Vuosi sitten...

...ei Tallin tarinoita lukenut vielä kukaan. Vuosi sitten olin itse aivan keltanokka blogien kanssa, en edes ennen ollut lukenut minkäänlaista blogia! Vuosi sitten istuin Vilman kanssa opettelemassa blogimaailman saloja. Vuosi sitten ei kukaan tietänyt Tallin tarinoiden päähenkilöiden seikkailuista mitään. Ja tosiaankin, vuosi sitten ei ollt vielä näitä kahta söpöläistä:

Kääpiöt ulkona ekaa kertaa... <3

Vuosi sitten minulla ei ollut aavistustakaan, miten hauskaa mutta samalla paljon aikaa vievää blogin kirjoittaminen on. Nyt kuitenkin sen tiedän, ja olenkin aika ylpeä itsestäni, että olen jaksanut tätä blogia kirjoitella, ihan vain omaksi ja muiden ihanien lukijoiden iloksi. :) Suurin kiitos kuuluu siis teille, lukijat. Ilman muiden lukijoiden kiinnostusta en varmasti olisi jaksanut kovin kauaa kirjoittaa, mutta nyt aina oikein odottaa, milloin pääsee kirjoittamaan lukijoille lisää luettavaa! Kommentit ovat aina olleet parhaita, kiitos niistä! Ja niitä tietty lisää... :)

Ensimmäinen blogissa julkaistu kuva. :)

Innolla odotan, mitä blogin toinen vuosi tuokaan tullessaan!. Varmasti paljon kuvia vuohista, hevosista, kissoista, koirasta, kaneista... Valmistautukaa siis siihen! Saa nähdä, tulisiko joskus tulevaisuudessa joku pikku videonpätkäkin... Niin pitkälle ei vielä vuodessa ehditty.

Blogin synttäreiden kunniaksi väsäsin uuden bannerinkin... :)

Viime postauksessa kyselin, haluatteko blogin ekan vuoden kunniaksi kysymyspostauksen vaiko toivekuvapostauksen. Toivekuvat saivat enemmän ääniä, joten nyt tarvitsen vain aiheita kuville! Laittakaa siis kommentilla, mistä haluatte kuvia, niin yritän toteuttaa toiveitanne mahd. ensi viikonloppuna. :)

Iso kiitos teille lukijoille blogin ensimmäisestä vuodesta!!

Shhh... Salaisuuksia...

Vihdoin viimein saan aikaiseksi vastata Hupsujen jo kauan sitten laittamaan salaisuushaasteeseen... Pitkään on ollut mielessä kirjoittaaa tämä postaus, mutten vain ole yksinkertaisesti saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin salaisuuksien pariin!

Aloitetaas vaikka nyt vuohien salaisuuksilla. Ne oli muuten kaikkein hankalimmat keksiä! Tai siis niitä on niin paljon, etten osannut päättää, mistä kirjoittaisin... ;)
Varmaankin joskus kesällä oli pikkuinen maininta jossain postauksessa, että Elvis ei kestä ollenkaan muiden mukana lenkeillä vaan se lähtee aina huitelemaan ihan omiin seikkailumaastoihinsa. Ei me oikeastaan vielä tänäänkään tiedetä, mihin se Elppa oikein aina häippäs. Kotia se joka kerta tuli, mutta pari tuntia saattoi mennä kevyesti teillä tietämättömillä.

Elvis joskus muutama kesä sitten, ei ollut ensimmäistäkään pikkukiliä vielä tuolloin!

 Toinen "salaisuus" on se, mitä kaikkea vuohet oikein suuhunsa tykkäävät laittaa. Kaikki varmasti tietävät, että ihan perus heinä ja kaura on ainakin vuohien juttu, mutta partaotukset popsivat paljon muutakin... Nimittäin ihan mitä vaan!

Mmmm... mäntyä!

 Lemppareina on vuohilla varmasti männyn oksat talvisin ja kuivatetut koivut. Ja jos vuohet saavat päättää, söisivätkö ne mäntyä vai kuusta, ne söisivät mäntyä. Kesällä ne ovat kuitenkin niin kylläsetty kaikella vihreällä, että joskus tekee mieli maistaa kaikkea muutakin, mikä ei vain karkuun juokse... Useat aina katsocvat, että eikös nyt mene jo vuohen kitaan myrkyllisiä kasvejakin, mutta ei niillä ole ikinä mitään ollut, vaikka ovat maistelleet kaikenlaista hiukan ei niin suositeltua... Yhtenä kesänä yllätimme Elviksen syömästä niiden tarhassa olevaa muovista pressua... Oli kuulemma tosi hyvää! Kissanruuat olivat Sohvin lempparia kun se oli pieni, onneksi ei ole opettanut pienemille sisaruksilleen sitä... Porkkanapussi joutui Tytin käsittelyyn yksi päivä kun Tyyty oli karannut ja seurauksena oli pussissa suuren suuri reikä. Porkkanoista oli kaikista vähän maistettu. Tallin seinissä olevista lämmikkeinä toimivistä levyistä on järsitty monet palaset pois... Olenkin kuullut joskus juttua, että on joku vuohi joskus jossain syönyt rautanaulankin! En ole ihan varma, uskoakko vai ei, mutta siitä saa ainakin selväksi sen, että vuohet syövät ihan kaikkea!

