Hyvin koulutetut blogikanat

Viime kesänä meille muutti uusia kotkottajia (Linkki postaukseen!), jotka olivat tullessaan meille melko arkoja ja kaikki oli tietty uudessa paikassa pienille kanoille hurjan jännää. Talven aikana kanat ovat kasvaneet ihan hurjasti, ja kun vertaa ensimmäisiä näistä otettuja kuvia häkissä nyt taaplaaviin kotkottajiin, on kokoero huima. Koon lisäksi kanat (ja kukko tietty myös) ovat rohkaistuneet todella paljon. Ne eivät aina ala kotkottamaan kauhuissaan niiden häkkiin mennessä tai juokse ulkona karkuun. Nyt ne juoksevat ulkona innoissaan vastaan ja seuraavat tarkkaan, mitä tallissa tapahtuu.

Siellä ne kanat tyytyväisinä tutkiskelevat maan antimia...

...mutta jos joku sattuu puhumaan jotain ja kävelee tallin suuntaan on hänet huomattu heti!

Tilannetta tarkkaillaan ja mietitään, onkohan tulijalla vaikkapa herkkuja mukana?

Tämä rohmu lähetetään aina tarkistamaan tilanne ihan läheltä.

Ja sitten se tepastelee kertomaan muille.

Pohdimme kevään saapuessa, rakennammeko kanoille uuden ulkohäkin. Emme olleet varmoja, pysyvätkö ne kiltisti pihassa vai pinkaisevatko ne samantien naapurin pihalle kuopsuttelemaan. Ekoja kertoja kun avasi häkin ovea ulos asti tässä muutama viikko taaksepäin, vähän kuumotti, miten saisi kanat takaisin häkkiin. Turhaan pohdittiin karkailemista tai pihasta poistumista, kanat nimittäin pysyvät hirmu hienosti tallipihalla! Ne ulkoilevat aina hyvillä keleillä (mitä nyt onneksi on ollut ihanan paljon!) melkein koko päivän. Ehtona ulospääsylle on, että jokainen on käynyt munimassa, muuten löydettäisiin kesän päätyttyä jostain hurjan suuri munakeko....

Elmeri pohti kovasti myös häkkiasiaa, silloin saisi kyllä kanat pidettyä paremmin aisoissa mutta toisaalta...

Pihan kingi ei voi olla häkissä, joten ääni häkittömälle ulkoilulle!

Houdini-Helmi ei varmaan olisi edes pysynyt ulkohäkissä, kun sisähäkistä murtaudutaan ihan joka päivä ulos.

Pikku Tipitii ei ole enää ihan niin pieni, kuin loppukesästä, mutta on se silti todella pieni!

 Kun ensimmäisen kerran suuntasin kameran linssin kohti kanoja, ne olivat aivan kauhuissaan. Kamala kotkotus lähti käyntiin samantien, viimeistään siinä vaiheessa, kun painoin ensimmäistä kertaa kuvanottopainiketta. Kuten sanottu, mokomat pikku kanat ovat kasvaneet isoiksi ja rohkeiksi ja nyt ne eivät pelkää enää ollenkaan kameraa! Heppojen irtohyppypäivänä (Linkki postaukseen!) kamera oli mukana tallilla ja kanat juuri sopivasti ulkona auringonpaisteessa. Heti kun istahdin maahan ja rupesin räpsimään kuvia, alkoi kotkottimet siirtyä kiinnostuneesti lähemmäs ja lähemmäs...

Ja lopputilannehan oli tämä... :D Hyvin ovat kameraan tottuneet, mainioita blogikanoja siis!

Rauhallinen kevät

Irtokarva pöllyää ja aurinko lämmittää ihanasti. Siitä tietää, että kevät on saapunut. Harmi vaan, että siihen kevääseen kuuluu myös liejuiset tarhat (jotka on meillä jo kuivuneet onneksi!) sekä petolliset routamontut metsäteillä. Meni pitkään, että ei uskallettu lähteä hevosten kanssa vauhdikkaammille maastoille, kun kaikki meidän reitit olivat tosi märkiä ja routaisia. Nyt ovat roudat saaneet onneksi kyytiä lämpöasteiden ja vesisateiden seurauksena ja pikkuhiljaa uskaltaa mennä jo vähän lujempaakin. Hokitkin napattiin eilen pois, eli nekään eivät enää hidasta menoa!

Meidän kevät on ollut hirmu rauhallinen heppailujen suhteen, ja hevosten liikunnat ovat tosiaan teiden takia olleet aika köpöttelyvoittoisia viime aikoina. Me ollaan käyty ahkerasti kyllä talutellen kevättä ihastelemassa kummankin kaviokkaan kanssa ja rauhallisia käyntilenkkejä on tullut tehtyä selästäkin käsin. Tuskin maltan odottaa, että uskaltaa taas lähteä laukkaamaan sulalla hiekkatielläm virkeällä hevosella. Se ääni, mikä kuuluu hiekkatiehen osuvasta kaviosta, on ihan 100varma lähestyvän kesän merkki!

