Rallihepat kentällä

No justiinsa näin, viikko sitten lupasin että julkaisen hevosten irtojuoksuttelu kuvia, mutta mites siinä sitten kävikään, viikko vierähti ja kuvat säilyivät luonnoksena... Nyt on ainakin paljon kerrottavaa näiden kuvien ohella! Heppojen liikunnat on nimittäin nyt saatu edes vähän vauhtiinsa pellolle väsätyn kentän ansiosta, ihanaa!

Tietenkin kuvauspäivänä piti tulla lunta hirmuisen sakeana... Tunnelmaa luomassa... ;)

Hevoset on tosiaan käyttäneet ahkerasti tuota meidän hienoa uutta kentän tapaista, siellä ollaan juostu tosi paljon irrallaan, yksin ja kaverin kanssa, pelailtu paljon palloa ja kumpikin on toiminut kenttäratsuna! Jos jollain on siis mennyt edellisistä postauksista ohi, meillä on ollut tosi pitkään niin kauhean liukasta ettei hevosilla hokkienkaan kanssa ole mihinkään uskaltanut lähteä. Lumikin tuli, ja ajateltiin sen helpottavan tilannetta, mutta sehän vain pahensi asiaa kun jää jäi mukavasti lumen alle eikä sitä edes nähny siinä vaiheessa enää. Pellolle väsättiin siis kenttä, jotta saatiin hevoset liikkeelle ja se on tosiaan auttanut! Kyllä on murmelit lujaa pinkoneet ihan vaan pinkomisen riemusta kun pääsivät paremmin pitävälle pohjalle.

Rakas pikku vauhti murmeli ♥

Hiukan epäilytti kun ekan kerran suitsin Sónatan ajatuksissa lähteä tuohon kentälle ratsastamaan, viime talvena meidän peltoilut päättyi joka kertaa kauheaan pukitteluun ja kerran löysinkin itseni sitten sieltä lumihangesta... Epäilyt oli kuitenkin tällä kertaa ihan turhia, tamma toimi niin hienosti että yllätyin hirmu positiivisesti! Ei tosin ekalla kenttäratsastuskerralla menty kuin pitkät pätkät käyntiä ja kiemuroita ja kumpaankin suuntaan kierros ravia. Ratsastustuokio pidettiin lyhyenä, jotta siitä jäi hyvä maku suuhun niin hepalle kuin ratsastajallekkin. Ehkä huomenna jos kierretään kenttää, uskalletaan jo vähän enemmän juosta..? Miulla on ollut aina ajatuksena, että kun pellolla ollaan kenttäilty, niin sitä tehdään vaan kerran viikossa, jotta homma ei ala tympimään tuota pikku tammaa, eli max kerran viikkoon kentällä ja loput maastossa, toimii! :)

Olin lievästi sanottuna pettynyt, kun heppojen ekalla irtojuoksutuskerralla, joka toteutettiin pellolla, ei kumpikaan polle juurikaan pukitellut tai keulinut. Ne vain juoksivat. Just silloin kun oli kamera mukana... Kun yksi päivä otin kameran mukaan ja olin muka oikein ladannut akunkin täyteen, otettiin molemmat hepat juoksemaan samaan aikaan, toiveissa oli iso kasa supesuloisia ja vauhdikkaita kuvia ihanassa kelissä. Hienosti hevoset juoksi ja pukittelusta ei meinannut tulla loppua, kuvasaldo taas jäi ihan kokonaan. Kun ekan kuvan otin, ilmoitti kamera että muistikorttia ei voi käyttää. Siinä kohtaa piti laskea kymmeneen ja juoksuttaa hepat ilman kameraa. Juurikin siitä miun isommasta ja käytössä olleesta muistikortista oli lohjennut sen kulmasta pieni palanen, joka sitten estää kortin toiminnan. Tosi kiva. Onneksi miulla sattui olemaan vähän pienempi kortti jemmassa, ei sitä tosin silloin hevosten juoksutukseen viitsinyt lähteä hakemaan, mutta eipähän tarvii lähteä ostamaan uuttakaan.

Sónatan kanssa ollaan kenttäkerran lisäksi seikkailtu vähän uusissakin maisemissa. Postilaatikostamme vähän pidemmälle mennessä erkanee sellainen oikein ihanan idyllinen metsäpolku, jonne Sónata joka ikinen kerta haaveilee jos siitä ohi mennään. Nyt siinä on niin hyvin näkyvä polku ja muutkin hevoset siinä ovat kulkeneet niin uskallettiin lähteä pikku tamman kanssa sitä polkua valloittamaan. Sónata tepsutteli niin mahdottoman tyytyväisenä menemään pitkin metsää, etten edes älynnyt kuinka kauas mentiin, oltais varmaan menty vielä pidemmälle mutta turvamiehenä mukana ollut äitini ei enää suostunut jatkamaan. Meillä meni mukavat 40min tuolla metsäpolulla, varmana mennään uudestaan! Ja mikä parasta, kun menee sitä polkua tarpeeks pitkälle, pääsee isommalle tielle, jota pitkin pääsee takaisin meille. Kunnon kesävaellus ainesta siis... :)

Eemelikin tosiaan valloitti kentän ratsastuksenkin merkeissä. Sen kanssa oltiin vielä epäileväisempiä, sen kanssa kun ei ole kesäisinkään tullut kenttäiltyä oikeastaan yhtään. Hevoset yllätti molemmat sinä päivänä, ensin Sónata hirmu hienolla käyttäytymisellään ja sitten Eemeli, joka toimi kuin ainakin tuntiratsu pienellä kenttäilytuokiolla. Empun kanssa pysyttiin ihan vaan käynnissä näin aluksi, ehkä ensi kerralla sitten ravia?

