ajatus oli, että voi ei, toivottavasti tänään menee paremmin kuin viimeeksi. Viimeeksi Garri nimittäin vei minua ihan 6-0 kun laukattiin. Nyt oli kuitenkin ihan toisenlainen polle. Tallin omistaja oli ratsastanut kuulemma paljon Garrilla lähiaikoina ja ope sanoikin että on hevonen varmasti muuttunut paljon viime kerrasta. Ravissa oli hiukan pieniä ongelmia jos ei ketään toista hevosta ollut edellä ravaamassa, mutta jotenkin kuitenkin selvittiin ravissakin. Tunnilla harjoiteltiin paljon taivuttamista kiemurauran avulla. Kiemurauran keskellä pitikin tehdä voltti ulospäin, mikä osoittautui ainakin meille melko haastavaksi (kiemuraa mentiin siis ravissa) mutta kyllä me nyt jonkinlainen ympyrä sinne aina saatiin. Kun sitten aloitimme laukkaamisen, miua kyllä ihan lievästi hirvitti ja ajattelinkin ennen tuntia, etten ehkä laukkaa ollenkaan tällä kertaa Garrilla, kun viime kerralla meni hiukan pipariksi... Loppujen lopuksi laukattiin kuitenkin hienoa, sopivan reipasta laukkaa pääty-ympyröillä. :) oli siis hevonen muuttunut kyllä huomattavasti viime kerrasta! Tykkäsin ihan valtavasti mennä Garrilla, vaikka alkuun olikin hiukan laiskuutta näköpiirissä... :)

Meillä on muuten nykyään kotonakin hieno ja upea minikenttä tuossa meidän pellolla! Onhan se loppujen lopuksi melkoisen pieni, ja tällä hetkellä ihan järkyttävän liukas, mutta ollaan nyt Sónatan kanssa menty ihan vain käyntiä siellä ja tehty kaikennäköisiä kiemuroita. Tarkoitus olisi, että kunhan nuo loputkin lumet sulavat ja maat sulaa, niin väsättäisiin maastolenkin varrella olevalle aukiolle sopivan kokoinen kenttä, jossa ovoisi sitten aina käydä silloin tällöin hiukan vakavamielisimminkin ratsastelemassa. Ja Sonttu voisi tykätä kovasti, jos se saisi hupätä pikkuista esterataakin! :) nyt pitäis vaan saada este puomeihin tarvittavat maalit, niin saatais ihan kunnon estekalustoa myös noille agilityvuohille!

Jottei ihan kuvattomaksi tämä postaus jää... :)

Maastoon

Pitkästä aikaa olimme Vilman kanssa taas käymässä tunnilla eilen. Tuntikalentertissa luki sunnuntaina, että on koulutunti, mutta eilen sitten päivällä huomasimme että kalenteriin olikin tullut lisäys, "jos selkeää niin maasto". Hetken aikaa siinä mietittiin, että voihan nokka. Toivottavasti tunti olisi kuitenkin koulua, kun kerrankin tunnille päästiin. Noh, loppujen lopuksi mentiin kuitenkin maastoon. Miulla toimi eilen ratsuna hyvin hyvin reipas Odda. Reippautta lisäsi kovasti myös se, että metässä oli melkein pimeää, oltiin siis maastossa kello 6-7... Hyvin kuitenkin näki, mutta oli hiukan jännitystä ilmassa kun jonossa mentiin.Oli aikas mielenkiintoista tosiaan lähteä ratsastustuntimaastoon hämärässä... Onneksi ei kuitenkaan mitään kovin suurta ainakaan sattunut ja tapahtunut, pari hepolaista pukitteli aina laukan nostoissa ja tölttipätkien alussa, mutta Odda kulki oikein kiltisti. Ainut pieni kommervenkki oli kuitenkin se, kun oltiin menossa metsäpolulle, niin takana tuleva suokkitamma sitten säikähti kovasti jotain ja ryntäsi ihan kiinni Oddaan. Odda siitä hermostui ja suokki saikin sitten kenkää oikein olantakaa. Onneksi ei kuitenkaan ratsastajaan osunut! Miäkin pysyin kyydissä, vaikka Odda ihan pukitti kun komensi suokkia.... Eikä onneksi tainnut suokkiinkaan kovin pahoja jälkiä tulla. Ravit/töltit ja laukat sujuivat meidän osaltamme siis oikein hyvin ja reippaasti. Välillä oltiin ehkä turhan lähellä vetohevosta, mutta siitä ei kuitenkaan mitään sen suurempaa seurannut. Loppujen lopuksi, oli ehkä kuitenkin kivempaa mennä mettään kuin olla kentällä, tosin hiukan ärsytti, kun joutui maksamaan siitä, että pääsee mettään kun kotona saa puskailla ihan niin paljon kuin huvittaa...! Jäi kuitenkin tosi kivat fiilikset maastosta!

