Vuohilenkillä pitkästä aikaa

Kuten jo aiemmin mainitsin, tämän kesän kuvailuja innostaa upouusi objektiivi. Sillä on ehditty jo nyt kuvailemaan vaikka sun mitä, kissoja, ratsastusta, järvimaisemia ja pöllön poikaa, mutta vuohia en ole ehtinyt vielä kovin hirmuisesti kuvailla. Yhden kuvauskeikan suoritin, mutta ei sitä nyt hirmu tehokkaaksi valokuvaukseksi voinut kutsua, kun toisessa kädessä oli kamera, jolla yritin tähdätä aina vuohiin päin ja toisessa kädessäni oli omena, jota yritin napostella samaan aikaan (älkää kysykö, miksi söin omenaa samalla kun ulkoilutin vuohia, en tiedä itsekkään...!☺). Kaiken lisäksi metsä oli ihan täynnä hyttysiä, ja niitä huitoessa meni viimeinenkin keskittymiskyky valokuvien ottamiseen. Täytynee siis lähteä mahdollisimman pian uudelleen metsikköön vuohijengin kanssa uuden objektiivin kera. Harmittaa sekin, kun heppojen laidunkuvia ei ole vieläkään näkynyt täällä blogissa, muissa blogeissa ei muuta olekkaan, kuin kuvia laiduntavista hepolaisista. Laitumella (tai noh, talvitarhaan on liitetty useampia pienempiä alueita) ovat meidänkin möllikät, mutta kuvia niistä ei oikeastaan ole tullut otettua, kun ne vaan olla möllöttävät. No, ensi viikolla varmaankin hepat pääsevät johonkin uudelle peltopläntille taas, mutta kunnon laitumellelähtökuvia saadaan vasta loppukesästä, kun pollet pääsevät kirmaamaan iiisolle heinäpellolle. Nyt kuitenkin niitä vuohien kuvia, joita onnistuin kuitenkin jotenkin saamaan... Ihan parasta a-luokkaa nämä nyt eivät ole, mutta menettelee!

1. Sohvi on jostain saanut päähänsä olla lypsykuttu, sen utareet olivat ihan täynnä maitoa muutama päivä sitten ja pakkohan se oli lypsää tyhjäksi, ettei sairastu enempää. Nyt siis ollaan lypsetty muutaman kerran, eikä toivottavasti tarvitse hirmuisen paljon enää lypsää!

2. Keikka vuohi Vili

3.

4.

5.

6.

7.

8. En ehkä kestä noita Tytin talvikarvoja... Sillä on vieläkin talven villaa selässään, eikä se oikein meinaa lähteä pois! Okei, nyt sen jo saisi harjattua, mutta nyt en sitä ole päässyt harjaamaan, kun flunssa yllätti...

9.

10.

11. Koko jengi koossa

12. Meidän mäen julkkikset...

Lillillä ja Vilillä on muuten nyt taas kiirettä tiedossa! Kaksi seuraavaa sunnuntaita menee keikkaillessa, ja uskoisin, että aika moni tulee näkemään nämä kaksi kaveria noiden sunnuntaiden aikana! Innostus on suuri, mutta vielä ei jännitä... Pitää ehtiä vielä kunnostaa estekalusto ja Vilin kärriäkin pitäisi varmaan siistiä ja  tuunailla vähän. Haluatteko siitä postausta?

13.

Aikoja sitten otettuja kesäisiä kuvia vuohista

Noniin, vihdoinkin juttua omista eläimistä! Jotenkin ihan huomaamatta tämä aika vierähtänyt ja nämäkin kuvat on otettu joskus kesän alussa, mutta en ole niitä ehtinyt vielä julkaisemaan täällä blogin puolella. Sen huomaa myös siitä kuinka vuohilla on näissä kuvissa vielä ihan pörröinen talviturkki, ainakin nykyiseen hyvin vaatimattomaan kesäkarvaan verratuna...

