St. Michel 2016

Joskus kun Eemeli päättää mennä oikein lujaa, eikä halua kuunnella mitään mitä sille yrittää ohjien kautta viestittää, se muistuttaa kilpaa pinkovaa ravuria. Varsinkin sen jälkeen se on ollut välillä erityisen paljon ravurin näköinen, kun se viime vuonna sai uuden otsapannan-raveista ostetun. Siitä löytyi kuitenkin heti otsapannan vaihdon jälkeen laukkaratsun aineksia, kun laukka alkoi nousemaan metsätietä pitkin. Se olisi siis luultavasti hylätty raviradalla liioista laukoista. Ehkä Emppu siis jättää raviradan jännityksen niille, jotka juoksevat oikeaan suuntaan ja oikeaa vauhtia... Ihan aina ei tietenkään voi hyvin koulutetut ravuritkaan vastustaa kolmitahtiseen, keinuvaan askellajiin siirtymistä vaikka ne tietäisivät sen olevan 'kiellettyä'. Minkäs sille mahtaa, kun on päässyt keskelle vauhdin huumaa?

Vauhtia ja vauhdin huumaa ei puuttunut tänäkään vuonna kaupungin vauhtijuhlasta, St. Michel-raveista. Kuulemani mukaan useita ennätyksiä rikottiin taas ja voittajat saivat hyvät palkinnot kotiin viemisiksi. Ihmisiä vilisi silmien edessä ja parhaimmillaan rataa ympäri juoksevia hevosia ihasteli jopa päälle 11 000 ihmistä. Tätä tapahtumaa olin odottanut jo pitkään, koska halusin löytää Sònatalle uuden otsapannan (samanlaisen kuin Eemelillä mutta punaisena...) ja halusin päästä testaamaan uutta objektiivia. Alkuun oli asetukset hakusessa ja pari lähtöä ja lämmittelyä menikin vain asetuksia testaillen. Lopulta löytyi asetus, jolla sai aina edes jonkun hyvän kuvan. Ei ne ihan sataprosenttisen tarkkoja ole, mutta menee ne kaviokkaat niin lujaa, että olen tyytyväinen kameraani näillä kuvilla. Otsapantaa ei löytynyt, olisi ollut vain tarjolla liian kimalteista blingi otsista ja meille riittäisi ohan hyvin vähemmän blingi... Kuvia tuli, muttei liikaa ja tässäpä parhaat otokset!

Tänä vuonna ravurit esittelyyn johdatti iki-ihanat issikat-ehkä siis me Sónatan kanssa ensi vuonna...? ;)

Ja taas tullaan tölttäillen :)

Oletteko te käyneet raveissa?

Vauhdin huumaa St. Michelissä ja omassa metsässä

Taas kerran on se aika vuodesta, kun huippuravihevoset kerääntyvät juoksemaan Mikkelin kuuluisalle ennätysradalle St. Michel raveihin. Meille on jo ehtinyt muodostua perinteeksi mennä katsomaan noita hirrveän nopeita ja komeita hevosia.Niin teimme myös tänäkin vuonna, ja oli kyllä taas niin hienoja otuksia juoksemassa että ei mennyt aikaa hukkaan, varsinkin kun sain toimia kuvaajana, ja kaikki kuvat taitavat ovat miun ottamia tosin Vilman kameralla...

1. Itse tykkään tosi paljon tästä kuvasta!

 Heti kun menimme katsomoon, oli ensimmäinen lähtö lopuillaan, ponien raviosuus oli ohi, ja juuri se me tahdottiin nähdä! Onneksi edes nähtiin vähäsen niitä ihanan pikkuisisa shettiksiä jotka mennä kipittivät hirmuista vauhtia kärrit perässään. Tässä vaiheessa ei tosin ollut vielä kameraa esillä..  Ponien perus ravilähdön jälkeen oli vielä lisää poneja, nimittäin monté lähtö. Se oli kanssa kyllä tosi kivaa katseltavaa, niin erilaista kuin peruravit. :)

2. Niiin suloinen poni <3

3. Siellä hyö menee..

4.