Jäi niinkin hyvät fiilikset, että tänään musiikkiopiston jälkeen oli ihan pakko lähteä Sontun kanssa taas kuutamokäppäilylle. Tänään tosin otettiin jopa muutama raviaskel pihalla. Ei me sentään yhtä rohkeita oltu kuin ratsastuskoulu hevoset, ihan pihalla pysyttiin, mutta oli heppanen niin innoissaan, ettei olisi millään malttanut lähteö talliin! Halusi aina vain kääntyä menemään takaisin tiellepäin. Kun lupasin, että polle saa porkkanan kun menee talliin, niin sitten kelpasi marssia karsinaankin. Huomenna jos pääsisi vähän pitemmälle lenkille, ainakin lupailin Sontulle niin...

Appaloosan ja issikan askeleiden vietävänä

Joulukuuhan se tais alkaa tossa eilen,ja sen kunniaksi meillekkin satoi taas vaihteeksi lunta. Huono puoli siinä vain oli se, että kun lähti ratsastamaan, niin ei lenkkiä loppuun päästy kun oli kauhean suuret tilsat pollen kavioissa...
Hepolaiset saivat viikonloppun molemmat kumpanakin päivänä lenkin ja onneksi ehdin nyt eilenkin ratsastamaan. Käytiin Sónatan kanssa sellainen perus käynti ravi laukka lenkki tuolla lumiseksi muuttuneessa metsässä.

Kuvat eivät sitten ole eiliseltä, mutta melkein noin paljon oli lunta eilenkin...

Heh heh, melkein pukit tuli tuossa abaut viikko sitten maastoreissulla laukannostossa....

 Eilen oli suorastaan talvisen lumoavan näköistä, kun ravipätkän jälkeen alkavalla laukkaosuudella ei ollut kukaan eilen kävellyt niin oli ihanan koskematon lumipeite. :) Siihen tuli sitten juuri sopivaa vauhtia laukkaavan ratsun jäljet. Laukka sujui siis eilen ihan mahdottoman hyvin, ei mitään ylimääräisiä pään viskelyitä tai mitään sen kummempaa. Vain tasainen laukka ja luminen tie ja vieläkin lumisempi kuusimetsä tien molemmilla puolilla, mitä muutakaan voi enää toivoa? No tietenkin pienen visiitin sinne lumiseen kuusikkoon. Sónatalla on aina tapana, että se pyrkii tien reunaan ja metsään silloin, jos sillä sattuu olemaan vessahätä. Nytkin se kovin kaihoisasti katseli metsään ja lopulta huomasinkin ohjaavani Sonttua ikivihreiden jouluisten puiden lomassa pehmeän ja ihan pienen lumikerroksen alla olevan sammalikon päällä. Siellä sitten vaelleltiin pikku tovi ja palattiin sitten takaisin tielle. Valitettavasti ne tilsat tosiaan kertyivät ennätysvauhtia ja jouduinkin taluttamaan tammuskaisen melkein lenkin puoli välistä takaisin kotiin. Meni kyllä oikein hyvin. :)

Loppujen lopuksi saatiin silloinkin hieno laukkapätkä aikaan.

