Luukku 13. Sankta Lumicia

Joulukuun 13. Lucian päivä. Kamera, sopivan hämärä sää, sopivat rekvisiitat ja paljon mielikuvitusta mukana. Ja niin lähdettiin kruunaamaan tallin Luciaa, täällä päin tunnettu Lumiciana (tai Lucikkana, kummin nyt sitten haluaa ajatella..). Kuvia katsellessa voit laittaa taustalle soimaan Lucia laulun tai sitten laulella ihan itse sanojen mukaan... :)

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa. Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki, ja maa on valkean verhonsa vanki. Taivaisen hohteen tuo, Lumicia valon suo, Pyhä Lumicia, Pyhä Lumicia.

Kiteet luo helmivyön valkoiseen kaapuun. Kätköstä talviyön luoksemme saapuu. Lumicia seppelpää, juhlista hetki tää, saavuthan luoksemme, Pyhä Lumicia.

♥♥

Tarhan paluu

Vihdoinkin ja viimeinkin on taas ihanan keväinen/kesäinen sää! Tätä on odotettu! Nyt on meillä vain satanut ja satanut pari viimeistä päivää, tänään oli kuitenkin ihan huippu sää!
Vuohet ovat päässeet jo makustelemaan kesän makuja. Niille olen väsännyt tuohon perinteiseen paikkaan pikkuisen tarhan, jonka aidassa taitaa olla ainakin kuusi kerrosta... Hyvin ovat vuohet pysyneet siellä, tosin tänään Sohvi loikkasi aidan yli... Nyt ne ovat saaneet ulkoilla aina vajaan tunnin kerrallaan jo viikon ajan., kuvatkin ovat siltä kerralta kun kamut olivat tarhassaan ekaa kertaa.

 Vuohet ovat näissä kuvissa hiukan ruokottoman näköisiä, kun eie olla vielä saatu aikaiseksi harjata niitä ja poistaa talven aikana tulleet takut... Kaikki aikanaan. Hiukan hirvitti, kun Elvis oli ekaa kertaa tänä keväänä ulkona ja saman tien oli koko lauma ympärillä, hyvin onneksi sujui, Sohvi ja Tytti ovat niin nopeita ja ketteriä liikkeissään, ettei Elppa mahtanut mitään niille. Lilli ja Vili eivät siis ole vielä päässeet (lue: Lilliä ja Viliä ei ole vielä jaksettu opettaa sähkölankaan...) tarhailemaan isojen vuohien kanssa, ja kutsunkin tarhaa juuri tuon takia aikuisten alueeksi, eli anniskelu alueeksi... :D Täytyisi varmaan yrittää opettaa pikkukilitkin aitaan, niin pääsisi hiukan helpommalla...

Lumikki on ihan täysin talvikavassa vielä, ja likainenkin kaupan päälle!

Elpassa ainakin riittäisi parturoitavaa...

 Vauhtia vuohien eka tarhailussa piisasi, joten onneksi miulla oli kamera mukana, kuten seuraavasta tanssi-kuvasarjasta ssatte huomata!

"Saanko luvan...?"

Ja näin taittuu vuohipolkka!

Lopussa on Elpan vuoro seisoa... :)

Tanssin  jälkeen Elvis meni heti pyytämään toista tytärtään vauhtia vaativaan tanssiin...

Joulupuunausta

Nyt on talli saatu valmiiksi sitä suurta juhlaa varten, niin nyt on sitten eläinten vuoro kunnostautua. Täytyy aloittaa ajoissa kunnostautuminen! :) Samalla tässä toetutan postaustoivetta, joka oli siis siitä että harjaanko vuohia ja letitänkö koskaan heppojen harjaa/häntää. Nyt tulee noihin kysymyksiin samalla vastaukset.
Kovin paljoa en vuohia yleensä harjaa, koska niillä on melkein aina lähes moitteettoman suloisen pörröinen karvapeite. Olen siis kokenut hiukan turhaksi sukia toisten hienoja hahtuvia.

Tyyti Lyytin jouluvalmistelut

 Vuohistamme ainoat, jotka todellakin nauttivat harjauksesta ovat Lumikki ja Tytti. Tytti voisi kuunnella harjan rapstusta vaikka äärettömiin ja Lumikki melkeinpä nukahtaa kun sitä harjaa. Sohvi on jo niin iso, että omaa tahtoa löytyy liikaa, olisi pitänyt pienenä opettaa... Lilliä ja Viliä en ole itseasiassa harjannut vielä kertaakaan, niillä on ollut niin lyhyt karva. Nyt ainakin Lilliä voisi alkaa harjailemaan, koska pikkuiselle on kasvanut jo pitkät hahtuvat selkään. Elviksellä taas on niin paljon karvoja, ettei varmaankaan meidän vanha piikkisukamme pystyisi siihen....

"Minua ei muuten harjata!"

"Lisää, harjaa lisää!!"

Vilin mielestä nekin ovat jo tarpeeksi isoja harjattaviksi

Lilli on ehkä hiukan toista mieltä...

 Hevosten harjan letityksestä vielä... En juuri ikinä letitä hepolaisten harjaa, koska siinä kestää ja Sónatan harja on toistaiseksi niin säälittävä että sen harjaan ei saa minkäänlaista lettiä. Nyt kuitenkin kunnostauduimme kaverini kanssa ja teimme oikein hienon letin Eemelille, ihan vain joulun kunniaksi. Ainut pikku propleema oli vain se, että ulkona oli jo pimeää, kun muistimme ottaa kuvan... Noh, kyllä tuosta jotain selvää toivottavasti saa...

