Näkyvyyttä pimeyteen!

Syksy on pimentänyt illat, ja talven tullessa ulkona on aina vain pimeämpää ja pimeämpää. Nyt onneksi on vähän lunta, joka valaisee kaikkea tätä pimeyttä. Lumesta huolimatta, on pimeää. Illan hämärtyessä on siis kaivettava heijastimet esiin kaapista. Heijastimet on tärkeä pukea päälle aina, kun liikkuu autotiellä ja metsässäkin. Me päätettiin näyttää teille pienen videon muodossa, miten paljon ne heijastimet oikeasti vaikuttaa näkyvyyteen, toivottavasti tämän jälkeen viimeistään etsitte heijastimet käyttöön!

"Minä en suostu mitään heijastimia päälleni laittamaan, onneksi mulla on loistavat silmät!"

Hevosten kanssa on hyvä muistaa heijastimet, tätäkin voisi luulla vaikka hirveksi jos pimeässä tulee vastaan!

Noniin, vertailun vuoksi. Kuvassa on hevonen ja ratsastaja, näkyvyys aikalailla 0

Ja heijastimien kanssa kuvasta erottaa selvästi, että on tiellä seisoo ratsukko.

Videolla näkyy vielä, miten ajoissa ratsukon näkee heijastimien kanssa, ja entä sitten kun ei ole yhden yhtä heijastinta käytössä. Muistakaa siis heijastimet!

Videota saa ehdottomasti jakaa, niin heijastinten tärkeys näkyy mahdollisimman monelle. :)

Linkki videoon

Terveisin mää

Moikka, täällä jutustelee tällä kertaa Tytti! Meistä ei ole kuulunut täällä pitkään pitkään aikaan ja nyt on kyllä ehdottomasti aika korjata asia! Me ollaan kyl oltu aika kiireisiä viimeaikoina, eli ei meillä ois ollut paljon aikaakaan kirjotella teille tänne blogin puolelle. Ollaan nimittäin vietetty kaikki vapaa-aika kierrellen pitkin ja poikin meidän pihaa, sillä toi omistaja on vissiin laiskistunut ja viisastunut, eikä enää edes yritä laittaa meitä jonkin naurettavan aidan taakse. Usko taisi loppua siinä kohtaa, kun muutkin kuin Sohvi ymmärsi pompata sen verkon yli. Viimeset pari kuukautta ainakin ollaan vaan vaelleltu pitkin pihoja ja maiskutettu menemään jopa noi ihmisten paljon vaalimat kukkapenkit, ei muuten kasva enää minkäänlaisia kukkasia niissä penkeissä.

"Toi pienempi kaveri aina seurailee meidän touhuja ja joskus kulkee meiän mukana pitkin ja poikin pihaa, ihan kivaa!"

"Täällä jossain oli niitä herkkukukkia, näitä lehtiä on vaa liikaa täällä!"

"Nyt kuulu käsky että pois sieltä kukkapenkistä, voin vain kysyä, mistä kukkapenkistä?"

"Munkin varmaan parempi lähteä kattelee missä ne muut kamut oikein juoksee.."

"Ollaanko aidan oikealla vai väärällä puolella, siinäpä vasta kysymys..."

Isukki Elvis on löytäny nää ihanat aroniapuskat, eikä meitä ajeta täältäkään pois vaikka ennen on aina ajettu!

"Elppaa vaan hymyilyttää, kun noi ihmiset on yrittäny komentaa meitä pois aroniapuskista..."

Ollaan me vähän muutakin puuhailtu, kun vaan syödä mussutettu. Omistaja on ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut temputtaa meitä entistä useammin. Ahkerasti on opiskeltu Eemelin karsinassa uusia temppuja ja muisteltu vanhoja. Jopa isukki, eli Elvis on päässyt opettelemaan uusia juttuja, alkaen ihan peruskaurasta eli peruutuksesta ja pyörimisestä. Nyt se jo handlaa ne ihan kuin vanha tekijä, samoin kuin Lumikki, joka on kanssa opetellut niitä ja vähän jo jotain muutakin.

"Voin tehdä temppuja, jos saat mut kiinni täältä puskasta!"

"Määkin olen opetellut niitä temppuja, alkuun ne oli kyllä ihan lällyjä, mutta nyt ne on tosi kivoja!"