Vilille maistuu talvellakin lumen alta keräillyt vuorenkilvet, äiti ei tykkää...

Sitten pääsemme suurten, hevosenkokoisten salaisuuksien pariin! Meillähän hepat toimivat täysin maastoilu heppasina, mutta oikeasti näillä kavereilla on ollut oikea kisahevosen menneisyys!

 Eemelistä piti ihan alunperin tulla kilpapolle, esteille. Kisaura kuitenkin tyssäsi muistaakseni muutamien harjoituskilpailuiden jälkeen. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Ei meidän Emousta olisi minkään näköiselle esteradalle menijäksi. Ensinnäkin, kaikki uusi on ihan hirmuisen hurrjaa, kaikki kovat äänet ovat kamaluutta ja matkustuskaan ei oikein ole Emoun juttu. Niinpä pollen punkeroinen sitten toimii nykyän ihan vain maastossa menijänä, jossa se toimii vallan mainiosti!

Sónatan kilpaura olikin hiukan pidempi kuin Empun. Sonttu tuotiin Suomeen Islannista ihan kilpahevosena. Se onkin kisannut muutamia askellaji kilpailuja ja ihan hyvinhän sillä on niissä mennyt. En yhtään tiedä, minkä takia ei sitten enemmän kisattu, mutta hyvä niin, koska nyt se on meillä. :) Itse en kyllä saa neitiä edes tölttäämään... Ehkäpä juuri sen takia että se on kisahevonen ja töltti pitää etsimällä etsiä sieltä jostain syvältä pikku islantilaisen uumenista. Siihen ei meikäläisen taidot riitä, mutta ihan hjyvin pärjätään ilman tölttiäkin!

"Ja pah mun hampaissa mitään vikaa on!"

Sasullakin on yksi pikkuinen salaisuus... Sen kulmahampaat ovat kuluneet ihan tasaisiksi! Pnetuna Sasu kantoi paljon keppejä (ja kantaa edelleen...) ja palloja, sekä roikkui köydessä. Kepeissä ja palloissa oli varmaankin sen verran hiekkaa, että se kulutti sitten herran hampaita niin, että ne ovat nyt ihan tasaiset. Ei eläinlääkäri niistä mitään vikaa löytänyt, ne vain on kuluneet!

Kissoilla onkin sitten aika paljon pikku salaisuuksia kerrottavana... 

"Pipsa, kerrotaanko meiän salaisuus?"

 Misu ei ole enää ainut temppukissa meidän asunnossa. Misse ja Pipsakin ovat oppineet huimasti käskyjä! Molemmat kisut osaavat istua ja antaa tassun. Pipsan oma erikoisuus on se että se nousee kahdelle jalalle ja ottaa namin miun kädestä. Siitä se on hirveän hauskaa... Agilityä ovat nämäkin kaksi saaneet harrastaa, yhtenäkin päivänä kaikki kolme kissaa hyppivät ihan innoissaan pienen esteen yli.

 Misu onkin sitten iha oma lukunsa salaisuuksien kanssa. Sillä on mm. rikosrekisterissään yhden LG:n telkkarin rikkominen... Ei ole sen jälkeen miun huoneeseen telkkareita tuotu! Misu myös osaa katsoa kelloa. Jos kello on jo yli seitsemän, lähempänä kahdeksaa, se syöksyy sängyn alle piiloon jos joku tulee. Silloin on nimittäin aika lähteä iltatalliin ja Misu ei koskaan oikein haluaisi lähteä sinne. Joka ilta se sinne kuitenkin jotenkin päin päätyy....

 Ja vielä viimeisenä salaisuutena Misun rakkaus pahvilaatikoihin. Jos jossain on yksikin pieni pahvilaatikko, on siellä myös Misu. Miäkin nostin viikonloppuna sängylleni joulukoriste laatikon, niin ei mennyt kuin yksi punainen sekuntti, niin Misuhan se siellä makoili laatikossa juuri sopivan kokoisessa joulukranssissa makoillen...