5.

6. Tämä poni voitti oman lähtönsä

7.

8.

9.

10.

11.

12.

Ponien montén jälkeen olikin isojen heppojen monté ja se se vasta olikin vauhdikasta katsottavaa! Ihmettelen kyllä suuresti, kuinka monté-ratsastajat oikein uskaltavat olla niin isojen hevosten kyydissä niin kovassa vauhdissa... Aina isommissa lähdöissä on esittelyyn tuoja hevonen, joka laukkaa ravurien edellä ja miulla on aina haaveena, että minä ja Sónata joskus laukataan tuossa, joopa joo, suuret on suunnitelmat... ;) Sonttu ei varmaan suostuisi astumaan jalallakaan raviradalle....

13. Tälläinen ihanuus oli tänä vuonna esittelyyn tuoja hevosena.

14.

15. takaisin päin tullessa oli pientä vääntöä matkan suunnasta..

16.

17. Tämä ratsukko voittikin isojen heppojen monté lähdön ja heistä tulikin tämän vuoden Suomenmestareita!

 Kun kaikki montéhepat olivat suorittaneet oman osuutensa, saapuivat radalle suokkeja seuraavaa lähtöä varten.

18.

19. <3

20.

21.

22. miun taidekuvayrityksiä...

23. volttilähdössä ollaan...

24. Eivät ne nämäkään kovin hitaasti mene!

25. ihan onnistunut taidekuva, sanoisinko.

26.

27.

28. sitten vaihtui jo lämminveriset lämmittelemään

29.

  Olen etsiskellyt meidän hevosille uusia otsapantoja jo pitkään ja en ole löytänyt sellaisia ihanan värikkäitä, mitä enne vanhaan oli. Nyt onnisti, nimittäin varusterekassa, jossa sai käydä ostelemassa kaikkea kivaa heppakamaa, oli juuri sellainen ihana sini-valkoinen otsapanta,jota olen aina halunnut Eemelille! Sóna joutuu vielä tyytymään entiseen vanhaan ja tylsään pantaansa, kuhan löydän jonkun kivan näköisen... Kuvaa laitan sitten myöhemmin, kuhan ehdin kuvailemaan...

30.

31. hyvin vauhdikas kuva, sanoisinko

Eilen oli myöskin meillä hyvin vauhdikasta menoa omassa metsässämme kun äitini serkku oli meillä kylässä ja käytiin yhdessä maastossa, hän meni Eemelillä ja minä Sónatalla. Alkuun ravattiin se perinteinen saanalenkki pätkä ja sitten sanoin hänelle, että voidaan nyt mennä takaisin ja sitten voidaan ottaa laukka jos hän haluaa. Noh, siinä kävikin niin, että mentiinkin jo kotiin päin laukkaa ja kovaa muuten mentiinkin! Pari iloista pukki aSonttu heitti, mutta hyvin kestin kyydissä... Kun päästiin lenkin alkuun niin käännyttiin vielä takaisin ja otettiin vielä toinen ihanan vauhdikas kiitolaukka. Oli kyllä niin ihanaa päästellä menemään metässä, että ette voi kuvitellakkaan kuinka kivaa se oli! Toivottavasti he tulevat mahdollisimman pian uudestaan, jotta pääsee laukkaamaan lisää (äitini kun ei voi ratsastaa tällä hetkellä...)! Oli muuten hevoset tyytyväisiä lenkin jälkeen, lisää, tahtoo lisää! :)

32. Tämä hevonen oli hassu, aina kun se meni ohitse (luultavasti siis koko kierroksen ajan) se pärski mennessään.. :)

Mikäs oli lemmparikuvasi? :)

Vielä kyselen niitä erikoispostaustoiveita, vai onko teillä niitä? :)