"Temppuja, kuka puhui tempuista? Saako leipää? Teen kaikki temput mitä osaan!"

Meille on myös kerrottu, että ens kesänä on taas tulossa kivoja kolmen päivän temppuilu- ja agilityputkia, kun vuohileirit tekee paluun. En malta odottaa! Vielä ovat kuulemma vähän suunnittelu vaiheessa, mutta paljon kaikkea kivaa on luvassa, ainakin niin meille on vähän vihjailtu! Pysykäähän siis kuulolla, olin kuulevinani tuossa yksi ilta, että niiden leirien julkaisua ei tarvitse enää kovin kauaa odottaa!

"Tässä me demonstroidaan, miten sit kesällä laidunnetaan, kun leiriläisiä on. Tai sit heittäydytään hankaliksi ja juostaan kaikkia ihmisiä karkuun ja pompitaan aitojen yli, ei voi vielä tietää!"

"Mumsmums, ja karkuun!"

Vähän kyllä ihmetytti, kun tuo omistaja vähän jo puheli itsekseen, että ruettaisiin jo joulukuvia kohta ottamaan, jos lumipeite tulee jo nyt. Ei kai nyt ihan vielä kuitenkaan? Onhan sinne jouluun vielä kaksi kuukautta... Hetkonen hetkonen, kaksi kuukautta? Voiko se olla mahdollista, kaksi kuukautta vuoden ihanimpaan juhlaan! Ihan parasta, täytyy heti lähteä suunnittelemaan, miten poseeraan tänä vuonna joulunauhat kaulassa kameralle.

"Misseä vähän naurattikin mokomat joulupuheet, mä otin ne tosissaan."

"Menetkös siitä katti valmistautumaan joulukuvauksiin, kohta tulee lunta taivaan täydeltä!"

Haluaisitteko muuten nähdä meidän temppuiluja videolla joku päivä?
Joko teillä on satanut lunta (Misse ei usko, että jossain voi jo olla lunta..)?

T. Mää, eli Tytti

"Sorry I´m late, I saw a unicorn"

Syksy on saapunut ja hevoset opettelevat taas pikku hiljaa olemaan talvitarhassaan. Enää ei uskalla päästää niitä heti aamulla laitumen puolelle, kun alapellot ovat ihan kuuran peitossa ja tälläkin hetkellä taivaalta tiphatelee vähän väliä muutamia lumihiutaleita maahan. Talvitarhaan siirryttäessä hevoset muuttuvat entistä energisemmiksi ja ahneemmiksi, kun ne eivät saa mussuttaa koko päivää pellolla. Ne myös muuttuvat ulkonäöllisesti tarhaan siirryttäessä, vai mitä mieltä olette?

Laitumella murmelit näyttävät siis tältä

Oi mikä ylväs ilmestys!

Tässäkin on niin hieno ja kaunis yksilö!

Nuttuniskainen ponskikin on niin hienona pellon puolella

Niin. Ne tosiaan muuttuvat hienoista ja ylväistä yksilöistä edelleen hienoiksi ja ylväiksi, mutta niillä on pieni lisätwisti ulkonäössään.

"Plaah, täällä tarhassa on tylsää!"

"Mut tykkäätteks mun hienosta sarvesta? Ihan ite tein!"

"Toi kamu ei jättäny mulle tarpeeks sarven teko aineksia, tää oli mun ratkaisu."

"Joskus on kuulemma mietitty, että onko yksisarvisia olemassa, no nyt ainakin on!"

"Tällä saan oikeat supervoimat."

"Mitä te nauratte mulle siinä, ei tää oo mikään vitsi, ollaan ihan tosissaan."

"Näillä häntään asennetuilla lisäboosteilla päästään pinkomaan niin lujaa karkuun, ettette saa meitä ikinä kiinni, kato vaikka!"

Kiinnitäkää videossa huomiota tämän ylläolevan yksisarvisen sarveen... :D

Linkki videoon 

"Hahaa, mitäs mä sanoin!"

Ja kun kaikki taikavauhtipallerot irrottaa (mihin meni noin puoli tuntia...), jää jäljelle taas ihan tavallinen pieni islantilainen.

"Mikä yksisarvinen, missä?!"

