torstai 5. heinäkuuta 2018

Sittenkin kiva loman alku

Postaus on kirjoitettu jo juhannusviikolla, mutten ole ehtinyt julkaisemaan tätä aikaisemmin. Nyt siis luvassa hieman alkukesän kuulumisia!

Kuvat: Vilma
Kesä on mennyt ihan hurjaa vauhtia, ja tällä viikolla juhlitaankin jo keskikesää. Tuntuu, että vasta pari päivää sitten vielä päntättiin viimeisiin kokeisiin ja odotettiin, että pääsee lomailemaan. Nyt sitä on jo lomailtu parisen viikkoa, ja paljon on ehtinyt tapahtua.




Ennen loman alkua olin melko huolissani pienestä islantilaisestani. Sen talvella alkanut yskä pölyisten heinien takia oli kehittynyt tosi pahaksi, eikä kamala yht'äkkinen kuumuus yhtään helpottanut Sónatan oloa. Oli tosi inohttava suunnitella ihottumaloimen pukemista tammalle, kun toinen ihan huohotti yskän ja kuumuuden takia. Kun yskä ei lähtenyt millään kotikonsteilla, pyydettiin eläinlääkäri käymään. Kerrankin oli nopeaa toimintaa, ja jo samana päivänä Sonttu sai lääkkeet lääkäriltä, joka otti myös samalla reissulla ponista verikokeet, jotta nähtäisiin, oliko kyseessä jotain muutakin.



Lääkkeet alkoivat vaikuttaa tosi hyvin ja jo pari päivää lääkkeiden aloittamisen jälkeen poni alkoi olla oma pirteä itsensä ja se hengittikin jo ihan normaalisti. Verikokeissakaan ei näkynyt mitään kummallista. Voi sitä helpotuksen määrää, kun tamman kyljet eivät enää kohoilleet kohtuuttoman paljon! Kuukauden mittaisen tauon jälkeen kiipesin takaisin Sontun kyytiin ja kierrettiin pitkästä aikaa yhdessä tuttu ja turvallinen maastolenkki. Lomakin starttasi juuri sopivasti ponin tervehtyessä, niin päästiin touhuamaan hurjan paljon kaikkea kivaa heti loman alkajaisiksi!



Ihan ensimmäinen viikko kesäkuuta oli mulla tavoitteissa pitää oikeana tehoviikkona heppojen ja vuohien kanssa. Vietin nimittäin koko viime viikon rippileirillä isosena ja eläimet sai ihan totaaliloman. Alkuun en meinannut yhtään tykätä ajatuksesta lähteä viikoksi pois kotoa juuri loman alettua, mutta oli kyllä ihan huippu viikko!

Heti loman alkajaisiksi suunnattiin Eemelin kanssa ihan vaan kahdestaan lenkille ja sehän sujui ihan hirmu hienosti! Bucket listin yksi kohta siis jo täytetty! Empun kanssa ratsasteltiin ekan lomaviikon aikana paljon metsissä kierrellen vähän uusillakin poluilla. Metsäilyn ohessa pyörittiin myös peltokentällä vähän pallon kanssa ja ratsastaen.




Sontun kanssa tutkittiin jo ennen lääkekuuria uusia maastopolkuja talutellen, ja löydetiin ihan superihana reitti. Tuolla polulla kierrettiinkin pariin otteeseen heti loman alussa niin ponin kuin vuohienkin kanssa. Sontun kanssa seikkailtiin myös pariin otteeseen uittopaikalle (poni ei kauheasti ihastunut ajatuksesta kastella kavioitaan...) sekä vanhoille ja tutuille vauhtimaastoreiteille, missä käytiin laukkaamassa ihanan vauhdikkaita pätkiä pitkästä pitkästä aikaa. Ratsastuksien lisäksi lenkkeiltiin talutellen vieläkin paljon sekä pyörän kanssa. Tamma yllätti tosi positiivisesti, kun suunnattiin uudelle suunnalle pyörän kanssa ja se toimi kuin ajatus koko lenkin ajan.