 Kotona suoritetun maastolenkin jälkeen oli aika lähteä käymään taas ratsastustunnilla samaisella tallilla jossa viikko sitten kävin Vilma Adan kanssa. Olimme varanneet edellisenä iltana tunnin ja siellä olikin meille hevoset listalla odottamassa. Ratsukseni miä sain eilen luultavasti tallin korkeimman hevosen, Minutksi myös kutsutaan. Rodultaan Minttu on soman täplikäs appaloosa. En ole ikinä ennen mennyt Mintulla ja hiukan hirvittikin kyllä, olihan se ihan mahdottoman korkea. Ylivoimaisesti kaikkein korkein hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut. Sen askel ei kylläkään tuntunut yhtään sen pidemmältä kuin Eemelin askel. Ehkäpä jopa lyhyemmältä.
Meillä oli eilen aiheena istunta. Teimme sellaista harjoitusta ensin käynnissä, jossa pidimme yhdellä kädellä ohjista kiinni ja toinen käsi ppiti nostaa suoraan ylöspäin. Se oli alkuun aikas mielenkiintoista...  Sitten otimme ravissa saman, eli yhdellä kädellä ohjattiin ravissa. Onneksi Mintulla on todella tasainen ravi ja siellä oli helppo istua. Ravien jälkeen olikin sitten suraava jännitysmomentti. Piti ratsastaa ilman käsiä. Alkuun ihan vain käynnissä. Kyllä hiukan hirvitti, että mitäs sitten jos tämä hevonen nyt päättääkin rynniä jonnekkin... Mutta onneksi kaikki tuntilaiset, minä mukaan lukien, selvisivät kunnialla tästäkin tehtävästä. Laukassakin sai kokeilla jos halusi yhdellä kädellä menoa, mutta ei ollut pakko. Miä en viitsinyt yrittää nostaa Mintulla laukkaa, koska opettaja sanoi tunnin alussa, että olisi hyvä nostaa sillä ensimmäiset laukat pääty-ympyrällä ja nyt laukkasimme pelkkää pitkää sivua tällä kertaa. Eipäs sitten sen kummempaa tällä kertaa tehty tunnilla. Minttu oli mielestäni tosi kiva, voisin ottaa sen toistekkin!

Taas vaihteeksi tunnilla

Kävin tuossa eilen piitkästä piitkästä aikaa ottamassa taas hiukan oppia, eli toisin sanoen kävin ratsastustunnilla. Valitettavasti miulla ei tähän hätään ole eilisestä ratsustani kuvaa... Menin tälläkertaa Garri nimisellä hiirakolla (?) islanninhevosella. En ole ennen Garrilla mennyt, ja olikin ihan jännää päästä kokeilemaan taas uudenlaista hevosta. Meillä oli koulutunti ja harjoittelimme avotaivutuksia. En nyt voi kyllä kehuskella meidän avotaivutuksista, mutta kyllä Garri suoriutui niistä ihan hyvin, luultavasti juuri niinkuin pyysin (ja itse en oikein ole kovin pro näissä koulukiemuroissa...). Ennen taivutusten aloittamista ravailtiin ja ratsastuksenopettajani sanoikin, että Garri sitten lähtee lujaa ravilla... No niinhän se teki, mutta olin kyllä odottanut vieläkin räväkämpää lähtöä. Sama juttu oli laukassa. Kun sai laukan nousemaan, niin hyvä että hevonen pysyi käsissä... Garrilla oli muuten todella samantyylinen laukka kuin omalla karvaooppelilla, Sónatalla. Rauhallisesti kun sai menemään niin toodella tasainen, mutta kun vauhti kiihtyi, niin alkoi hiukan pompottamaan. Laukassa oli siis hiukkasen onkelmia, kun heppa suorastaan singahti aina eteenpäin eikä meinannut himmailla vauhtia ensinkään. Tunnista kuitenkin selvittiin kunnialla ja Garri oli oikein mukava uusi tuttavuus.

