Sittenkin kiva loman alku

Postaus on kirjoitettu jo juhannusviikolla, mutten ole ehtinyt julkaisemaan tätä aikaisemmin. Nyt siis luvassa hieman alkukesän kuulumisia!

Kuvat: Vilma

Kesä on mennyt ihan hurjaa vauhtia, ja tällä viikolla juhlitaankin jo keskikesää. Tuntuu, että vasta pari päivää sitten vielä päntättiin viimeisiin kokeisiin ja odotettiin, että pääsee lomailemaan. Nyt sitä on jo lomailtu parisen viikkoa, ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Ennen loman alkua olin melko huolissani pienestä islantilaisestani. Sen talvella alkanut yskä pölyisten heinien takia oli kehittynyt tosi pahaksi, eikä kamala yht'äkkinen kuumuus yhtään helpottanut Sónatan oloa. Oli tosi inohttava suunnitella ihottumaloimen pukemista tammalle, kun toinen ihan huohotti yskän ja kuumuuden takia. Kun yskä ei lähtenyt millään kotikonsteilla, pyydettiin eläinlääkäri käymään. Kerrankin oli nopeaa toimintaa, ja jo samana päivänä Sonttu sai lääkkeet lääkäriltä, joka otti myös samalla reissulla ponista verikokeet, jotta nähtäisiin, oliko kyseessä jotain muutakin.

Lääkkeet alkoivat vaikuttaa tosi hyvin ja jo pari päivää lääkkeiden aloittamisen jälkeen poni alkoi olla oma pirteä itsensä ja se hengittikin jo ihan normaalisti. Verikokeissakaan ei näkynyt mitään kummallista. Voi sitä helpotuksen määrää, kun tamman kyljet eivät enää kohoilleet kohtuuttoman paljon! Kuukauden mittaisen tauon jälkeen kiipesin takaisin Sontun kyytiin ja kierrettiin pitkästä aikaa yhdessä tuttu ja turvallinen maastolenkki. Lomakin starttasi juuri sopivasti ponin tervehtyessä, niin päästiin touhuamaan hurjan paljon kaikkea kivaa heti loman alkajaisiksi!

Ihan ensimmäinen viikko kesäkuuta oli mulla tavoitteissa pitää oikeana tehoviikkona heppojen ja vuohien kanssa. Vietin nimittäin koko viime viikon rippileirillä isosena ja eläimet sai ihan totaaliloman. Alkuun en meinannut yhtään tykätä ajatuksesta lähteä viikoksi pois kotoa juuri loman alettua, mutta oli kyllä ihan huippu viikko!

Heti loman alkajaisiksi suunnattiin Eemelin kanssa ihan vaan kahdestaan lenkille ja sehän sujui ihan hirmu hienosti! Bucket listin yksi kohta siis jo täytetty! Empun kanssa ratsasteltiin ekan lomaviikon aikana paljon metsissä kierrellen vähän uusillakin poluilla. Metsäilyn ohessa pyörittiin myös peltokentällä vähän pallon kanssa ja ratsastaen.

Sontun kanssa tutkittiin jo ennen lääkekuuria uusia maastopolkuja talutellen, ja löydetiin ihan superihana reitti. Tuolla polulla kierrettiinkin pariin otteeseen heti loman alussa niin ponin kuin vuohienkin kanssa. Sontun kanssa seikkailtiin myös pariin otteeseen uittopaikalle (poni ei kauheasti ihastunut ajatuksesta kastella kavioitaan...) sekä vanhoille ja tutuille vauhtimaastoreiteille, missä käytiin laukkaamassa ihanan vauhdikkaita pätkiä pitkästä pitkästä aikaa. Ratsastuksien lisäksi lenkkeiltiin talutellen vieläkin paljon sekä pyörän kanssa. Tamma yllätti tosi positiivisesti, kun suunnattiin uudelle suunnalle pyörän kanssa ja se toimi kuin ajatus koko lenkin ajan.

Alkuun vaikutti kyllä siltä, että tästä kesästä ei tule mitään ponin sairastaessa, mutta ainakin meidän loman alku oli kyllä ihan hirmu kiva! Toivottavasti poniinin yskä pysyy nyt poissa ja saadaan nautiskella kesästä täysillä!

Meidän kaverikuvat nappasi äiti

<3

Miten sinun kesä on lähtenyt käyntiin? 

