lauantai 26. syyskuuta 2015

Koulutehtävän avustajat vauhdissaan


... Niin vauhdissa tosiaan, ettei kamera ihan ehtinyt tarkentaa... :/
Koulussa meillä on meneillään hirmuinen kasvion keräys, ja sen sai minun onnekseni tehdä myös digitaalisesti, eli kuvaamalla. Tietty valitsin kameran kanssa heilumisen perinteisen prässäämisen sijaan, ja yhtenä nättinä päivänä otin pikkukilit matkaan vuorelle kuvailemaan jäkäliä ja muita mukavia kasveja joia ei ihan meidän pihaan saakka ole tullut.
Pikku Lilli hilmunen poseerasi ja sain sattumalta tälläisen "rakennekuvan" :)

Ei tässäkään ihan tarkennus kohdillaan, harmi :)
 Matkan varrelta kilit löysivät vaikka kuinka paljon herkkuja, jotka ne olisivat siltä seisomalta laittaneet kasviooni ja antaneet täydet pisteet sille, ja vähän ylikin... Valitettavasti minun piti metsästää kamerani kanssa kasveja, jotka asustavat pääasiassa metsässä, tienvierus ei siis kelpaa...
Lilli tuumi tuon kasvin kelpaavan oikein hyvin kasviooni, olin valitettavasti erimieltä

Niin... Mitenkäs se nyt menikään, mun piti kuvata juuri tuota mustikkaa Vili....
 On ne vaan niin mahtavia otuksia, kun joka paikkaan juoksee perässä ja vielä kaiken lisäksi juttelee koko ajan jotain! Vähän väliä kuuluu hiljanen 'bää' joko takaa tai edestä, ja sitten huolestunut vilkaisu ihmiseen, ollaanhan vieläkin oikealla polulla? Ja kaikista parastahan on se, ettei mitään polkua tarvitse olla, vaan ihan metsässä rämpiminen on sitä, josta  vuohet tykkää!

Viliä vähän jänskätti
 Voi että tuolla vuoren päällä olikin kaunista! Taidettiin olla ihan syyskuun alussa (joo, tiedän, kuvat ovat myöhässä taas kerran...) eikä missää ollut vielä mitään syksyistä maisemaa, mutta kun kapusimme tuonne vuoren päälle, niin oli kuin ihan eri maailmassa olisi ollut! Sekin muuttaa maisemaa todella paljon, että vuorella on todella paljon jäkälää, joka näyttää kuvissakin ihan hennolta lumipeitteeltä sulan maan päällä. Onneksi ei kuitenkaan ole vielä lunta!

"Ootko nyt ihan varma suunnasta??"

 Vuoren päällä kasvavat puolukan- ja mustikanvarvut olivat jo ihan punaisenaan ja kanervat ihanasti kukassa. Kyllä siinä kelpasi kilejä kuvailla niin hienossa maisemassa. Sanoinkin äidilleni ennen lähtöä, että ei meillä mene pitkään, otetaan vaan parit kuvat jäkälistä ja tullaan sit, mutta jotenkin hiukan ajankulu unohtui kilien kanssa tuolla ja innokas kuvaaja vaan innostui koko ajan enemmän hienoista paikoista ja kileistä, jotka poseerailivat ihan innoissaan.

<3<3



 Lilli ja Vili olivat ihan tosissaan mukana tässäkin hommassa, kun oppikirjani oli maassa auki oikealla sivulla, niin johan siinä oli Vili maistelemassa sammalen kuvaa ja Lilli nuoleskelemassa muuten vaan kirjaa... Siinä siten selität bilsan opelle, että se oli meiän vuohi... ;) Bilsan openi ei meinannut uskoa muuten, että meillä on vuohia, kun näytin hänelle alla olevan kuvan ja kysyin, saisinko laittaa sen kasviooni tietyn kasvin kuvaksi, vaikkei siinä ollutkaan yhtä tiettyä pikkuesinettä, joka pitäisi olla joka kuvassa (josta hän tietäisi sen olevan oma kuvamme). Sanoin, että tässä on meidän vuohen nenä, kaverini voisivat vaikka todistaa että meillä on vuohia! Hän oli hiukan epäilevä ja sanoi lopulta, eiköhän se käy... Ihan kyllä huvitti hänen tiukkuutensa, ja meinasinkin näyttää n´hänelle sen Vilin mustikan syöntikuvan ,koska siinä on saman elukan nenä ja se pikkuesine joten on varmasti meidän vuohi! :D
Lilli meinasi maistaa niiden kaukaisten sukulaisten, porojen ruokaa,muttei kuulemma ollut hyvää...

Yksi lempikuvistani koko reissulta <3

Tää olisi ollut suosikki, jos nuo otukset olisivat katsoneet kameraan....



 Kun saatiin kasvit kuvattua ja kamppeet kasattua, lähdettiin hipsimään pikkuhiljaa alas vuoren rinnettä..













Sitten hyvillä mielin kotiin. :)
Olen yrittänyt saada tallipäivä videota blogiin, mutta on hiukan teknisiä ongelmia, joten videota tulee, kuhan saan ongelman ratkaistua! :)

lauantai 19. syyskuuta 2015

Ykstyistunnilla 13.9

Ollaan jo pitkän aikaa Vilman kanssa suunniteltu, että mennään käymään taas jossain vaiheessa tunnilla sillä meidän "vakitallilla" jossa siis yleensä tunneilla käydään. Tulikin sitten sellainen idea, että mennäänkös samantien yksityistunnille! Tuplasti tehokkaampaa opetusta, tosin hiukan kalliimpaa... Niimpä sitten varailimme eräänä sunnuntaina tuohon 13.9. eli viime viikon sunnuntaille yksityisen estetunnin. Heppatoiviena oli pikku suokit Humu ja Riemu ja ope lupasi, että saamme ne...