Saa taas nähdä, milloin menen taas seuraavan kerran tunnille ja minne, olemme nimittäin kaavailleet Vilma Adan kanssa kokeilevamme erästä toista tallia tässä lähiseudulla. Nähtäväksi jää, koska päästään sinne testailemaan...

Jottei postauksesta tulisi tyystin kuvatonta, tähän loppuun Eemeli kertoo, että huomenna saatte lukea niiden reaktiosta lumeen.....

Ratsastusta omalla ja vieraalla issikalla

Eilen ei kyllä ollut tarkoitus käydä ratsastustunnilla eräällä islanninhevostallilla, jossa on kyllä aika paljon muitakin hevosrotuja, mutta illalla neljän maissa äitin sanoi, että voisin lähteä tunnille kuitenkin, vaikka sunnuntai iltana oli tosiaan sovittu toisin. No, minä siinä sitten soittamaan ratsastuskenopettajalleni, että mahtuukos siihen kuuden tunnille mukaan. No kyllähän sinne mahtui ja Vilma Adakin pääsi mukaan.

Sain ratsukseni koulutunnille pienen, nuoren ja touhukkaan issikka tamman nimeltä Svandis. Svandis oli kyllä ihan hupsu pikku hevonen. :) Tunnilla ravattiin paljon, tehtiin lävistäjällä askeleen pidennyksiä ravissa ja käynnissä, peruuteltiin ja laukattiin. Laukassa oli tosiaan pikku Touhottaja-Svandiksessa pitelemistä, kun tammasta oli niin mahdottoman kivaa koko ajan. Opettajakin totesi, että ei se ole ikinä ketään pukittanut alas, mutta nyt en kyllä laita päätä pantiksi, ettei se jotakin tee... Siitä huomasi hyvin, että ilmat olivat viilentyneet ja virtaa piisasi. Polle aina välillä ihan säpsähteli, kun oli niin kivaa. Ei kuitenkaan pään viskelyt johtaneet pukitteluun (onneksi...) ja tunti meni oikein hyvin. Olihan se ihan kiva käydä taas pitkästä aikaa tunnilla ihan kentällä ratsastamassa ja valvovan silmän alla. :)

Pikku touho Svandis :)

 En ole ennättänyt omilla polleilla ratsastamaan ennen kuin tänään vähän aikaa Sónatalla. Eemelin loma jatkuu siis vielä huomiseen. Meillä oli ainakin aamulla jo lunta maassa, minkä takia ei hevoset päässeet laitumelle syömään jäistä heinää. Ne olivat joutuneet olemaan tarhassaan koko päivän ja niiden tarhassa on iso kasa takiaispuskia. Sónata olikin varmaan onnistunut keräämään kaikki mahdolliset takiaiset otsikseensa ja häntäänsä. Ratsastaminenkin keskeytyi hiukan, kun alkoivat ilmeisesti takiaiset pistellä ja pään heittely edes takaisin alkoi. Oli kyllä siinä vaiheessa jo itselläkin sormet jo ihan jäässä niin lopetettiin ihan suosiolla kesken harjoituksien.

Sónatan hienot papiliotit  :D

 Sen verran kuitenkin ehditiin ratsastaa ennen sormien paleltumista ja takiaisten häiriköintiä, että sain muutaman hyvin heikko laatuisen kuvan näpsäistyä. Pujoteltiin myös hetken aikaa ja ravailtiin jonkin verran.

 Sónataa jännitti hiukan Rosita, joka oli muuttunut vihreäksi omenatarhassa ollessaan. Tosiasiassa sillä oli vain loimi päällään, koska meillä on ainakin melkein nollassa ja vettä sataa ja tuulee, ettei Hompsukkaa voinut oikein viedä ilman nuttua ulos. Kaipa se syksy taas sieltä tuli ja pikkuhiljaa tässä kai talvea kohtikkin mennään... :( Se hyvä puoli ainakin on, että talvella ei ole örkkejä!

"Huui kauhistus!! Mikä mörkö tuolla on??? Ai, se olikin Rosita..."