Piknikillä - vaativuustaso:haastava

Mitä tulee mieleen sanasta piknik? Hmm.. Viltti, jolla on paljon kaikkea hyvää naposteltavaa ja juomista sekä tietenkin hyvä seura! Lisäksi tilaukseen laitetaan aina hyvä ilma, ei mielellään vesi- tai lumisateita, vaan mahdollisimman nätti, lämmin ja aurinkoinen sää. Tämä on se helppo ja ehkä yleisin piknik-vaihtoehto, vaikeustasoa voi lisätä ottamalla mukaan esimerkiksi koiran tai vaikka hevosen, mutta jos haluaa kunnolla haastetta kannattaa mukaan ottaa mahdollisimman monta itsepäistä vuohta.

Tässäpä oikein hyvän näköinen joukkio sarvipäitä, otetaan ne mukaan!

Vaikuttaa lupaavalle piknik-seuralle...

Onneksi matkan aikana ei tarvinnut ihan hirveän paljoa vahtia eväitä, vaan vuohet löysivät omat eväät puskista.

Nomnom

Ja mitä enemmän haastetta, sen herkullisempia eväitä! Tätä ajatusta yritettiin pitää mielessä varsinaisessa piknik-kohteessa...

Välillä eväskassi sai viekkaita katseita osakseen..

Mutta onneksi ajatukset (tai ainakin katse) palasivat nopeasti puissa oleviin eväisiin

Olimme siis päättäneet kaverini Veeran kanssa lähteä eväiden kanssa retkeilemään ja mitäpä sitä suotta retkelle lähtee, jos ei saa jotain eläintä mukaan. Vuohet siis pääsivät viipottamaan mukaan ja ai että niillä ja meillä oli hauskaa! Matkan aikana saimme vähän väliä pelastaa kangaskassia, johon olimme jemmanneet herkulliset eväämme, vuohien hampaista, vaikka ne suurimman osan ajasta kyllä keskittyivät ihan oikeisiin asioihin eli puiden ja puskien antiin. Olimme onneksi varanneet kassiin hieman sellaisiakin herkkuja, joita vuohetkin pääsisivät maistelemaan, mutta vasta kun itse olisimme syöneet!

"Niillä on tuolla kyllä jotain tosi hyvää!"

"Joo joo, matkalla ollaan maistamaan. Nää korret maistuu liian samalta, tässä kaipaa jo vaihtelua..."

"Minä harhautan, menkää te ja tuokaa mullekkin sitten!"

"Än-Yy-Tee-NYT! Hitsi, toi kissa paljasti meidät..!"

Niinpä niin, mitäpä olisi koko reissu ilman uskollista Misseä?

"Noo, ei tässä kuulemma enää pitkään että ollaan perillä, tulkaa tänne maistelemaan sillä aikaa!"

Metsän siimeksestä löytyi parempia herkkuja

Melkein hela jengen, Tytti puuttuu :)

"Hei, järvi näkyy jo, ei enää pitkään!"

♥

"Joko me voitas tähän laiturille jäädä syömään, mulla on kauhee nälkä!"

Saimme kuin saimmekin eväät määränpäähän asti kutakuinkin ehjinä, ja rantaan päästyämme päätimme ensin zoomailla vuohia kameroiden kanssa ja vasta sen jälkeen syödä. Kuvista tulikin minun mielestäni tosi kivoja ja kesäisiä.

Vili selvästi suunittelee eväiden ryöväämistä kuvauksen aikana...

Tyhvi meinasi pulahtaa laiturin päästä uimaankin

Sitten. Otimme eväät pöydälle ja aloimme suunnittelemaan niiden syömistä. Mukana meillä oli mehua, viinirypäleitä, minitomaatteja, ruissipsejä ja herkullista mikrossa valmistettua mustikkakakkua (joka valmistuu alle kahteen minuuttiin ja on niin hyvä, että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon!). Vuohet touhuilivat vesirajassa ja kiipeilivät pienellä kalliolla, kunnes niiden neniin kantautui tuoksut meidän piknik herkuista. Yhtäkkiä meillä oli neljä innokasta kaveria pöydän ympärillä ja saimme kiskoa vuohia pannoista pois ja varoa, ettei pöytä kaadu... Onneksi olimme varautuneet ja laitoimme vuohille kaikille kaulapannat jo lähtiessä ja narujakin meillä oli neljä kappaletta mukana.