Kun ei olla uskallettu lähteä metsäteille, on pitänyt kehitellä kaikkea kivaa pihatiellä hevosten kanssa. Tykkään kovasti pyöräillä, ja miksei samalla yhdistäisi hevosten liikuntaa, kun ajelee ympäri pihaa ja teitä? Sontun kanssa kokeiltiin pari viikkoa sitten ekaa kertaa vähän vauhdikkaammin pyörän kanssa kulkemista ja sehän sujui niin hyvin kuin voi lähestulkoon pomminvarman islantilaisen kanssa sujua! Sonttu ravaili ihan tyytyväisenä pyörän rinnalla eikä ollut moksiskaan. Eilen testattiin pyöräily tamman kanssa metsässäkin ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä! Muutama ruohotupsulle ajautuminen kävi, mutta mitä pienistä... Voi olla, että kesemmällä ne houkuttelevat ruohotupsut tienvarressa muodostuvat suuremmaksikin ongelmaksi pyöräreissuilla...

Onnistuupa se pyöräily muuten vuohienkin kanssa! Niiden kanssa saa olla kyllä jarrujalka aika herkällä, kun ne tuppaavat pomppimaan aika holtittomasti tielle ja pois. Meidän pyöräilyfiiliksiä voi käydä kurkkaamassa instagramissa @tallintarinoita. Blogin sivupalkissa (näkyy vain tietokoneversiossa!) pyörii myös kuvat meidän instasta!

Näiden kuvien ottamisen jälkeen maisema on muuttunut hitaasti mutta varmasti vihreämmäksi päivä päivältä. Tänään olikin taas se aika vuodesta, kun hevoset pääsivtä ekaa kertaa omenatarhaan maistelemaan vihreää ja muistelemaan, miten se laidunnus oikein sujuikaan. Hyvin sujui; niin hyvin, ettei Eemeliä meinannut saada enää kiinni ja takaisin tarhaan!

Sekalaista sepitystä ja suru-uutisia

Otsikko kuvaa tämän hetken fiiliksiä todella hyvin. Ei ole mielestäni kovin kauaa siitä, kun napsin hepoista, vuohista ja pupusta nämä kuvat, mutta siitä on kuitenkin jo melkein kuukausi! Ihan hupsua, ihan niinkuin se, että tulevana lauantaina loppuu minun koulunkäyntini peruskoulussa, sitten kohti uusia haasteita. Ennen uusia kouluun liittyviä haasteita tosin on edessä vaikka mitä kivaa, kuten ensi viikonloppuna pidettävä vuohileiri, kääks! Nyt onkin menneet kaikki illat vaan paikkoja siivoillen ja leiriä valmistellen. Innolla odotan!

1.

2.

3.

4.

5. karrrvajalat

6.

7.

8. Katsokaa miten ihana harja ponilla on! Toivottavasti se saataisiin pidettyä nyt mahdollisimman hyvänä kesän yli...

9. Nyt on Sónata opetellut pitämään taas nuttua päällään, toivotaan että tästä kesästä ei tulisi kovin polttiaisrikasta!

10.

11. Mistäs tämä vuahi oikein pomppas?!

Tähän väliin tulee suru-uutisia. Tallimme eläinkanta on vähentynyt kahdella, kun Peppi-pupu ja kaikkien rakastama Pirkkis agilitykana siirtyivät tepastelemaan vihreämmille nurmikoille. Vastahan nekin tulivat! Kanoja ei siis tallistamme toistaiseksi löydä kotkottamasta, mutta kanihäkissä pomppii vielä Lotta pitkäkorva. Mietimme alkuun, miten Lotta tulee selviämään yksin, se on kuitenkin aina ollut Pepin kanssa. Luin jostain netin ihmeellisestä maailmasta, että joku oli antanut yksin jääneelle kanille pehmolelun kaveriksi ja se oli ottanut siitä itselleen heti bestiksen. Kokeiltiin sitten Lotan kanssa samaa, mutta eipä tuo pupunen oikein korvaansa lotkauttanut sen häkkiin ilmestyneestä dino-pehmolelusta... Ehkä dino oli liian hankalasti lähestyttävä tai jotain, mutta tyydyin ottamaan sen pois Lotan häkistä kun kumpikaan ei ottanut kontaktia muutaman viikon jälkeen.

12.

13. Tästä postauksesta tuli hyvin sekalainen, kuten sen kuvatarjonnastakin, pahoittelen!

 

14.

15. Loppuun muutama kukkaiskuva

16.

17.

18.

Tosiaan, tästä postauksesta tuli jokseenkin sekava, toivottavasti se ei haittaa! Nämä kuvat ovat tosiaan odotelleet jo ihan liian kauan ja halusin saada ne julkaistua. Seuraavissa postauksissa tuleekin sitten suunnitelmien mukaan olemaan enemmän punaista lankaa, pysykää siis kuulolla!

Mikä oli lempparikuvasi?

