Syksyn heppakuulumisia

Ohhoh, iin se vian kuukausi vaihtui jo marraskuuksi ja kohta on taas joulu, jippii! Ehkä emme vielä kuitenkaan virittäydy joulun ihanaan tunnelmaan, vaan pysytään vielä tässä syksyssä, ja niissä syksynlehti kuvissa... :)

Nyt kuvissa pyörii tämännäköinen kaveri

 Hepoista ei ole kuulunut blogin puolella aikoihin mitään. Voin kertoa, että molemmat karvakamut voivat oikein mainiosti. Tuolla ne vielä laitumella (jossa ei ole enää juuri lainkaan syömistä) laukkaavat päivät pitkät vaellellen ja aina iltaisin vähintäänkin jompikumpi käy lenkillä metsikössä, tai sitten peltokentällä hiukan vakavamielisemmin reenaamassa. Reilu viikko sitten taisin Sónatalla mennä tuossa pellolla pienen hölköttelyn ja oli kyllä taas hevonen edukseen! Saatiin jopa aikaiseksi molempiin suuntiin kokonaiset kierrokset laukkaa, siis ilman ravihidastuksia! Se on meille melkoinen saavutus, jos vertaa kesän alussa olleeseen tilanteeseen. Silloin ei tainnut tulla kuin kerrallaan pari raviaskelta, laukasta ei ollut puhettakaan... Kehitystä on siis ilmassa, mutta hiukan takapakkiakin mentiin....

 Syyslomani alussa, eli muutama viikko sitten kävimme etelän kaverini ja Sónatan kanssa rantalenkillä melko illasta. Alkoi olla jo hämärää ja aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta päätimme silti lähteä pimenevään metsään. Sonttu kun ei yleensä pelkää hämärässä. Mainittakoon nyt tähän väliin, että olemme Sontun kanssa voineet jopa laukata kotiinpäin maastossa ja ravi vaihdekkin on kotiinpäin mentäessä haluttaessa löytynyt. Laukaltakin ollaan aina siirryti raviin ja käyntiin heti kun tullut ohjaamosta käsky, vaan eiä tainnut ohjaamo tuola kerralla oikein sähköttää viestiä oikealla tavalla eteenpäin... Vaihdoimme kuskia niin että minä ratsastin kotiinpäin ja aloitimmekin kotimatkan reippaalla laukalla ison ylämäen huipulle, silloin toimi jopa jarrut... Pääsimme sitten melko pitkän suoran päähän, ja siinä olemme yleensä päästelleet menemään, mutta pysähtynyt on polle aina. Nyt hiukan pohdin, että pitäiskö mennä ihan vaan köyntiä vai ravia vai laukkaa.. Hevonen oli sen verran innoissaan, että päätin antaa sen laukata luottaen sen jarruihin. Nooh, kun sitten rupesin sitä itseasiassa melkein heti hiukan hiljentelemään, niin vastaukseksi sain vain päänpuistelua ja vauhdin kiihtymistä.. Siinä vaiheessa alkoi pakokauhu iskeä, kun tajusin, etten saa eläintä pysähtymään ennen suht isoa, mutta onneksi aika loivaa alamäkeä. Kaikkeni tein ja enemmänkin, mutta niin sitä vaan mentiin laukalla mäki alas saakka ja aina vain vauhti kiihtyi... Mäessä taisin vain pitää silmiä kiinni ja toivoin, ettei hevonen menisi askeleissaan sekaisin ja katkaisisi koipeaan. Hurja laukka jatkui melkein kotipihaan saakka, pihaan vievässä jyrkässä ylämäessä taisi loppua kunto pollelta kesken, kun vauhti vihdoin hiljeni. Kaverini oli ihan kauhuissaan kun menimme häntä vielä vastaan, hän kertoi pelänneensä, että näkisi joka mutkassa kaatuneen hevosen tai pudonneen ratsastajan, onneksi mitään ei kuitenkaan sattunut. Ja lisätään stooriin vieläl yksi lisätwisti, olimme tietenkin maastossa ilman satulaa....! :)

Sellainen vauhtimaakari tämä niin rauhallisen näköinen otus on 

 Tuon tapauksen jälkeen oli hiukan alkuun luotto pois tuolta pörrikältä, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa taas palattu kotiinpäin laukkaamiseen, ei tosin vielä olla laukattu tuolla reitillä.... Ehkä sitä on hiukan liian uhkarohkea, kun uskaltaa laukata kotiinpäin, mutta riskejä pitää joskus ottaa, jotta elämä pysyy jännittävänä! Ja onneksi äitini ei ole vihainen laukailuista, kun hän on itse laukannut ja tehnyt samoja uhkarohkeita jutuja Rositan kanssa joskus nuoruudessaan..