Lopulta, kun emme saaneet minkäänlaista rauhaa syödä ja nautiskella kauniista kesäpäivästä, testasimme vuohien parkkeeraamista puiden juurelle. Testimielessä siis napsauttelimme jokaiselle narut kiinni pantoihin ja kiepautimme ne lähipuihin kiinni, jokainen omaansa jottei kohta oltaisi kovin solmussa... Kaikki meni oikein hyvin ja vuohet olivat suht rauhassakin uudessa tilanteessa, kunnes naapurimökillä alkoi haukkua koira. Siinä vaiheessa vuohet alkoivat hepuloida, joten irrottelimme ne ja lahjoimme ne rauhallisiksi lopuilla eväillä. Olimme onneksi ehtineet syömään mahamme täyteen ja oli aika siirtyä vuohien osioon. Tulipahan samalla testattua puuhun kiinnittämistä ensi kesän leirisuunnitelmia varten. Kun kaikki eväät oli tyhjennetty, lähdettiin pikkuhiljaa palailemaan kohti kotitallia ja helpompaa evästaukoa...

"UUUUU, anna tännekkin! Tuoksuupa hyvältä!"

Mites se menikään, mitä haastavmpaa, sitä herkullisempia eväitä..! :D

Nomnom, tuumasi Vili ja häntää heilutti

Poislähtemisen hetkellä pöydällä oli todellinen paisti. ;)

Oletko sinä käynyt jonkun eläimen kanssa piknikillä? :)

Vauhtia, eräjormailua ja kaulanaruilua

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikka sun mitä. Ihan alkuun täytyy mainita siitä, että Misu käväisi uudestaan lääkärissä näyttämässä korviaan ja sai kunnon korvien puhdistuksen, likaa oli korviin kertynyt niin paljoa, ettei kisu meinannut taas pystyssä pysyä. Nyt tuo pikku riiviö on ihan oma raivostuttava itsensä, vähän väliä kinuamassa ulos ja sitten taas heti takaisin sisälle...

Tämän kisun korvia ei onneksi ole tarvinnut operoida mitenkään :)
Kaikki postauksen kuvat on ottanut Aino

Hevosilla oli vauhdikas juhannus, varsinkin pikku tammalla. Juhannusviikon torstaina saimme Ainon kanssa ihan mahtavan päähänpiston, että lähdetään ponin kanssa yömaastoon! Hyvin kului ilta intiaanijuttuja valmistellessa ja joskus puolen kahdenoista aikoihin käytiin käppäilemässä pieni yökävely metsikössä. Aika nopeasti kuitenkin palattiin talliin, kun hyttysiä oli niin hirveästi, ettei meinannut sekaan mahtua! Ei me aleta kyllä tuohon aikaan normaalisti menemään, ei ollut yhtään vähempää ötököitä kuin päivälläkään, päinvastoin... Yksi pupu bongattiin mutta muuten metsikkö oli hiljainen hyttysten ininää lukuunottamatta.

Olin varautunut siihen, että poni on vauhtia ja jännitystä täynnä, kun lähdetään jokseenkin myöhässä liikkeelle, mutta heppaa ei paljoa painellut kellon aika, sitä kiinnosti vain ruoka. Melkein joka askeleella se yritti vaivihkaa livahtaa ruohotupsuun, jotta se saisi hieman matkaevästä...

Kunnon tilannekuva ennen maastoon lähtöä, laitan ponille tervaa, päivitän puhelimeen jotain ja poni tankkaa mahaa täyteen... :DD

Herra Eemeliä ei otettu yömaastolle mukaan, ehkä ensi kesänä!

Perjantaina maastosta selvittyämme maalailimme pollet kuvauskuntoon ja otimme ihania inkkarikuvia. Hepat ottivat yllättävän lunkisti koko hässäkän, vähän niitä ihmetytti tallissa kun ne eivät saaneet turvallaan hangata ryntäitään tai muualta. Kuvausten jälkeen putsailtiin hepoista maaleja pois ja lähdettiin käymään yhteismaastossa. Aino meni pikku tammalla ja minä Eemelillä edellä. hepat oli ihanan innoissaan menossa, kivaa kun päästiin kaverin kanssa menemään! Ravattiin pari pätkää ja laukattiin reipas pätkä! Oli kyllä tosi kivaa ja hepatkin tykkäsi!