Istuntaa kunton laittamassa ihan alkuun
 Noh, kun viime viikolla mentiin tallille tuntilistaa lukemaan, niin siellä olikin Riemun tilalla Tuuli-niminen kimo suomenhevos kaunotar.Humu oli merkitty Vilmalle ja minulle oli täysin uusi tuttavuus, Tuuli. Tosiaan, Tuuli on hiukan erikoisennäköinen suomenhevoseksi, se on nimittäin kimo ja se ei ole kovin yleistä! Kaikkein hassuintahan tässä on se, että meidän Eemelin isä on myöskin kimo hieno työhevos versio suokista ja Empun isukki on Tuulin isän isän isä Hiukan kaukaista sukua, mutta sukua se on kuitenkin!

 Ratsastettavuudeltaan on Eemeli ja Tuuli ihan kuin yö ja päivä. Eemeli mennä touhottaa reippaana eteenpäin aina, mutta Tuuli oli astetta rauhallisempi tapaus, joka innostui vasta sitten laukkaamaan, kun se näki että mennään estettä kohti. Tuuli oli siis tunnilla suhteellisen rauhallinen, kuitenkin liikkui ihan kivasti kun vaan sai menemään.
Oli jotenkin hurjaa kun opettaja keskittyi vain meihin!
 Tunnin alkuun mentiin ihan voltteja ja pysähdyksiä ja sen jälkeen haettiin rvissa tasaista tempoa laskemalla koko ajan kahdeksaan. Jos lasku hidastui tai nopeutui keentämisen tahtiin, piti sitten tempoa korjata joko reippaampaan tai rauhallisempaan, meillä yleensä reippaampaan...

Tuuli on oikea kaunotar ♥
 Sitten ruettiin laukkaamaan, mikä nyt ei oikein ainakaan miula ja Tuulilla oikein sujunut, tamma oli muutamia kertoja niin lähellä laukkaa, mutta sitten ei kuitenkaan huvittanut... Laukkojen jälkeen aloimme hypätä. Esteitä meillä ei ollut kuin kaksi, mutta se oli ihan riittävästi. Hypyistä nyt ei valitettavasti ole kuvia... Alkuun hiukan epäilin, että mitäköhän tulee oikein hyppäämisestä kun Tuuli ei oikein ollut yhteistyökykyinen liikkumaan eteenpäin, mutta se oli turha pelko! Kun tamma näki että mennään estettä kohti niin korvat tötteröllä hirmuisella ilmavaralla esteiden yli!Ainut hankaluus esteillä oli kun Tuuli oli aika kova oikomaan kulmissa ja aina esteen jälkeen eti pään ihan maihin...Hienosti kuitenkin taisi mennä loppujen lopuksi, tunti oli ihan superkiva, voisin mennä uudestankin!


 Loppuun vielä muutama kuva kentän vieressä laiduntavista varsoista:



Minun tekisi kauheasti mieli tehdä joku pieni video tänne blogiin, mutten keksi yhtään, mistä sen tekisin, joten olisiko teillä ideoita?

tiistai 15. syyskuuta 2015

Ilman aitoja

Huhhuh, jopas on taas pitänyt kiirettä... Näiden kuvienkin oli tarkoitus päästä blogiin jo pari viikkoa sitten, mutta hiukan myöhässä nyt sitten lopulta tulevat...

Kuten varmaankin muistatte vuohet päättivät aitauksessa laiduntamisen päättyvän jo jokin aika sitten ja silloin tul todetuksi, että ainakaan Tyttiä ei enää aitaukseen laiteta. Niimpä ollaan äitini kanssa päästy helpolla,(tai noh,helpolla ja helpolla) kun ollaan vaan laskettu vuohet ulos päätyovesta ja katsottu kuinka ne viilettävät heppojen laitumella kuin pienet miniponit konsanaan. Ihan ilman vuohenpaimennusta ei kuitenkaan voi vuohen omistaja ikinä olla, kun jos ne eivät ole sotkeutumassa verkkoaitaan, niin silloin ne ovat kukkapenkissä ja kaikkialla, missä ne eivät saisi missään nimessä olla...

Tälläinen pikku Lilli saattaa tulla meidän tiellä vastaan! :)

Tai sitten Tytti säikäyttää lenkkeilijän pahanpäiväisesti puskasta esiin loikkaamalla...

<3

Trio pusikon tuhoajat


 Nyt ovat vuohet "saaneet pitää vapaapäivää ulkoilusta" kun ei ole oikein ehtinyt ja jaksanut niitä paimentaa tuolla pellolla ja metsikössä. Agiliyäkin ptäisi ehtiä joku päivä taas harjoittelemaan Lillin ja kumppaneiden kanssa, siitä onkin ollut jo aika hirmuien kauan taukoa! Ihan täysin koulutustauolla eivät vuohet ole silti olleet, koska hiukan on suunniteltu että voitaisiin jonkinlaista joulunumeroa vuohien esittämänä alkaa markkinoimaan lähempänä joulua tosin... Ohjelmaa varten olen sitten yrittänyt opetella Lilliä ja Viliä peruttamaan ja kumartamaan. Voin jo kertoa, että ei ole enää kaukana täydellinen lopputulos! Voisin vaikka jonkinlaista videota uusista tempuista väsäillä joku päivä, kuhan saadaan vielä enemmän reenattua.. :)

Siellä ne mussuttaa

Mums mums...

Vuohi, jolla oli kaksi vartaloa


Tytti löysi hyvän kiipeilypaikan!

Elvis the king

:D