Ensi jouluna meillä on sitten tämän näköinen joulukoriste. :)

Huh, tulipas taas pitkä pätkä tekstiä. Toivottavasti jaksoitte lukea taas!
Muuten, blogi täyttää lauantaina 1v (!) ja ajattelinkin tehdä siihen jotain ekstraa, esim. toivekuvapostausta/kysymyspostausta...? Kumpi olisi kivempi saada? Jompi kumpi voisi tulla 1-vuotis synttäreiden kunniaksi jossain vaiheessa. Eli kumman haluat, toivekuva postauksen vai kysymyspostauksen?

My Day-By Lilli

Lillin lauantai:

Varoitus, pitkä postaus edessä!!

Noin klo 8.30 Aurinkoista huomenta kaikille! Ihmiset ennättivät tänne talliin saakka, vaikka on ollut jo monta tuntia hyvää aikaa tehdä vaikka mitä! Joka tapauksessa, pääasia, että he ovat nyt täällä antamassa meille kaikille päivän ekat heinät. Ette uskokkaan, miten hyvältä ne maistuvat pitkän yön jälkeen!

 Aamu kuluu aika hyvin heiniä mussutellessa ja keräillessä, tuo velipoika aina tuppaa sotkemaan heinät ympäri karsinaa... Haluan oman yksiön...
Aamuheinät keräiltyä on hyvä käydä jo päivä levolle. Mutta huom. vasta silloin kun ihmiset ovat lähteneet siivoamasta tallia eli noin 9 jälkeen.

Kaikki on hyvin, kunhan äippä ei tunge päätään meidän boksiin!

Iltapäivällä/aamupäivällä, ennen 12 kuitenkin, tulee iloinen yllätys, pääsemme kaikki neljä kiliä samaan aikaan lenkille! Emme kovin usein pääse samaan aikaan, kun on kuulemma niin kova homma raahata meidät kaikki ulos... Ne kauralaarit on vaan niin houkuttelevia... :)

Oikea tilannekuva ennen lenkille menoa. Sohvi sisko puuttuu, koska on kuvaajalla hihnan päässä...

 Tietenkin, kun yritin ottaa tuosta herkkumännystä maistiaisia, niin sieltä tuli iso kasa lunta miun niskaan... En tykkää talvesta...

Ei ois pitäny sittenkään...

 Suunnaksi otamme sen perinteisen Saanalenkin. Emme kuitenkaan ikinä juurikaan kierrä koko lenkkiä, kun ei kuitenkaan pikku jalat jaksa niin pitkälle mennä, saatika tulla takaisin... Joutuis muuten ihmiset kantamaan meidät kaikki neljä!

Heei, Sohvi mitäs sulle kuuluu?

Tässä kaikki marssitaan siististi jonossa..

 Oli meiän lenkillä kuulemma ihan tarkoituskin, niinkuin hyödyllinen lenkki siis. Me mentiin nimittäin hakemaan meille kaikille vuohille männyn oksia! Ne on muuten niin parhautta että! Nams ja mums sanon minä!

Mikä paparazzi meillä on oikein mukana, kun koko ajan pitää räpsiä kuvia... Ja vielä miusta!

Sohvikin löysi maistiaisia ennenkuin saavuttiin männynoksien luo.

Ja nää kaks vaan mähinöi...

Ei voi kyllä ymmärtää noita...

Nonniin, missäs niitä männynoksia oikein on?

O-ou... Nyt se Tytti huomas miutkin.....

Onneks nää oksat tuli nyt niin ei Tytti ehtiny puskemaan...

Ai jaahas, matka jatkuu vielä vaikka oksat löytykin

Noo, otetaan vielä kuitenkin maistiaiset...

Velipoika Vili oli ihan ilosella päällä. :)

No mihis ne kamut nyt menee??

Oi jes! Piti eka juosta tonne ja sit ihan täysiä takas, tää on kivaa!!

 Kahentoista jälkeen saatiin männynoksat kotia saakka ja oltiin kyllä ihan puhki, kun oltiin juostu niin hurjasti. Toinen yllätys tälle päivälle oli, että siskot ja velipoika vietiin sisälle ja miulle kasattiin muutaman esteen kokoinen pikku esterata! Oli kyllä ihan superia päästä taas menemään esteitä. Emäntä lupaili itseasiassa että olisi mahdollisesti tulossa uusi jäänä este, jos vaan saa sen väsättyä... Ehkä jo ensi viikonloppuna! :)

Esterataan kuului yksi hyppyeste, lankku ja pujottelu. Se oli todella pikkuinen rata, mutta ei oikein ole tällä hetkellä kunnon paikkaa, mihin rakentaisi isomman radan koska joka paikassa on niin kamalan paljon lunta. Enhän inä pikku Lilli kovin syvässä lumessa jaksa rämpiä! Tämä rata oli autotiellä... Onneksi ei kukaan sattunut ajamaan silloin...