Vauhtia on kentällä piisannut, kun Eemelin on sinne päästänyt, se juoksee ihan hurjana varsinkin Sónatan kanssa. Muuten ratsastelut herra Eemelillä on vieläkin ihan jäissä, sillä kun ei oikein ole uskaltanut lähteä autoteille, jossa pysyisi hyvin pystyssä eikä meidän vakiolenkki ole siinä kunnossa että siellä pysyisi mitenkään pystyssä. Ollaan Eemelin kanssa siis vaan juoksenneltu kentällä yksin tai yhdessä ja tietty pelattu palloa.

Kenttä on ollut ihan huippu paikka pelata palloa Eemelin kanssa. Me ei olla koskaan saatu pelattua niin, ettei pallo koko ajan ole vierimässä johonkin suuntaan. Kenttä on kutakuinkin tasainen, joten pallo ei karkaile niin usein. Eemeli on innostunut kentällä pelatessa ihan juoksemaan aina pallon luo ja namia hakemaan, varsinkin tänään se oli suorastaan yli-innokas. Olin vienyt jo Sónatan sisälle ja en meinannut enää lähteä palloilemaan Eemelin kanssa, yhtenä syynä mailleen painuva aurinko (tuleva pimeys) ja toisena, että miulla meni melkein koko päivä ulkona juostessa joten ei meinannut enää jalat jaksaa. Kun sitten otin herran riimun ja rupesin portin yli sitä laittamaan, käänsi tämä 'pikku' ruunamme vaan päänsä pois eikä suostunut lähtemään vielä sisälle. Kun sanoin sille "okei, okei, voitit haetaan pallo ja mennään pelaamaan", sen korvat nousi heti pystyyn ja se kääntyi ympäri. Siinä vaiheessa kyllä nauratti. :D

Kun pallo saatiin ekana kentän puolella, vapautin hurjan villihevosystäväni sinne myös, se lähti hirmuista laukkaa kohti palloa! Katsoin sitä ihan ihmeissäni, se ei ole koskaan pelannut niin innoissaan että olisi ihan laukannut pallon luo ja takaisin! Koska heppa oli niin innoissaan pallosta, pysyttelin ihan varmuuden vuoksi aidan toisella puolen ja huutelin sille aina "pallo, pallo, pallo! Hyvä poika!! Tule hakemaan nami!", naapurit varmaan mietti ihan hiukkasen että mitä ihmettä oikein tapahtuu... :D Eemeli oli aivan super pelailija tänään, ei tarvinnut kuin tosiaan seisoa ja sanoa sille aina että pallo niin johan alkoi kaviot viemään palloa kohti, ja tietty vielä kovempaa aina namikauhan luo. Kun taskut oli tyhjennetty leivistä ja aurinko oli lopullisesti painunut mailleen, lähti tämä tyytyväinen tulevaisuuden Messi ihan mielellään talliin rehuja mussuttelemaan. Se on joskus aikaisemminkin tehnyt tämän saman, olen puhunut sille aikaisemmin päivällä että pelataan palloa, ja jos palloa ei näy sisälle lähtiessä, ei lähde heppa mihinkään. Kun hetken saa edes pallotella niin sitten mennään niin nöyränä poikana talliin että. On se ihan höpö. ♥

Tästä näkee miten paljon lunta tuli yhdessä vaiheessa...

Laittelin muuten meidän tuosta tämän päiväisestä palloilusta pienen videopätkän blogin instagramiin, sinne päivittyy vähän usemmmin muutenkin kuin tänne, varsinkin niitä videoita. Eli jos et jo seuraa meitä instagramissa, niin meidät löytää sieltä nimellä tallintarinoita.
Nyt kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Maastoilua ja jalkapalloa

 Aurinkoiset säät ovat hellineet viime viikot meidän mäkeä. Sen ansiosta on ollut kiva lähteä heppojen kanssa metsään lenkkeilemään. Sónatan kanssa ollaan käyty rannan suunnassa muutamia kertoja, mutta yleensä kierrellään sitä 'peruslenkkiä'. Viime päivinä Sónata on tarjonnut ihan mahdottoman hienoa tölttiä, mitä se ei yleensä kovin usein mene. Nyt on siis nautittu töltin ihanan tasaisesta kyydistä. Olen aina luullut, että Sónatalla on tasainen ravi, mutta nyt kun tamma erehtyi kerran menemään tölttiä, niin paljon mukavampaahan siinä on istua kyydissä on se sen verran tasaista!