Lillikin on noin hilmusen pörröinen

Tytti on näissä kuvissa ihan kauhean näköinen, kun talven aikana lämmittänyt pohjavilla alkaa irtoamaan, muttei kuitenkaan lähde harjalla irti... No, koittakaa kestää villainen otus... :)

 Miulla on ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa ottaa vuohista ihan oikeasti kesäisiä kuvia niiden uudessa tarhassa, josta en ole tainnut mainita vieläkään halaistua sanaa.. Enivei, siellä saattaisin saada ihan mukavan kesäisiä kuvia ja ajattelin myös kokeilla ottaa vuohista mustavalkoisia kuvia, uskoisin niiden nimittäin onnistuvan melkoisen hyvin, koska kuvattavat ovat itsessäänkin jo ihan mustavalkoisia.. Saa nyt nähdä milloinkas oikein kerkeän ottaa sen kameran kauniiseen käteeni ja mennä sinne vuohien keskelle.

 Nyt on ollut tosiaan vuohilla (varsinkin Lillillä ja Vilillä) kovaa aikaa opetella pysymään sähköisen aidan takana. Kuuluu aina kovaääninen BÄÄÄ, kun kili parka osuu pienen sätkyn antavaan aitaan... Hyvin ainakin Vili on nyt oppinut aidan takana pysyttelemään, mitä nyt alkuun ihan maisteli suussaan aidan nauhoja ja työnsi päänsä niiden välistä... Sohvi on kerran onnistunut loikkaamaan reilun metrin korkuisen aidan ylitse ja Tytti on tainnut tulla pari kertaa ali... Tuo aita vaan on siinä mielessä hyvää, että se on kuin verkkoaita, mutta verkko on siinä tehty tavallaan sähkölangasta. Alkuun miua kyllä pelotti vuohien sarvien puolesta että ne jää kiinni verkkoon, mutta vain muutamia kertoja ollaan jouduttu joku kielistä vapauttamaan verkosta. Lumikki ja Elvis taitavat olla ainoat, jotka ovat suoriutuneetuudessa tarhassa ulkoilusta ihan ilman kommeluksia.

Tytsä vähän poseerasi...

 Nyt en kyllä keksi enemäpää kirjoitettavaa, joten annan loppujen kuvien puhua puolestani...

Halleluja, kaikki samassa kuvassa!

Yritettiin ottaa vuohista sellaista hienoa juoksukuvaa, jossa kaikki näkysivät hyvin...

...ja tässä on kaikista onnistunein otos! :)

Olisiko teillä ehdotuksia erikoispostaukseen 200.postauksen kunniaksi? 

Kommenttiaa tulemaan josa on! :)

Vuohien tarhailua ja törmäilyä

Nyt on ihanaa, kun ei enää tarvitse vahtia, että Elvis ei vaan pääse kuttujen kanssa samalle laitumelle, vaan ne voivat olla kaikki onnellisesti yhdessä ulkoilemassa. :) Pikkukilejä ei olla saatu vieläkään oppimaan sähkölankaan, mutta ehkä ensi kesänä sitten. Nyt "pikkuiset" ulkoilevat aamulla ja illalla, niin että joku hiukan vahtii niiden perään. On myös pakko tehdä niin että hevoset ovat sisällä kun pienet kilit tulevat ulos, koska jos vaikkapa Lilli menee heppojen tarhaan ja Eemeli tulee vastaan, niin Empusta on kiva juosta kilin perässä ja siinä voisi käydä toodella huonosti, joten olemme sitten päätyneet tälläiseen ratkaisun. Tarhassa ovat siis yhdessä kaikki muut (eli Elvis, Lumikki, Sohvi ja Tytti) paitsi Lilli ja Vili.

Hurja kuttulauma :)

"Täällä mä mussutan tätä kuivaa heinää..."