Alkuun vaikutti kyllä siltä, että tästä kesästä ei tule mitään ponin sairastaessa, mutta ainakin meidän loman alku oli kyllä ihan hirmu kiva! Toivottavasti poniinin yskä pysyy nyt poissa ja saadaan nautiskella kesästä täysillä!

Meidän kaverikuvat nappasi äiti

<3

Miten sinun kesä on lähtenyt käyntiin? 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Keskikesän juhlaa

Tänä vuonna juhannusta vietetäänkin hyvin tuulisissa (miltei myrskyisissä) merkeissä ja muutama tunti tuli vietettyä ilman sähköjäkin! Eipä niitä kyllä näin keskellä kesää tarvitakkaan. Juhannuskukkakimpun keräämistä ei puhaltavat tuulet haitanneet, ja tänä kesänä kimpun kanssa pääsi juhannuskuviin Eemeli suuren turpansa kanssa. Näiden kuvien myötä toivottelemme kaikille
 oikein mukavaa ja turvallista juhannusta!

Eemeli: "Ihan kuin nenääni tulvisi kukkien tuoksua jostain..."

"Mitäs sulla täällä oikein on??"

"Annas kun katon vähän lähempää vielä, tuoksuu niiiin hyvältä!"

"No, c'moon, pidä ne nyt paikallaan!"

"Ihan tosi nyt ihminen, halusin vaan haistaa, en maistaa."

"Ai yritit mennä mua karkuun? Ei onnistu!"

"Ai et nää pitäs laittaa mun korvan taakse? Ootko ihan varma, tykkään  niistä enemmän turvan eessä."

"Noh jos nyt ihan pakko on ottaa musta nolo kuva kukat korvan takana, niin anna mennä. Haluun jo takas syömään."

"Noniin noniin, nyt voin mennä eiks niin? Ai vielä juhannuksen toivotukset.. Hyvää juhannusta!"

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kukkien keskellä

Meidän mäki oli pari viikkoa oikea kukkataivas. Ihan sama mihin suuntaan katsoi, näkyi siellä jonkinsortin kukkia enemmän ja vähemmän. Nauroin moneen otteeseen kuluneilla viikolla, että en kestä edes katsoa ulos kun siellä on niin nättiä ja tekisi vain mieli mennä kuvaamaan kukkia ja mieluiten vielä istuttaa jokin eläin värikkäiden kukkasien keskelle.

Puput oli tosi innokkaita, kun istutin ne keskelle voikukkapeltoa

 Mulla onneksi on aika yhteistyökykyisiä nelijalkaisia kavereita, jotka suostuu yllättävän kärsivällisesti kököttämään mitä kummallisimmissa kuvauspaikoissa. Muistikortti täyttyy nopeasti, kun kuvaat saman päivän aikana ensin vähän kissoja, sitten paria kania ja lopuksi vielä muutama heppakuva! Vähän kyllä nauratti, kun kuvaamataidon opettajani kysyi valokuvauskurssilla, kuvaanko ollenkaan meidän eläimiä. Noh tuota, viikonloppuna tuli sellainen 500 uutta kuvaa...



Varsinkin eräs pieni ja harmaa kissa on erittäin halukas istumaan kameran edessä. Se oikein naukuen juoksee perässä kameran roikkuessa kaulassani, ja kököttää juuri siinä, mihin sen pyytää. Omenankukkien ollessa kauneimmillaan, tartuin kameraan ja kissan namipussiin ja huikkasin Misun mukaan. Etsittiin kaikista kukkaisin puu, ja pyysin Misu kiipeämään oksalle poseeraamaan ja sehän teki työtä käskettyä! Ihan huippu ja hassu pieni kissa mulla, ei voi muuta sanoa!

Minä: "Istu siinä ja kattele johonkin!"
Kissa: "Okei!"