Eemeli herra on myöskin maastoillut ahkerasti Saanaolenkin suuntaan. Sen kanssa ollaan nyt opeteltu laukkaamaan eri kohdassa kun yleensä. Alkoi menemään nimittäin siihen, että Eemeli tiesi jo, missä kohtaa laukataan ja se rupesi nostamaan ihan omatoimisesti laukan. Nyt se kuitenkin kuuntelee ihan superhyvin mitä ratsastaja sanoo ja on kulkenut viime ratsastuskerrat hirmu hienosti.

Empusta ei nyt tässä postauksessa ole ollenkaan kuvia, täytyy Eemeli ratsastukuvia yrittää jossain vaiheessa taas saada!

Moni varmaan miettii, miksi postauksen otsikko on 'Maastoilua ja jalkapalloa'. No, Eemeli on touhunnut muutakin kuin toiminut maastoretkillä moitteettomasti. Eemeli on opetellut jalkapallon saloja! Viime viikonloppuna päätin, että nyt opetan ruunan pelaamaan palloa, ja sehän mokoma oppi samantien! Nyt ollaan muutamina päivinä pelailtu ihan kunnolla Empun kanssa, heppa juoksee pallon perässä ja minä huutelen ohjeita ja jakelen palkkioita. Eemeli tykkää ihan kamalasti ja yksi päivä oli niin innoissaan, että ei juossut tavallisesti pallon perässä vaan loikki ihan tasajalkaa menemään! :) Ihmettelen, että pallo on pysynyt vielä ehjänä, ei Eemeli onneksi jalalla palloa liikuta, vaan turvallaan tökkii menemään. Varmaankin ensi viikonloppuna voisi kuvailla pallottelua, mutta haluatteko mielummin kuvina vai videoina? Vai ehkä molempina Eemelin uuden harrastuksen?

Sónata ei vielä ole pallotteluun tutustunut, se aina vaan hymyilee kun minä ja Eemeli laitetaan pallo liikkeelle!

Misukan leikkituokio

Misu on siitä hassu katti, että joskus se leikkii kuin pieni pentu, mutta joskus se vain vilkaisee tympääntyneenä kun yrittää edes vähän viihdyttää sitä. Tänään sain sen kuitenkin innostumaan hiukan leikkimään. Aloitimme ensin jalkapalloilulla. Yritin kertoa Misulle, että sen on tehtävä maaleja (eli saada pallo tunneliin) tai torjua jos minä yritän tehdä maalia, mutta Misuli ei oikein syttynyt ajatukselle. Kyllä se vähän palloa tassullaan viuhtoi, mutta ei Misustaa vielä kyllä kissojen Messiä tule...

Ai siis mitä tälle pallolle pitikään tehdä? Voisitkos toistaa?

 Yritin tosiaan selittää Misulle, että sen tulisi torjua kaikki minun tekemäni maalilaukaukset, mutta ilmeisesti Misu on liian hidas pysymään pallon perässä, tai sitten se ei oikein välitä jalkapalloilusta...

Oho, se taisi mennä maaliin!

Voihan pahus, ohi meni!

 Sitten annoin Misun yrittää tehdä maalia. Kyllähän Misu palloa vähän pyöritti, mutta pallo itsepäisesti vieri ohi maalin. Misua harmitti se niin paljon, että se halusi vaihtaa leikkiä jalkapallosta pallon piilotusleikkiin. Misu on tässä laijissa erityisen hyvä, ja tänäänkin Misu onnistui piilottamaan pallon niin, etten ehtinyt sanoa edes: "Kissa". Misu ei kyllä tiedä, että minä löysinkin pallon melko nopeasti. Misukka oli vain vierittänyt pallon matalan pöydän alle... Sinne jäi pallo ainakin vähäksi aikaa...

Yleensä pallonpiilotus on Misusta kivaa, mutta joskus vain ei oikein huvita...

Pallonpiilotuksen mestari :)

Misu käy varmistamassa, että onko se pallo täällä vai veinkö sen sittenkin jonnekkin muualle piiloon...

Kun pallo oli saatu piilotettua, Misu halusi leikkiä hiiren jahtausta. Misu pitää tästä leikistä erityisesti silloin, kun leikkikaluna on sen kaksivuotis syntymäpäivälahja, jonka olen itse omin pikku kätösin kisuille tehnyt. Hyvin se onkin kestänyt, nyt jo neljäs vuosi meneillään, mutta yhtenä iltana olivat kissat hiirulia repineet niin että siinä on nyt melkein nyrkin mentävä aukko, ja täytteet melkein pursuavat ulos. Hyvin sillä silti leikkii!

Oiii, miten kivaa!

Voisitko nyt vaan antaa sen hiiren mulle??

Leikin loppuun vielä yritetään taittaa lelulta niskat ilmeisesti potkunyrkkeilemällä... :)

Äää, anna se hiiri mull takas!!!

 Lopuksi otin Misulta hiiruliinin pois, niin sitä rupesi ilmeisesti ärsyttämään. Saimme kuitenkin sovittua, että leikkisimme taas huomenna lisää.