Hienon hieno

♥

Sónatan perusilme... :')

 Eemelillä oli hiukan samoja vauhtioireita tussa toissapäivänä, kun ratsatin sillä pihatillä ihan kaikessa rauhassa. Heppa oli ollut hiukan tauolla ratsastuksesta, ja sillä oli virtaa, mutta se tuntui kuitenkin käsissä pysyvältä. Käännyimme hienon ja reippaan ravin jälkeen takaisin päin ja siinä samassa se ampaisi hurjaan laukkaan taas kohti tallia... Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun Eemelin kanssa otetaan ryöstölaukka kotiinpäin... Onneksi polle pysähtyi ennen ovea, ja saatiin kierretyksi vielä yksi lenkki, jonka jälkeen polle pääsi talliin. Seuraavan päivän ratsastus aloitettiinkin sitten irtojuoksutuksella, jossa herra näytti kaiken mitä se osaa, niin hienot levadet kuin piruetitkin, eikä sovi unohtaa niitä hienoja takajalkojen liikkeitä , pukkihyppelyksikö sitä kutsutaan...? ;)

Tästäkään kaverista ei uskoisi, kuinka vauhdikas menopeli siitä kuoriutuu, kun se pääsee vauhtiinsa!

 Äsken kävimme herra Eemelin kanssa oikein mukavalla maastolla, tosin laukkaa ei tänään onnistuttu nostamaan, mutta laitan sen pitkien kavioiden piikkiin, nyt siis odotelaan kengttäjää, jotta saadaa pollen palleroisille talvirenkaat alle ja voidaan jäädä odottelemaan niitä talven liukkaita ja lumisia säitä!

♥

Emppu tahtoisi vielä tietää, mitä tykkätte blogin ulkoasusta?

Vauhdin huumaa St. Michelissä ja omassa metsässä

Taas kerran on se aika vuodesta, kun huippuravihevoset kerääntyvät juoksemaan Mikkelin kuuluisalle ennätysradalle St. Michel raveihin. Meille on jo ehtinyt muodostua perinteeksi mennä katsomaan noita hirrveän nopeita ja komeita hevosia.Niin teimme myös tänäkin vuonna, ja oli kyllä taas niin hienoja otuksia juoksemassa että ei mennyt aikaa hukkaan, varsinkin kun sain toimia kuvaajana, ja kaikki kuvat taitavat ovat miun ottamia tosin Vilman kameralla...

1. Itse tykkään tosi paljon tästä kuvasta!

 Heti kun menimme katsomoon, oli ensimmäinen lähtö lopuillaan, ponien raviosuus oli ohi, ja juuri se me tahdottiin nähdä! Onneksi edes nähtiin vähäsen niitä ihanan pikkuisisa shettiksiä jotka mennä kipittivät hirmuista vauhtia kärrit perässään. Tässä vaiheessa ei tosin ollut vielä kameraa esillä..  Ponien perus ravilähdön jälkeen oli vielä lisää poneja, nimittäin monté lähtö. Se oli kanssa kyllä tosi kivaa katseltavaa, niin erilaista kuin peruravit. :)

2. Niiin suloinen poni <3

3. Siellä hyö menee..

4.

5.

6. Tämä poni voitti oman lähtönsä

7.

8.

9.

10.

11.

12.

Ponien montén jälkeen olikin isojen heppojen monté ja se se vasta olikin vauhdikasta katsottavaa! Ihmettelen kyllä suuresti, kuinka monté-ratsastajat oikein uskaltavat olla niin isojen hevosten kyydissä niin kovassa vauhdissa... Aina isommissa lähdöissä on esittelyyn tuoja hevonen, joka laukkaa ravurien edellä ja miulla on aina haaveena, että minä ja Sónata joskus laukataan tuossa, joopa joo, suuret on suunnitelmat... ;) Sonttu ei varmaan suostuisi astumaan jalallakaan raviradalle....

13. Tälläinen ihanuus oli tänä vuonna esittelyyn tuoja hevosena.

14.

15. takaisin päin tullessa oli pientä vääntöä matkan suunnasta..

16.

17. Tämä ratsukko voittikin isojen heppojen monté lähdön ja heistä tulikin tämän vuoden Suomenmestareita!

 Kun kaikki montéhepat olivat suorittaneet oman osuutensa, saapuivat radalle suokkeja seuraavaa lähtöä varten.

18.

19. <3

20.

21.

22. miun taidekuvayrityksiä...

23. volttilähdössä ollaan...

24. Eivät ne nämäkään kovin hitaasti mene!

25. ihan onnistunut taidekuva, sanoisinko.

26.

27.

28. sitten vaihtui jo lämminveriset lämmittelemään

29.