Tarkemmin sanottuna, kaverini taituroi tämän letin Emppulaiselle, joka pääsi myöhäis päivän ratsastukselle.

Valitan kuvien laatua, mutta tallissa on hiukan hankala saada millään kameralla kovin hyvää kuvaa, joten laatu on mitä on... :) Koittakaahan kestää...

Vuohien tarhailua ja törmäilyä

Nyt on ihanaa, kun ei enää tarvitse vahtia, että Elvis ei vaan pääse kuttujen kanssa samalle laitumelle, vaan ne voivat olla kaikki onnellisesti yhdessä ulkoilemassa. :) Pikkukilejä ei olla saatu vieläkään oppimaan sähkölankaan, mutta ehkä ensi kesänä sitten. Nyt "pikkuiset" ulkoilevat aamulla ja illalla, niin että joku hiukan vahtii niiden perään. On myös pakko tehdä niin että hevoset ovat sisällä kun pienet kilit tulevat ulos, koska jos vaikkapa Lilli menee heppojen tarhaan ja Eemeli tulee vastaan, niin Empusta on kiva juosta kilin perässä ja siinä voisi käydä toodella huonosti, joten olemme sitten päätyneet tälläiseen ratkaisun. Tarhassa ovat siis yhdessä kaikki muut (eli Elvis, Lumikki, Sohvi ja Tytti) paitsi Lilli ja Vili.

Hurja kuttulauma :)

"Täällä mä mussutan tätä kuivaa heinää..."

Elvis mielipuuhassaan :)

Meidän vuohet ovat siitä hassuja, että ne syövät ulkonakin mielummin kuivaa heinää kuin tuoretta. Varsinkin Elvis on sellainen, että jo jossain on kuivia heiniä ulkona, on niitä pakko päästä syömään. Ja mitä vanhempia heiniä, sen parempi! Äitini laittoi kerran tänä vuonna niitettyjä heiniä ja viime vuoden heiniä kaheen eri kasaan, niin kaikki vuohet menivät heti vanhojen heinien luo. Luulisi, että nyt ulkona maistuisi tuoreruoho paremmin kuin kuiva!

"Mulle ei niinkään kuiva heinä maistu! Syön mielummin... vaikka leipää..."

"Missäs se isukki oikein on?"

 Heinäparvemme ovessa on kaksi pientä kissan ja linnun mentävää luukkua oven ylä- ja alapäässä. Joskus Elvis työntää päänsä alapuolella olevaan luukkuun ja muu vartalo jää oven ulkopuolelle, se näyttää aivan siltä kuin se olisi törmännyt seinään... Tosiasiassa se vain mussuttaa kuivia heiniä oven toiselkta puolelta...

"Minäkö muka seinään törmännyt? Pah."

"Hohohoo, hahaha! Se on kyllä huvittava näky kun Elvis on "törmännyt"seinään!!" :D

"Minun kommenttini on: no comments."

"Onhan tuo isukki aika hulvattoman näköinen kun se on puoliksi siellä parvessa.... Nää heinät on muuten hyviä!"

Pikku Lilli Hilmunen suuressa maailmassa

Käytin tuossa yksi päivä taas suurta vuohilaumaani lenkillä metsässä, ja kun olin viemässä "kilejä" sisälle, niin siellä marssikin Lumikki vastaan ja syöksyikin samantien kauralaarille. No, eihän siinä mitään. Telkesin kaikki muut vuohet karsinoihin, mutta Pikku Lilli jäi siihen sitten ja ajattelin, että no sehän voi lähteä sanomaan äitilleni että ollaa tultu takasin. Niinpä Pikku Lilli Hilmunen lähti käymään "suuressa maailmassa" aivan ilman kaverien tukea. Vein siis Lillin käymään sisällä, kun äitiäni ei näkynyt missään. :)

 Sisällä ollessan Lilli oli ihan ihmeissään ja mietti varmaan, että miten ihmiset voivat elää näin? Outo, kopiseva lattia tuli testatuksi pienten sorkkien alla, ja keittiön tuolit saivat myös osansa Lillin ihastelusta.

Nyt kiireesti pois! :)

Lopulta, kun avasin ulko-oven, niin Lilli pinkaisi hilmusta vauhtia mäen alas, suoraan tallin oven eteen. Taisi olla Pikku Lilli Hilmuselle liian Hilmunen kokemus!

Voikukkien viemää

Kuten varmaankin muuallakin päin Suomea, on myös meidän kaikki tienvierukset ja pellot ihan keltaisenaan voikukkaa. Opettelin viime kesänä tekemään voikukista seppeleen, ja yritin jo tällekkin kesälle väsätä jonkin näköistä seppelettä. Ei seppelettä tietenkään huvikseen tehdä, pitäähän jonkun saada kunnia pitää sitä päässään. Minä annoin kunnian Sónatalle ja Lumikille pitää miniseppelettä kesän alun kunniaksi päässään.

Sónata on niin hieno <3

Tässä näkymää viime vuodelta, seppele oli aiika paljon suurempi...

Lumikki kantoi seppelettään pystypäin :)

Joku taitaa olla vähän linssilude....

Lopulta seppele kuitenkin hajosi....

Rikkoutunut seppele maistuu hyvälle!