Bongasin heti tosi hyvän paikan kissalle, missä saisi kivasti kukkasia ympärille nätisti, harmi vain, että oksa oli sellainen, että kissa ei uskaltanut itse kiivetä sille.. Testasin, mitä tapahtuu, jos nostan Misun oksalle istumaan ja näinhän siinä kävi...

...käännös...

...ja asettuminen juuri oikeaan kohtaan, taitava kissa!

Siihen se jäi nököttämään juuri niinkuin olin toivonut

Misu ei hievahtanutkaan paikaltaan, vaikka kiersin sitä kuvaillen eri kulmista

Ylväs pieni leijona

Naapurit saattoivat hieman ihmetellä, kun kehuin ihan mahdottomasti Misua sen istuessa puun oksalla.. :D

Kissa: "Noniin, eiköhän nää riittäs jo..."
Minä: "Oota oota, vielä parisataa!"

Siinä se katti oli niin kauan, kun nostin sen alas oksalta.

Kukkaiskissa <3

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Toukokuun...

Tapahtumarikkain viikko

Viimeinen kuukausi koulua ja hirmuisesti kaikkea tekemistä! Paljon mahtui toukokuuhun, mutta ehkä eniten mahtui sille viikolle, jolla matkasimme koulun projektikurssin merkeissä Karjaalle vastavierailulle. Kolme päivää tutustuttiin suomenruotsalaiseen elämään ja seikkailtiin ympäri Karjaata ja Tammisaarta. Tosi kivat kolme päivää, jotka kruunasi se, että pääsin ratsastamaan kahden Karjaalaisen kaverini kanssa! Ekan päivän ratsu oli ihan hurjan hieno friisiläinen, ja toisena päivänä vähän tutumman tuntuinen issikka (jolla en sattuneista syistä kovin paljoa sitten ratsastanutkaan.. ;)).

Tunnelmallisin kuva

Kuvia otin tosi paljon; tunnelmallisin ruutu löytyy pikkukissan kuvaustuokion tuotoksista, josta lisää myöhemmin...

Tykätyin postaus

Ehdin kirjoittamaan ihan hurjan määrän postauksia toukokuussa, mistä olen aika ylpeä! Nyt pitää yrittää saada pidettyä tämä vire kesän läpi, meillä on nimittäin niin paljon kivoja juttuja tiedossa, että täytyy yrittää saada niitä tännekkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Kaksi postausta keräsi saman määrän näyttökertoja ja nämä postaukset ovat Summer bucket list 2018 ja Ei niin hyvin koulutettu blogiponi. Jos et ole vielä lukenut, käyhän tsekkaamassa!

Tykätyin Instagram-kuva


Taitavin eläin

Kuun taitavin eläin oli varmaankin herra Eemeli! Emppu yllätti monta kertaa viime kuun aikana toimivuudellaan esimerkiksi kukkakuvauksissa! Ratsastuksetkin sujuivat Eemelin kanssa tosi kivasti toukokuun aikana ja lainattiin muutamaan otteeseen Sónatan kuolaimetontakin. Ilman kuolainta Emppu toimi tosi kivasti ja yllätti kyllä positiivisesti. 

Toiminnallisimmat päivät

Toukokuussa tapahtui tosiaan vaikka ja mitä. Parhaiten jäi mieleen meidän hyvin toimentäyteiset päivät kuun alussa, kun järjestimme tässä meidän pihapiirissä aikaisemmin keväällä aloitetun eläinkerhon pari viimeistä kerhokertaa. Kerholaisilla oli hauskaa ja niin oli kyllä vetäjilläkin! Sónata toimi molemmilla kerroilla talutusratsuna ja ratsastuksen lisäksi ohjelmassa meillä oli esimerkiksi vuohiagilityä ja eläinten hoitamista ja rapsuttelua.


