Melkein joulupukki

Siinä missä muut alkavat laulelemaan joululauluja ja leipomaan pipareita ja joulutorttuja noin kuukausi ennen joulua, meillä viritellään joulufiilistä pikkuhiljaa pienten kulkusten kera.Kivan jouluinen kilinä kuului, kun uljas kärrikilimme Vili tepasteli lumisella pihamaalla kärrit perässään. :)

Vauhtia ainakin poitsulla piisasi...

Ihan vielä en ole ennättänyt etsimään Vilille talvisempaa vedettävää, eli pulkkaa, mutta kaikki aikanaan... Vilin jouluvaljaat eivät ole vielä edes alkutekiöissään, tarvikkeet hommattiin jo tänään. Sen verran jo voin paljastaa Vilin jouluvaljaista, että niihin tulee paaaaljon iloisesti kilkattavia kulkusia, joten oli ehkä ihan hyväkin totuttaa Viliä pieneen kilkatukseen samalla aikaa kun se vetää tuota huikeaa kärriään. :) Toivon mukaan jouluna on jo lunta kunnolla ja saataisiin sitten pulkka ja paketit ihkan oikean joulupukin perään!

"Varo vaan joulu, täältä tullaan!"

Suuri synttäri-unohdus

 "Moi, mun nimi on Sohvi, kuten ehkä tiedättekin. Mä täytin tos pari viikkoo sitten kaks vuotta, mut uskokaa tai älkää, nuo ihmiset onnellisesti unohtivat mun synttärini! Noo, asia on okei nyt, kun saan kertoa mun synttäreitä teille tänne blogiin."

"Alotetaanpas istten ihan muistelemalla menneitä... Tos alla on kuva musta, kun olin ehkä joku kaheksan tunnin ikänen pikku nassikka. Omassa karsinassa oleva koroke oli jotain käsittämättömän suurta, mutta nykyään minä pitkäjalkaisena agilityvuohena hyppään helposti moisen pöydän päälle."

 "Silloin ihan pienenä, sanotaanko vaikka viikon vanhana ja sitä ennen oli tosiaan kaikki ihan outoa ja uutta. Kaikista kivointa oli kuiteski niistä uusista jutuista noi ihmiset. Jo sinä samaisena 10.11.2012 minä kiipesin tämän blogin kirjoittajan syliin ja ette uskokkaan, kuinka lämmin ja mukava siinä olikaan nukkua! Isommaksi kun kasvoi, niin sekin mukavuus poistui pikkuhiljaa... Pitkään sain kuitenkin sylissä loikoilla, vielä kesälläkin!"

 "Tuossa ylläolevassa kuvassa olen itseasiassa aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Se on otettu kuvaajan mukaan 23.11. Jos en ihan väärin muista, niin tuossa iässä pääsin ensimmäisiä kertoja juoksentelemaan ns. suureen maailmaan, eli Eemelin karsinaan. Siellä ovat myös Tytti, Lilli ja Vilikin juoksennelleet pieninä. Voi niitä aikoja..."

 "No nyt ollaan jo 2013 kesäkuussa ja olenkin jo ihan ison näköinen, mitä nyt hiukan pikkuinen... Tuohon aikaan, oli hyvä aina pujahtaa sähkölangan välistä, jos minut meinattiin aitaukseen laittaa. Eipähän minua siellä mikään pidellyt alussa, mutta kesän myötä tuli älliä päähän ja tajusin aidan olevan huippuvaarallinen nipistävine sähköiskuineen...

"Jossain vaiheessa muistan kuinka omistajan huomion alkoi jakamaan kanssani pikkusisko Tytti, joka on melkein tasan vuoden minua nuorempi..."

 "Onhan tuo sisko ollut ihan hauskaa seuraa, mitä nyt aina silloin tällöin pientä kinastelua...pääasiassa kuitenkin ihan hauskaa on ollut. Nytkin lähdettiin sitten lumiseen maisemaan mun synttäreitä viettämään. Löydettiin ilmeisesti Lillille pystytetyt esteet joita sitten juhlahuumassa kokeiltiin."

"Jaa hop! Hyvä Tytti systeri!"

"Ylitettiin sitten yks este ihan samaan aikaankin... se oli vahinko..."

"Seuraava "vahinko hyppy" ei ihan onnistunutkaan... Tytin syy..."

"No nyt se rupesi jo valittamaan, kun sille ei annettu leipää äskeisestä hypystä... Eihän se edes hypännyt!"

"Hei Tytti! Älä nyt suutu! Kyl sä saat sen leivän, älä nyt lähe, meil on juhlat ihan kesken!"

"Huh, ei se onneks kovin pitkälle ehtiny, ennen ku kuuli sanan leipä..."

"Siinä se nyt kiukuttelee siitä yhestä leivästä... ne on nuo pikkusiskot vähän tuollaisia..."

"Täytyy olla niin kuin sitä ja sen kiukutteluja ei olisikaan, niin eiköhän se siitä rauhoitu pikkuhiljaa..."

"Hihhih, meen Tyttiä piiloon, kun se on noin keskittynyt syömään jotain, tulkoot sitten ettimään..."