Kaviokkaat kevään perässä

Kevät on ollut myöhässä ja pahasti. Vaikka kuinka vanhan tutun lorun mukaan kesänkin pitäisi jo olla täällä, ei sitä näkynyt kuin nyt tällä viikolla ihan kunnolla. Ruohikko on pysynyt hailakkana ennätyspitkään eikä puissa ole näkynyt lehtiä ollenkaan. Postauksen kuvat on otettu 14.5. ja silloin tosiaan oli ihan suoraan sanottuna syksyistä. Nyt, pari viikkoa myöhemmin on kesä kuitenkin tulla tupsahtanut jostain ja maisemat ovat huomattavasti vihreämpiä!

1. Eemeli oli jo ihan huolestunut kun kesää ei näkynyt missään vaikka oltiin jo toukokuussa!

2. Sonttu osasi kuitenkin löytää asian hyvät puolet ja sitä hymyilytti niin hirmuisesti kun se tajusi ettei se ole joutunut kovin paljoa huiskimaan ötököitä hännällään pois...

Niin, puolensa ja puolensa tässä myöhäisessä keväässä, ei ole ollut niitä ötököitä muttei ole kyllä ollut hepoille heinääkään mitä metsästää omenapuiden alta. Viime vuonna viriteltiin tammalle nuttu niskaan jo 20.päivä, mutta nyt ei ole ollut vielä tarvetta kaivaa nuttua esiin kaapista, vaan ollaan pärjätty toistaiseksi Solhedsin suihkuttelulla. Tuossa postauksessa on myös hevosten ekat laidunnuskuvat viime vuodelta, ja postauksessa mainitsinkin, että hepat ovat olleet omppumaalla jo pari viikkoa, eli huiman paljon aikaisemmin kuin tänä vuonna. Tänä vuonna hepat oli ekoja kertoja 17.5. omenatarhassa, jonka jälkeen ne ovatkin olleet siellä joka päivä vähän enemmän. Nyt ne saavat juosta mielensä mukaan omenamaan ja katoksen väliä.

3. Pikainen yhteiskuva ennen päivän liikuntasuoritusta

Enivei, palataas näihin kuviin ja tuohon hetkeen. Olin 12.päivä tullut kotiin luokkaretkeltä ja vastassa oli.. noh, hieman kiukkuisia hevosia. Ei minua heppa-aitauksella juostu hirnuen vastaan ei, vähän katseltiin ja ehkä hörähdettiin vähän ja sitten käännettiin selkä ja juostiin karkuun. Kun sitten vähän ajan päästä tulin viikon lomailleissa tallivaatteissani takaisin, oli vastaanotto hieman suopeampi. Viikonloppuna pitikin sitten paijailla karvakorvia hirmuisesti, koska heti seuraavana maanantaina oli taas lähtö yöreissulle Helsinkiin. Voijjuku että hevoset olivatkin innoissaan viikon mittaisen loman jälkeen, kun juoksutettiin niitä tuossa pellolla vähän, mitä ne nyt suostuivat heinän etsimiseltä juoksemaan...

4. Pikkuiset♥

5. Kuin kaksi marjaa

6.

7. Kierrellen ja kaarrellen...

8. Ja sit myö syyään!

9.

10.♥♥

11. Hitsi kun kamera ei ihan ehtinyt mukaan...

12. Ravuri otus :'D

13. Vaiko sittenkin laukkaratsu?

14. Tai sitten vain hyvin kultainen murmeli♥♥

15. Hurjimus tammuska, jolla on näissä kuvissa vielä ihan himuinen karva!

16. Karvat saivat kuitenkin kyytiä!

Täytyykin nyt kyllä kertoa teille, mitä ollaan Sontun kanssa nyt viime päivinä vähän käyty katselemassa ja kokeilemassa. Meidän viime aikojen lenkit ovat suuntautuneet Saimaan rannalle ja yksi päivä sitten päätettiin mennä kurkistamaan Saimaata ihan lähietäisyydeltä. Pikkuista polkua pitkin ihanan pienen hiekkarannan reunalle tultua poni päätti ensin vain ihastella (tai kauhistella, en tiedä) maisemaa, sitten vähän hörpätä vettä ja pienen rohkaisun jälkeen astua veteen, ensin vain yhdellä kaviolla ja sitten kahdella... Sitten äkkiä pois. Toisella kerralla mentiin jo melkein polvia myöten veteen ja poni polskutteli vettä ihan innoissaan ennenkuin kääntyi kohti kotia. Tästä kesästä on siis tulossa hyvä uimiskesä ponin kanssa, kun jo nyt ollaan päästy melkein polvia myöten veteen! En malta odottaa!

17.

18.

19.

20.

21. Karrvajalka

22. Epätoivoista on tuo ruohon etsiminen...

23. Sontun karvajalat muuten sai kyytiä, kun satui vahingossa yhtenä iltana nyppäisemään tukon sen jaloista irti, sitten huomasin nykkineeni kaikki sen jalkojen irtokarvat...

Joko teillä on hevoset päässeet laitumille?

Mikä oli lempparikuvasi?