Huomenna mennään...

...Korkeasaareen Korkeasaareen Korkeasaareen jne... Niinhän sitä mentiin käymään perinteisellä kesälomareissulla Helsingissä ja suunnaksi otettiin Korkeasaari. Kamera pitkällä objektiivilla varustettuna roikkui kaulassani ja lähdimme etsimään uusia kuvauskohteita. Olin lievästi pettynyt, kun aitauksista löytyi jotenkin tutun näköistä porukkaa...

Karhu oli ihan yhtä pirteä kamera edessä, kuin Misu  rotta-aterian jälkeen...

Tämä karvakamu toi mieleeni meidän oman karvakasan, Elviksen. Värityskin oli sama!

Pikkupanda oli väriltään samanmoinen kuin meidän Pirkkis ja se etsi ihan yhtä vikkelästi maahan pudonneita herkkuja kuin meidän kaakattaja...

Kaviokkaat muistuttivat kovasti meidän laumasieluja/ahmatteja...

Leikkisät apinat peuhasivat ihan samalla tavalla kuin meidän vuohilauma

Ja näistä ei melkein ede huomaa eroa... Kaksi tiikeri raitapaitaa... :)

Ja näillä on ihan yhtä pitkät turvat molemmilla!

Tätä kaveria kyllä hiukan säikähtäisi jos se tulisi metsässä vastaan!

Tämän pikku varsan olisin voinut kaapata automme takakonttiin kotiin viemisiksi ♥

Mikä on suloinen...

...vastustamattoman ihana ja liikkuu vauhdikkaasti eteenpäin suuret korvat heiluen?

Eeei, se ei ole puinen kärpässieni...

No ihana pieni ajokoiranpentu! Älkää kuitenkaan vieläi nnostuko, se ei ole miedän, vaan kummini koiruus. Tämäkin postaus on lojunut jo jonkin aikaa luonnoksien joukossa ja nyt saan vihdoin viimein viimeisteltyä tämänkin postauksen blogiin. Viime päivät ovat olleet kiireisiä, on pitänyt hoidella koulujuttuja ja kotihommakin ovat vieneet blogiaikaa...

Pakko oli teillekkin tulla kertomaan, millainen söpöliini asuu ihan meidän lähellä! :)

 Enivei, kummilleni tuli siis jossain vaheessa loppukesää tuollainen yli-ihana karvapallo, nimeltään Welho. Tietty heti kun pääsin Welhoa katsomaan, niin kamera vaan mukana! Ja voitte kuvitella, että se oli pieni, vaikka Welho on isokokoinen pentu... Vauhtia ja teräviä hampaita ei puuttunut ensitapaamisella... Hirmuiset on ne koiranpennun naskalihampaat ei voi muuta sanoa...

Kaikki vaan mitä metsästä löytyy, kannetaan pihaan..

<3 Hetken malttoi pentu pysyä paikoillaan,.,.

 Welhosta tulee isona kuulemma todella hyvä ajokoira, pitäisi kaikkien pupujen ja muiden metsien otuksien saada kyytiä, kun Welho astuu esiin. Nyt jo on Welho kasvanut näistä kuvista hurrjan paljon, mutta näitä on niin  kiva katsellla kun toinen on niin pikkuinen..

 Welho ei suinkaan ole ainoa koira tuossa taloudessa. Welholla on kaverinaan yli-innokas Tara snautseri, joka hyppii ja pomppii korkeammalle kuin vuohet sekä Taran kaksi lapsosta Jade ja Frodo.

Tara valppaana vahtimassa, että missä se pentu taas viilettää...

 Jade ja Frodo eivät olekkaan ihan pelkkiä yksirotuisia koiria, ja nyt saattekin haasteen, kuka arvaa mitä rotuja näissä ahdessa kaverissa oikein on? Kommenttikenttään vaan vastauksia...

Frodotin 

Etualalla Frodo, takana Jade

 Jade on itseasiassa 'minun' koira. Se asuu kummini luona, koska meille ei voisi ottaa toista koiraa, eikä varsinkaan muutama vuosi sitten oltaisi voitu ottaa pientä Jade pentua meille, joten aina kummin luona käyn sitten koiraa hoitelemassa ja paijaamassa. Jadesta saattaisi tulla lupaava agilitykoira, sen verran korekalle se aina loikkaa kun  menee niiden tarhan luokse. En kuitenkaan ole Jadea sen enempää yrittänyt kouluttaa, ei vaan aika riitä. Pitäsi josku kokeilla sen kanssa joitain esteitä.. Jade ja Frodo asuvat siis koko ajan viihtyisässä peltikattoisessa tarhassaan.

Sinne ne jäävät odottelemaan rotuarvailuja...! :)

Toonin luona kylässä osa 1

Nämäkin kuvat ovat olleet jo pari viikkoa tuolla kansioiden kätköissä, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi alkaa kirjoittelemaan tästä etelän visiitistä. Kaverillani Veeralla on siis ihana eestiläinen risteytysponi Tooni. Aina kun menen käymään etelässä Veeran luona, menemme moikkaamaan Toonia ja yleensä käydään myös ratsastelemassa.

Tässä on Tooni <3

Toonin yksi laidunnuskaveri, suokkiruuna Voksu

Tälläkin visiitillä pääsin testaamaan tuota hauskaa ponia ratsuna. On se vaan niin kauhean erilainen kuin omat pollet, mutta juuri siksi niin mukava ratsu! Tooni on ratsuna aika rauhallinen, ja miljoona kertaa esim. Sónataa varmempi! Tooni ei ollut moksiskaan vaikka autot ajaa huristivat kauheaa vauhtia isoa tietä pitkin ohitse, kun oltiin pellolla ratsastelemassa pelkän riimunnarun voimin... Siinä vaiheessa olisi kyllä Sónata lähtenyt ja lujaa!

Toonilla on vielä yksinkertaismepi varustus kuin meillä, pelkkä riimu! :)

Alkuun Veera ratsasteli ponia ekana, ja sitten miä loikkasin kyytiin. Oli oikein mukavaa taas kerran. Mentiin ekana sellainen pieni lenkki alapellolla, jossa olikin ponilla hiukan syömistä aina turvan edessä, ahmattiponi <3

Ahne poni, saanut olla laitumella koko ajan ja samantien ollaan syömässä kun töihin lähdetään...! :D

Sitten mentiin isolle pellolle, jossa kulkee ihan tuollaiset ratsastuspolut. Alkuun ravailin Toonilla ja sen jälkeen sain luvan kokeilla laukkaa. Alkuun ei muistaakseni oikein meinannut onnistaa, en oikein osannut antaa ohjeita tuolle kaverille, mutta pienen info-tuokion jälkeen onnistui sitten oikein mainiosti. Tooni oli kyllä tosi kiva pellolla. :)

Nyt on tulossa sitteen ainakin vielä muutama postaus tästä Toonin luona vierailusta, ja eihän toki sovi unohtaa ihanaa pikkuista duracell-dalmista Maraa, josta saatte lukea luultavasti seuraavissa postauksissa! :)