  Olen etsiskellyt meidän hevosille uusia otsapantoja jo pitkään ja en ole löytänyt sellaisia ihanan värikkäitä, mitä enne vanhaan oli. Nyt onnisti, nimittäin varusterekassa, jossa sai käydä ostelemassa kaikkea kivaa heppakamaa, oli juuri sellainen ihana sini-valkoinen otsapanta,jota olen aina halunnut Eemelille! Sóna joutuu vielä tyytymään entiseen vanhaan ja tylsään pantaansa, kuhan löydän jonkun kivan näköisen... Kuvaa laitan sitten myöhemmin, kuhan ehdin kuvailemaan...

30.

31. hyvin vauhdikas kuva, sanoisinko

Eilen oli myöskin meillä hyvin vauhdikasta menoa omassa metsässämme kun äitini serkku oli meillä kylässä ja käytiin yhdessä maastossa, hän meni Eemelillä ja minä Sónatalla. Alkuun ravattiin se perinteinen saanalenkki pätkä ja sitten sanoin hänelle, että voidaan nyt mennä takaisin ja sitten voidaan ottaa laukka jos hän haluaa. Noh, siinä kävikin niin, että mentiinkin jo kotiin päin laukkaa ja kovaa muuten mentiinkin! Pari iloista pukki aSonttu heitti, mutta hyvin kestin kyydissä... Kun päästiin lenkin alkuun niin käännyttiin vielä takaisin ja otettiin vielä toinen ihanan vauhdikas kiitolaukka. Oli kyllä niin ihanaa päästellä menemään metässä, että ette voi kuvitellakkaan kuinka kivaa se oli! Toivottavasti he tulevat mahdollisimman pian uudestaan, jotta pääsee laukkaamaan lisää (äitini kun ei voi ratsastaa tällä hetkellä...)! Oli muuten hevoset tyytyväisiä lenkin jälkeen, lisää, tahtoo lisää! :)

32. Tämä hevonen oli hassu, aina kun se meni ohitse (luultavasti siis koko kierroksen ajan) se pärski mennessään.. :)

Mikäs oli lemmparikuvasi? :)

Vielä kyselen niitä erikoispostaustoiveita, vai onko teillä niitä? :)

Viikon takainen maastoreissu

Ennen syysmestaruus kisoja kävimme kaverini kanssa ratsastelemassa Sónatalla järven rannalla. En ole taas ennättänyt kirjoitella joten siksi tämäkin juttu tulee näin myöhään...  Taisimme tehdä tämän lenkin lauantai aamuna jos en ihan väärin muista.
Pollen turpa siis suunnattiin kohti järven rantaa, joka on ehkä vajaan puolen tunnin meiltä päässä vauhdista toki riippuen. 

Touhukas tamma matkalla <3

 Menomatkalla kaverini ratsasti ja hän sitten ravasi sopivan suoran sattuessa kohdalle. Sellaista ei onneksi kauan tarvinnut etsiä, koska tällä reitillä on juuri sopivia ravi- ja laukkapätkiä. Polle liikkui reippaasti, kuten aina. :)

Ravia, hop hop!

 Kaverini ravaili tosiaan aina jonkin matkaa ja sitten jossain vaiheessa sanoin että he voisivat kokeilla laukata, jos kaveri niin haluaa. Ja hänän halusi! Ensimmäisellä yrityksellä ei tammuska suostunut nostamaan, mutta toisen laukkapätkän alussa nousi sitten laukka ja pitkän päåtkän he laukkasivat.

"Mitenkäs olisi pieni laukkapätkä?"

"Ou gaad, siellä se järvi on!"

 Kaverini ratsasti vielä melkein meille kotiin, mutta vaihdoimme heti tallin takana olevan suuren mäen alla. Kiersimme vielä järvilenkin lisäksi sen pikkuisen metsälenkin jonka varrella myös ne meidän maastoesteemme ovat. Kaverinni sitten lähti edellä menemään suoran päähän kuvia napsimaan, kun me sitten tulla rymisteltäisiin perässä. No, ei kyllä kaveri ehtinyt kovin pitkälle kun heppa alkoi ihan hädissään pyörimään ympyrää, kun ei enää nähnyt kaveria. Kun kamuni sitten pysähtyi, niin annoin Sónatan mennä ja sehän muuten meni! Lähti kunnon kiitolaukalla ja kun saavuimme kaverin kohdalle, niin himmasin pollen käyntiin mutta sitten jatkoimme vielä pikkuisen ja hiukan rauhallisemman pätkän laukkaa. Vauhdikas reissu siis, mutta oli kyllä kivaa! :D

Here we come!! :D

Uusi nuttu, uudet kujeet

Sónata sai vihdoin viimein uuden ihottumaloimen, kun oli rikkonut edellisen loimensa...Loimen tilaaminen kesti hiukan pitkään, kun ajattelimme katsoa tuleeko kuinka paljon örkkejä, jotka Sónataa sitten häiritsisivät. Nyt ne polttiaiset ovat sitten saapuneet ja polle oli noin viikko sitten ekan kerran hinkannut kaulaansa pienen rikki menneen alueen. Silloin lähti muuten suoraan tilaus Horzelle. Loimi saapui onneksi jo perjantai-iltana ja saatiin se onneksi viikonlopuksi käyttöön. Sónata lähtikin lauantai-aamuna ihan mielellään ulos uuden karkea nuttu päällään.