Hiukan epäselvä otos, koska miä oon niin nopee! :)

Pujottelu on kyllä lastenleikkiä agilitymestarille!

Ja katsokaas tätä! Teeppäs itse perässä!

Jaa hop!

Tää lankku on kyllä ehottomasti miun lemppari...! :)

 Agilityn jälkeen pääsin miäkin sisälle ja ihmiset raahasivat meille kaikille ne samaiset männynoksat, joita äsken me raahattiin metästä pois. Ne on oikeasti parasta, varsinkin talvella! Kannattaa kokeilla, suosittelen kaikkein eniten kuorta, neulat eivät ole niinkään hyviä...

Viiden aikaan kun, on männyn oksia kaluttu ja ne ovat jo ihan kuorettomia, hepat tulee sisälle ja ihmiset ovat saaneet ratsastuksen suoritettua, on vihdoin ehkäpä päivän parhaan kohdan vuoro. Saamme nimittäin iltakaurat! Kaurat tulee kyllä syötyä todella nopeasti ja sen jälkeen onkin taas hyvä sulatella ja makoilla vaan.

Männynoksan kimpussa... NAM!

 Klo. 8 illalla On iltatallin aika ja ihmiset tulevat laittamaan hevosille puruja ja antamaan meille heinää. Iltaheiniä syödään sinne puol yheksään saakka ja sitten täytyy käydä ottamassa hörpyt vettä ja sitten on kyllä niin hyvä käydä yöpuulle. Koko päivän on ollut aktiviteettia, niin uni kyllä maittaa! No, miä rupeen nukkumaan niin toivottavasti tuo emäntä julkasee tämän joskus... Hyvää yötä, toivottavasti viihdyit miun seurassa!

Good Night foor u!

♥:Lilli

Tanssii kissojen kanssa

Tervetuloa seuraamaan Tanssii kissojen kanssa-ohjelmaa! Tänään tuomarina toimii ammattitaitoinen Misu. Ja illan tähtikissat ovat... Misse ja Pipsa! Lähdetään seuraamaan kilpailua...

Arvoisa tuomari Misu

Ja toinen illan tähtikissa, ujo mutta silti niin rohkea, Pipsa!

 Tänään, kissat esittävät jännittävän paritanssin, jonka ne ovat improvisoineet täysin. Keksineet siis samalla hetkellä kun tanssivat. Ja jos en ihan väärin muista, niin jo edellisessä postauksessa saitte tanssin alkuasetelma kuvan... Annetaan tilaa tähtikissoillemme, olkaa hyvä, estradi on teidän!

Jo tuttu kuva, jossa on kisujen tanssin alkuasetelma

Misse: "Saanko luvan?"

Pipsa: "Et sää mitään lupaa mihinkään... ainiin, me oltiin kilpailussa..."

Misu-tuomari: "Tässä upea aloitus. Ajoitus on täydellinen, jokainen askel on oikealla tahdilla!"

Misu-tuomari:"Tälläistä upeaa tulkintaa ja eläytymistä on ilo katsella!"

Misu-tuomari: "Jaahas, yllättävä kohtaus, kamerakaan ei kestänyt perässä... Mutta silti niin hienoa tanssia..."

Misu-tuomari: "Voitte lukea ajatukseni..."

Misu-tuomari: "Selvää sähköisyyttä ilmassa..."

Misu-tuomari: "Koreografiassa on upeaa symmetriaa!"

Misu-tuomari: "Ja täydellinen lopun kallistus! Mikä upea esitys!!"

 Kuten varmasti pystyitte jo tuomarin kommenteista lukemaan, oli tämä tanssi nappisuoritus. Ja koska muita kilpailijoita ei syystä tai toisesa ollut, Misse ja Pipsa voittivat koko jutun. Nyt vielä lopun haastattelu:

Menikö voitto oikealle parille? Misu: "Kyllä. Olin vahvasti sitä mieltä jo alussa, että tässä parissa on potentiaalia!"

Miltä voitto tuntuu? Misse: "Noo, ihan jees. Olihan tää koko kisa aika mukavaa..."

Miten tanssinne jatkuvat tästä eteenpäin? Pipsa: "Varmasti joka viikonloppu tullaan tanssimaan, ehkä. Ei voi tietää, ehtiikö päiväunilta..."

Sellaista ohjelmaa meilä oli täällä tänään. Saa nähdä, minkälaisia salaisuuksia huomenna paljastuu... :)