Boing boing pupupoika

Pienet pupuset ovat asustaneet nyt tallissamme melkein kaksi kuukautta ja ovat muuttuneet pienistä pupusista ihan jo vähän isommiksi pupuiksi. Ne ovat kesyyntyneet huimasti, mutta vieläkin ne ovat aika arkoja, ehkä vielä joku päivä ne eivät juokse karkuun kun avaa mökin kannen... Yhteisillä rapsuttelu ja pompputuokioilla ne ovat muuttuneet aroista nurkassa kyyhöttävistä kasoista hyvin uteliaiksi ja seikkailunhaluisiksi pitkäkorviksi, jotka tulevat heti häkissäkin verkon taakse katsomaan talliin tulijaa. Varsinkin Stitch on kesyyntynyt sylipupuna paljon, ja on jo hirmuisen rento kaveri, toisin kuin Lilo, joka on vielä aika peloissaan. Tässä pikkuhiljaa totutellaan toisiimme, ei meillä ole mikään kiire.

1. Vielä melko varautunut Lilo

2. Rennon letkeä Stitch

Mainitsin ensimmäisessä pupu-postauksessa, että meillä ei ollut mitään aavistusta näiden kaverien sukupuolista. Noh, nyt on. Eläinlääkäri kaverimme kävi kyläilemässä parisen viikkoa sitten ja pyysimme häntä samalla tsekkaamaan kanikaverukset ja näin saimme selville ilo-uutisen; meillä on tyttö ja poika! Ehkä nämä nimet ennusti jotain, kun nimesin pupuset Liloksi ja Stitchiksi, Lilo on nimittäin se tyttö ja Stitch on meidän äijä.

3. Voihan pomppivat porkkanat teidän kanssa...

4. Nyt voidaan toistaiseksi vain arvailla, salaileeko tämä pieni pupunen poikasiaan mahassaan vai ei...

5. Molemmat ovat hyvin salamyhkäisiä...

Mites tästä nyt sitten? Lilo ja Stitch on ollut koko ajan samassa häkissä, joten vahinko on periaatteessa voinut jo sattua. Ne ovat vain vielä niin pieniä, että Stitchiä ei voi lähteä vielä operoimaan, kun ei ole vielä mitään operoitavaa.. Nyt Stitch on siis lähestulkoon joka päivä tsekattu, että joko olisi pallit laskeutuneet ja päästäisiin tekemään reissu eläinlääkärille. Eilen väsäilin niiden häkkiin (joka on todella iso, älkää nyt huolestuko!) väliseinän ulkohäkin verkosta ja nyt jänikset ovat saaneet vähän totutella elämään aidan kanssa. Ajatuksena siis on tässä lähipäivinä erottaa puput kahteen eri häkkiin, mutta niin, että ne pääsevät nuuskuttamaan ja nukkumaan kylkikyljessä joka tapauksessa. Sitten vain laitetaan sormet ristiin ja jännityksellä odotetaan, ensinnäkin sitä, että onko meillä kohta kuitenkin pieniä pupuja ja toisekseen, kuinka hyvin Lilo ja Stitch tulevat toimeen sitten kun ne pääsevät takaisin samaan häkkiin Stitchin operoinnin jälkeen.

6. Ei näitä hennoisi millään erottaa, mutta se on onneksi vain väliaikaista!

7.

8.

9. <3

10.

11. On nämä jotenkin niin mainioita tyyppejä, ja poseeraaminenkin onnistuu! <3

12. "Meistä kuulette vielä, vannon sen!"

Löytyikö lempparikuvaa? :)

Myös jotain pupujen superherkkuideaa etsitään, joten jos sinulla on jokin herkkuvinkki, mistä nämä voisivat tykätä, otan mielelläni vastaan ideoita!

Kultainen taivas ja pari pientä kissaa

Syksyn ihanaakin ihanammat auringonlaskut ja kameran edessä viihtyvistä kissoista tulee kameran kanssa heiluva ihminen onnelliseksi. Varsinkin, kun kuvat vielä onnistuvat. Eipä tässä nyt oikein muuta, kuvat kertokoon tällä kertaa enemmän kuin teksti. Nauttikaahan syksystä ja niistä pienistä tuokioista, jolloin taivas on totta totisesti tulessa!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Näitä ja muitakin syksykuvia löytyy vielä tuolta kansiosta aikas paljon, saatte siis nähdä näitä vielä paaaljon lisää! Tulossa myös jänniä uutisia kanihäkin suunnalta...

Löytyikö kuvista lempparia?