 Kun avasin loimen pakkauksestaan, ajattelin ensin, että onkohan tämä kuitenkaan oikea malli ja oikea loimi. Oli hiukan erilainen materiaali tässä uudessa loimessa kuin siinä vanhassa, jo reilu kolme vuotta vanhassa loimessa! Se on ensinnäkin aivan erivärinen ja materiaalikin tuntuu täysin erilaiselle. Samanlainen loimi oon kuitenkin kyseessä. Uuden loimen kaikki remmit ja kuminauhat ovat tietenkin vielä toistaiseksi aika jäykät ja uudenkarheat. Sen huomaa kaikkein parhaiten mahakappaleesta... Kun Sónatalla on loimi yllään ja siinä on mahakappale normaalisti kiinni, niin näyttää ihan että Sontulla olisi kauhean iso maha... Sinne on hyvä hamstrata heiniä sitten, ja jos on päivän aikana syönyt hiukan liikaa, niin ei kukkan huomaa mitään... :)

<3

Uusi loimi on häikäisevän vaalea!

Riippuvatsa Sónata :D

 Täytyy nyt kertoa tämänpäiväisistä ratsasteluistakin... Kävin täänään jo aamupäivällä ratsastamassa, koska jos ratsastuksen jättää iltaan on niin paljon niitä pahoja polttiaisia, ettei ratsastamisesta tule yhtään mitään kun polle vaan potkii örkkejä pois. Nyt aamusta oli kuitenkin oikein hyvä mennä lenkille, ja me mentiikin huikeat 45 min! Aloiteltiin pihalla. Tehtiin paljon pysähyksiä ja osa ajasta meni tien vieressä olevan auton ihmettelemiseen... Sitten alettiin ravailemaan ja ravit sujuivat ilman suurempia kommelluksia. Sitten kokeilin ihan huvikseen, että osattaiskohan me mennä ravipohkeenvöistöä, kun käynnissä mokoma väistö sujuu oikein mallikkaasti. No, kyllähän me sivuttain liikuttiin! En ole varma, että menikö väistö nyt kovin oiekin, mutta meille riittää kunhan se on edes vähän sinnepäin. Pohkeenväistöjen jälkeen otettiin yhdet laukat pihatiellä. Laukka sujui pihalla tänään todella hienosti. Kerran kun nosti, niin ei tarvinnut toista kertaa käskeä!

Laukan jälkeen mentiin peltoa pitkin metsään. Pellolla oli tarkoitus myöskin laukata, mutta polle oli sen verran ihmeissään, kun Eemeli hirnui tallissa, niin mentiin sitten vain käynnillä koko pitkä peltotaival. Mettään kun päästiin, niin loikattiin maastoesteiden yli, nyt sujui tosi hienosti! Sonttu hyppäsi ihan keskeltä estettä eikä tainnut kolahtaakkaaan ollenkaan. Sitten vielä ravailktiin pikku pätkä metsässä, kunnes käännyttiin kotiin... Ajattelin kotiin käännyttyämme, että vois antaa hepan laukata niin lujaa kun haluaa, ja miähän annoin! Ja kyllä muuten hevonen juoksi! Hyvä, että sain sen edes pysähtymään ennen kotipihaa. Kaiken lisäksi menin ilman satulaa ja polle meinas vissiinkin keventää kuormaa (eli heittää miut pois kyydistä...) kesken laukan. Kotiin kuitenkin tultiin kahdestaan ja hiljentyi vauhtikin ennen pihaa. sit käveltiin vielä pihalla hetken aikaa. Semmoinen ratsastelu mulla tänään. Varmaankin uudessa loimessa oli jotain vauhti pölyä, kun tultiin kotiin niin lujaa! Loimeen oli varmaankin mennyt vähän tottelemattomuus pulveria, kun ei meinannut hidastus merkit mennä millään perille... Noo, elämässä on otettava silloin tällöin riskejä! Tekstiä tuli näköjään enemmän kuin laki sallii, mutta toivottavasti jakoitte lukea!

Reipas polle valmiina lenkille <3