maanantai 28. toukokuuta 2018

Maanantain pelastus: aurinkoisia kissakuvia

Maanantai tuli ja onneksi menikin jo. Jos viikko ei startannut niin hyvällä kesäfiiliksellä, tässäpä postauksen täydeltä aurnkoisia kissakuvia ihasteltavaksi olkaa hyvät!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ei niin hyvin koulutettu blogiponi

Pari postausta taaksepäin kirjoittelin (linkki postaukseen) meidän hyvin kesyyntyneistä ja blogikanan roolin ottaneista kanoista. Kanat ovat oppineet käyttäytymään kameran edessä varsin mallikelpoisesti ja niistä saakin tosi kivoja kuvia ilman sen suurempia kikkoja. Oletin, että näin olisi myös rakkaan islantilaiseni kanssa, ja se seisoisi nätisti korvat pystyssä kukkapuskan edessä minun napsiessa kivoja kuvia. Aina kaikki ei mene kuin ruotsalaisessa askarteluohjelmassa ja kuvista ei tule ihan sellaisia kuin olisit halunnut.

Okei okei, ihan alkuun saat vähän syödä, mutta sitten poseeraat hienosti, eiks vaan?

Ja pidät ne korvat yhtä pystyssä kuin siellä ruohonjuuritasollakin!

Olin suunnitellut ja himoinnut pääseväni kuvaamaan hevosia jo useamman päivän juuri tuon puskan eteen, ja odotukset oli tosiaan kuvista korkealla. Poni oli syönyt koko päivän omenamaalla ja ajattelin sen mahan olevan täynnä eikä tarvitsisi huolehtia sen syömisestä, se kyllä varmasti seisoisi nätisti paikoillaan muutaman sadan kuvan ajan. Pyh ja pah näteille poseerauskuville, joissa poni seisoo korvat hörössä ja katse kiinnostuneena kameraan! Tuona päivänä poni oli onnellisesti unohtanut kaikki blogiponin opit, mitä sille olen yrittänyt vuosien mittaan iskostaa päähän: kun on kuvaussessio, poseerataan nätisti korvat pystyssä eikä mässäillä heinää koko aikaa korvat luimussa.

"Ai korvat pystyyn? Nosta keskenäs." 
Minä: "Noniin poni ooppas nyt oikein nätisti siellä!"
Poni: "Oukkei! Cheees!"


Hymy hyytyi nopeasti kun uhkasin pelleilevää poniani iltarehujen poisjättämisellä.

Kun yritin  soittaa puhelimestani hassuja ääniä, oli poni vähintäänkin hilpeä...

Korvat nousi pystyyn, mutta pää kääntyi ihan väärään suuntaan, ei näin poni!!

"Okei okei, katotaan sitten kameraan korvat pystyssä. Ettei nyt liian hyvää kuvaa tuu, niin mitäs jos isken vähän silmää?" 

Kuvausassistentti yritti myös ihan kädestäpitäen neuvoa karvakorvalle, miten ne karvaiset korvat saa pystyyn.

Eikä auttanut.

"Hahahahahaaa, et saa musta yhtään edustavaa kuvaa senkin paparazzi!"

Noin 300 kuvaa ja 50 huomiota herättävää x-hyppyä myöhemmin poni vihdoin kiinnostui tarpeeksi ympäristöstään, ja nosti ne pienet suloiset nallekorvansa pystyyn, kiitos! <3
Kun ensin oli taisteltu Sónatan kanssa, vaihdettiin hevosta. Eemeli on yllättänyt useita kertoja, miten hienosti se käyttäytyy aina kuvauksissa ja niinhän tuo mokoma möllikkä teki nytkin. Tämä on sellainen jästipää, että aina ajattelen Empun olevan se, joka ei nosta niitä korviaan pystyyn tai seiso paikallaan, mutta tällä kuvauskerralla varsinkin se oli kyllä juuri päinvastoin. 

"Ai tässä seison? Näinkö? Onko hyvä?"
 
Malliponi

"Joko saa syödä?"

Loppuun vielä koko komeus, on se hieno <3