Pyöreä vatsainen murmeliponi

Ponin reaktio kun yritin saada sitä liikkumaan eteenpäin :D

Lauantaina oli Sónatan kanssa estepäivä. Meillä oli suunnitelmissa hypätä hevosten tarhassa, mutta poni oli niin jästipää ja suorastaan laiska tarhassa, että siiryttiin pihatielle. Aino kasaili esteitä ja myö yritettiin pomppia yli. Kyllä me muutaman kerran päästiin ihan kunnialla yli, varsinkin yksi hyppy jäi niin hyvänä mieleen, että vieläkin sen muistan. :) Vähän harmiteltiin, kun ei ollut kameraa hollilla hyppyjen aikaan, mutta ei kaikkea voi saada, vai mitä?

Aivan yli-ihana kuva pienestä islantilaisesta♥♥♥

Esteiden jälkeen lähdettiin käymään vielä maastolenkillä, suuntana Ainon mökkiranta, jossa viime kesänäkin käytiin muutamia kertoja kahlailemassa ponin kanssa. Matka sujui ihan mukavasti välillä ravaillen/tölttäillen mutta ponille iski kauhistus, kun tulimme mökin nurkille. Mökillä poltettiin juhannuskokon jäännöksiä ja se oli ihan kamalaa se. Varmaan reilu kymmenen minuuttia seisottiin ja keskusteltiin, kannattaako meidän uhmata henkeämme ja suunnata pienen nuotion ohi vai ei. Lopulta sain ponin suostuteltua luottamaan ettei tuli nielaisisi sitä heti vaan voisimme ihan hyvin käppäillä rantaan.

Rannassa sitten kuului vaikka minkälaista kolinaa ja napsetta joka oli sekin ihan hirveää islantilaisen mielestä. Kahlailut siis jäi aika vähälle, kyllä se taisi kaikki kavionsa vedessä uittaa pikaiseen vesihörpyn yhteydessä, mutta samantien oli kauhea tuijotus joka suuntaan. Mikäs siinä, hienoja kuvia tuli vaikka uimiset nyt jäikin vähän vähemmälle...

Pätevä pieni punainen♥

Poseerata tämä tamma ainakin osaa!

Rannasta suunnattiin takaisin kotiin ja vähän hirvitti, miten poni pysyy käsissä, kun oli niin kauhuissaan tullessa. Hyvin selvittiin kotiin asti, hieman yli-reipas pieni oli mutta käsissä pysyttiin niin se on pääasia! Seikkailtiin meille jo aika vakioreitiksi muodostunutta metsätie-polku-metsätie-iso tie- reittiä kohti kotia. Tammalle tuli sellainen vajaan parin tunnin lenkki, kun ensin vähän hypättiin ja sitten maastoiltiin, kivaa oli taas!

Pikku kiituri♥

Eräjormat vauhdissaan...

Viime viikolla hommailtiin vähän puomien ylityksiä pihatiellä kummankin möhkäleen kanssa ja Eemeli yllätti superhienolla käytöksellään, kun se malttoi seisoa ainakin vartin kuin tatti mökkiläisten tullessa pistäytymään, hieno poika! Puomien lisäksi käytiin taas vähän rauhallisemmalla yhteisellä maastolenkillä ja ponin kanssa pyörähdettiin kastelemassa kaviot Saimaassa.

Meinasin ihan unohtaa meidän perjantaisen ratsastelun! Eemelin kanssa humputeltiin muutama hyvänmielen kierros tarhassa ja pihatiellä. On se vaan mainio, aina kun sillä ravaa ilman satulaa, naurattaa ihan kauheasti! Hyvä että selässä taas pysyin nauramiseltani...
 Sónatan kanssa suunnattiin hevosten tarhaan ensin riimun kanssa, mutta aika nopeasti pudotettiin päitset pois ja jätin vain kaulanarun paikalleen. Heppa oli hetken aikaa vähän ymmällään, mutta pikkuhiljaa tajusi, että se pystyi menemään mihin halusi ja syömään milloin halusi ohjaus tulee narun eikä kuolaimien kautta. Vähän oli haastavampaa kuin ekalla kerralla, mutta hienosti pikku tamma kyllä pysähtyi! Hou on kyllä ihmesana tuolle, pysähtyi kaulanarulla kuin seinään kun huudahti houn samalla. Länkkäristä oli hyötyä meille, vaikkei mikään western ratsukko nyt ollakkaan... :) Käännökset toimi jotenkin, mutta paljon on meillä parannettavaa, mikäs sen parempi kesätavoite, kuin saada kaulanaruilu sujuvaksi ponin kanssa?

Maailman parhain, ei siitä mihinkään pääse♥