Voihan korvat

Misulla oli jokin aika sitten riesana ikäviä korvapunkkeja, joita käytiin lääkärissä asti hoitamassa. Silloin saivat kaikki kissamme ja Sasu liuoksen niskaan, jolla karkotettiin punkit ja huikattiin niille 'Adios!' Eläinlääkäri oli kuitenkin sanonut, että mokomat tihulaiset saattavat vain tuhahtaa ensimmäiselle lääkkeelle, ja että kannattaisi uusia lääke. Kun minä reissasin luokkani kanssa Riikassa, saivat kissat ja koira uudet liuokset niskaan, kun korvien kutina senkun jatkui. Sitten oli taas rauha kissojen ja koirien korvissa, aina tähän viikkoon asti.

 Misulla oli jo vähän aikaisemminkin tavallista valikoivampi kuulo, eikä se aina reagoinut kun sitä kutsui. Alkuviikosta se pyrki aamulla ulos ja rupesin sitä unenpöpperössä päästämään. Jotenkin se onnistui tipahtamaan sylistäni, ja vähän puisteli jalkojaan siinä. Kuitenkin päästin sen ulos kun se ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Huoneeseen päästyäni katsoin ikkunasta ulos ja kissa vain pyörii ympyrää sateessa eikä selvästi hallitse menoaan. Äkkiä ensimmäiset vastaantuleet kengät jalkaan ja kissa sisälle. Misu oli ihan jossain muissa maailmoissa, eikä nähnyt tai kuullut mitään. silmät vain pyörivät päässä eikä tasapainosta ollut tietoakaan. Pikkuhiljaa se rauhoittui nukkumaan sängylleni viereeni ja kympin aikoihin pakattiin kisu autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti eläinlääkäriä.

Eläinlääkärillä Misu rauhoitettiin ja sille tehtiin korvatutkimus ja putsattiin töhnäiset korvat kunnolla. Lääkäri löysi pahaa turvotusta ja tulehduksen kummastakin korvasta, mikä hyvin todennäköisesti aiheutti aamuisen kohtauksen ja tasapainon puutteen sekä huonon kuulon. Korvien tila taas oli jäänteitä korvapunkeista. Misusta otettiin vielä varmuudeksi verinäyte jonka jälkeen se sai herätteen ja pian lähdettiinkin kiitämään kohti kotia.

 Kotona kissa oli ihan sekaisin, mutta sen nyt ymmärtää, rauhoittaminen ei ainakaan selvennä päätä. Pikkuhiljaa Misu tokeni ja vauhtia alkoi löytyä tuttuun tapaan. Eka päivä oli kuitenkin aika huteraa kävelyä, eikä Misu päässyt ollenkaan ulos ja sekös kissaa sapetti! Nyt, pari päivää lääkärireissun jälkeen Misu alkaa olla normaali. Se viipottaa ihan innoissaan ulkona ihmisen kanssa, mutta ollaan uskallettu päästää se jo ilman täyttä valvontaakin ulkoilemaan. Se saa nauttia joka aamu lääkkeestä voinokareen sisään piilotettuna sekä korvalääkkeestä, josta se ei niin kovin tykkää. Suosittelen muuten kaikille, jotka taistelevat kissoilleen tabletteja kurkkuun, kannattaa laittaa lääke pieneen voinokaareeseen ja antaa kissalle, Misu tänä aamuna nuoli ihan innoissaan lääkkeet  tyytyväisenä voikuorruteen kanssa.

"Olen jo melkein täysin kunnossa, ei hätää!"

Meille on muuten todennäköisesti huomenna tulossa pientä vahvistusta tallin eläinjoukkioon, pysykäähän siis kuulolla..!

Eläinlääkärin käynti ke 2.7.

Keskiviikkona meillä kävi eläinlääkäri, joka rokotti kisut ja suoritti Vilille ja Elvikselle pukkien perusoperaation.... Nyt ei enää tarvitse jännittää, että tuleeko lisää ihanaisia pikkukilejä. :) Leikkauksen jälkeen oli Vili ja Elvis pitkän aikaa ihan tokkurassa (nukutettuja kun olivat), mutta nopeasti ne siitä onneksi sitten heräilivät ja alkoi ruokakin nopeasti maittaa. Kun Vili oli heräilemässä Tytin karsinassa (Tytti oli Sónatan karsinassa sen aikaa) menin sille kaveriksi sinne. Aina kun olin lähdössä pois niin Vili kömpi kauheaa vauhtia pystyyn ja hoiperteli puoliksi unessa minun perääni. Enhän miä sitä sitten voinut sinne yksin jättää, joten istuin koko Elviksen operaation ajan Vilin kanssa heräilemässä. Loppujen lopuksi kuitenkin hennosin jättää Vilin sinne, kun oli jo niin hereillä, että alkoi tosiaan jo syömään. :)

 Torstaille ja perjantaille antoi eläinlääkäri kipulääkkeen ja antibiootin pistettäväksi, ja kyllä torsataina aamulla huomasi varsinkin Vilistä kun ei enää keskiviikkona annettu kipulääke vaikuttanut! Oli niin rauhallinen kaveri, mutta kun äitini  sitten pisti torstaina kipulääkkeen ja antibiootin niin johan muuttui meno vilkkaaksi, niinkuin Vilin menon kuuluukin! :)

Pikku Vili joutui iskänsä kanssa leikattavaksi.... <3

Pesunkestävä kissatriomme kesti urhoollisesti myös rokotuksen :)

 Tenttasin tietty eläinlääkäriltä, että milloin voisin pikku Vilin viedä ulos. Eläinlääkäri sanoi, että heti kun se on kunnolla herännyt niin voit viedä. No eihän Viliä viety minnekkään karsinastaan ennen kuin perjantaina, kun Sandralle näytin Vilin kärrynvetotaitoja. :) Nyt vaan parannellaan haavoja ja kohta jo juostaan, niinkuin ei olisi mitään ikinä tapahtunutkaan! :D

Perjantaina meno näytti Vilillä jo tältä.....