Elvis mielipuuhassaan :)

Meidän vuohet ovat siitä hassuja, että ne syövät ulkonakin mielummin kuivaa heinää kuin tuoretta. Varsinkin Elvis on sellainen, että jo jossain on kuivia heiniä ulkona, on niitä pakko päästä syömään. Ja mitä vanhempia heiniä, sen parempi! Äitini laittoi kerran tänä vuonna niitettyjä heiniä ja viime vuoden heiniä kaheen eri kasaan, niin kaikki vuohet menivät heti vanhojen heinien luo. Luulisi, että nyt ulkona maistuisi tuoreruoho paremmin kuin kuiva!

"Mulle ei niinkään kuiva heinä maistu! Syön mielummin... vaikka leipää..."

"Missäs se isukki oikein on?"

 Heinäparvemme ovessa on kaksi pientä kissan ja linnun mentävää luukkua oven ylä- ja alapäässä. Joskus Elvis työntää päänsä alapuolella olevaan luukkuun ja muu vartalo jää oven ulkopuolelle, se näyttää aivan siltä kuin se olisi törmännyt seinään... Tosiasiassa se vain mussuttaa kuivia heiniä oven toiselkta puolelta...

"Minäkö muka seinään törmännyt? Pah."

"Hohohoo, hahaha! Se on kyllä huvittava näky kun Elvis on "törmännyt"seinään!!" :D

"Minun kommenttini on: no comments."

"Onhan tuo isukki aika hulvattoman näköinen kun se on puoliksi siellä parvessa.... Nää heinät on muuten hyviä!"

Eläinlääkärin käynti ke 2.7.

Keskiviikkona meillä kävi eläinlääkäri, joka rokotti kisut ja suoritti Vilille ja Elvikselle pukkien perusoperaation.... Nyt ei enää tarvitse jännittää, että tuleeko lisää ihanaisia pikkukilejä. :) Leikkauksen jälkeen oli Vili ja Elvis pitkän aikaa ihan tokkurassa (nukutettuja kun olivat), mutta nopeasti ne siitä onneksi sitten heräilivät ja alkoi ruokakin nopeasti maittaa. Kun Vili oli heräilemässä Tytin karsinassa (Tytti oli Sónatan karsinassa sen aikaa) menin sille kaveriksi sinne. Aina kun olin lähdössä pois niin Vili kömpi kauheaa vauhtia pystyyn ja hoiperteli puoliksi unessa minun perääni. Enhän miä sitä sitten voinut sinne yksin jättää, joten istuin koko Elviksen operaation ajan Vilin kanssa heräilemässä. Loppujen lopuksi kuitenkin hennosin jättää Vilin sinne, kun oli jo niin hereillä, että alkoi tosiaan jo syömään. :)

 Torstaille ja perjantaille antoi eläinlääkäri kipulääkkeen ja antibiootin pistettäväksi, ja kyllä torsataina aamulla huomasi varsinkin Vilistä kun ei enää keskiviikkona annettu kipulääke vaikuttanut! Oli niin rauhallinen kaveri, mutta kun äitini  sitten pisti torstaina kipulääkkeen ja antibiootin niin johan muuttui meno vilkkaaksi, niinkuin Vilin menon kuuluukin! :)

Pikku Vili joutui iskänsä kanssa leikattavaksi.... <3

Pesunkestävä kissatriomme kesti urhoollisesti myös rokotuksen :)

 Tenttasin tietty eläinlääkäriltä, että milloin voisin pikku Vilin viedä ulos. Eläinlääkäri sanoi, että heti kun se on kunnolla herännyt niin voit viedä. No eihän Viliä viety minnekkään karsinastaan ennen kuin perjantaina, kun Sandralle näytin Vilin kärrynvetotaitoja. :) Nyt vaan parannellaan haavoja ja kohta jo juostaan, niinkuin ei olisi mitään ikinä tapahtunutkaan! :D

Perjantaina meno näytti Vilillä jo tältä.....