"Sooohviii! Missä sää oot?"

"Voi hitsi, nyt se huomas mut... noo pitää antaa joskus pikkusiskon voittaa.."

"Sellaset piilosleikit meillä oli mun juhlissa, nyt me lähdetään jatkamaan bileitä sisälle, toivottavasti viihdyit seurassamme!"

Luminen talvirieha

Kuten jo saittekin tietää vuohien lumen ihmettelystä, meille on satanut lunta ja sitä on tullut yllättävän paljon. Nyt ei tosin enempää ole satanut (onneksi..). Hepat ovat saaneet olla kesäkengillä viime launataihin saakka, kunnes vihdoin ja viimein kiireinen kengittäjämme pääsi laittamaan heppasillekkin hiukan lumella ja jäällä pitävävämmät kengät. Seuraavana päivänä tuli sitten Vilma Ada taas kuvailemaan (ja saattekin kiittää häntä näistäkin upeista kuvista, joita tulikin sitten ihan muutama...) ja onneksi tulikin, sen verran hienoja kuvia saatiin!

Ette ehkä arvaakkaan, mitä tämä rauhallisen näköinen tamma tuumaa siitä, että niillä on vihdoin hokit jalassa ja maassa on lunta, eikä yhtäkään örkkiä näy missään...?

Meillä (okei, lähinnä minulla...) on aina silloin tällöin tapana juoksuttaa hevosia niiden tarhassa siten, että minulla on kädessä pieni pala leipää ja sitten juoksen aitauksen ulkopuolela ja hepat (varsinkin alapuolella olevassa kuvassa oleva herrasmies) juoksevat ihan innoissan perässä. Näin ei tule vaaraa siitä, että jäisi jotenkin niiden jalkoihin ja saapahan siinä samalla itsekkin kunnon lenkin...

Päätimme nyt sunnuntainakin juoksuttaa heppoja, jos ne nyt edes hiukan jaksaisivat hölkätä perässä. Reaktio oli kuitenkin hiukan erilainen, kuin mitä kuvittelimme. Juoksin hepolaisten aitauksen pitemmän sivun puoleen väliin ja tein äkkikäännöksen takaisin ( ja molemmat hepat siis seurasivat). Siitähän nämä kaksi karvakorvaa vallan innostuivat ja juoksuttaminen kävi kuin itsestään, vain seisomalla. Yhtäkkiä hepat nimitäin vuoroin liikkuivat tarhassaan hurjaa kiitolaukka ja vuoroin pukittelivat, kuin mitkäkin villihevoset... No, nyt annan kuville puheenvuoron. :)

"Jos sulla on leipää, niin kai mää voin sua seurata.."

Sónatasta viissiin kiva tuulettaa kieltä samalla kun juoksee :P

Ja välillä oli Sontun pakko päästä pyörähtämään vilpoisassa lumihangessa

Ja sitten meno näyttikin tältä...

Ihan on kiltti ratsu juu... ;)

Lumi pöllyää! :D

<3

No mutta kukas se tämä uljas ilmestys on?

Eemeli esittää, lisätty ravi huiskuharjalla höystettynä!

Ja hurrja puomin ylitys... :D

<3

Joo, siis on nää meidän hevoset ihan kesytetty ja ratsuina toimivat.... o.O

Hurrja herra söpöläinen (3

Onneksi Emppu ei ole esittänyt tälläistä iikettä kenenkään ollessa selässä...

Taas vaihteeksi tunnilla

Kävin tuossa eilen piitkästä piitkästä aikaa ottamassa taas hiukan oppia, eli toisin sanoen kävin ratsastustunnilla. Valitettavasti miulla ei tähän hätään ole eilisestä ratsustani kuvaa... Menin tälläkertaa Garri nimisellä hiirakolla (?) islanninhevosella. En ole ennen Garrilla mennyt, ja olikin ihan jännää päästä kokeilemaan taas uudenlaista hevosta. Meillä oli koulutunti ja harjoittelimme avotaivutuksia. En nyt voi kyllä kehuskella meidän avotaivutuksista, mutta kyllä Garri suoriutui niistä ihan hyvin, luultavasti juuri niinkuin pyysin (ja itse en oikein ole kovin pro näissä koulukiemuroissa...). Ennen taivutusten aloittamista ravailtiin ja ratsastuksenopettajani sanoikin, että Garri sitten lähtee lujaa ravilla... No niinhän se teki, mutta olin kyllä odottanut vieläkin räväkämpää lähtöä. Sama juttu oli laukassa. Kun sai laukan nousemaan, niin hyvä että hevonen pysyi käsissä... Garrilla oli muuten todella samantyylinen laukka kuin omalla karvaooppelilla, Sónatalla. Rauhallisesti kun sai menemään niin toodella tasainen, mutta kun vauhti kiihtyi, niin alkoi hiukan pompottamaan. Laukassa oli siis hiukkasen onkelmia, kun heppa suorastaan singahti aina eteenpäin eikä meinannut himmailla vauhtia ensinkään. Tunnista kuitenkin selvittiin kunnialla ja Garri oli oikein mukava uusi tuttavuus.

Saa taas nähdä, milloin menen taas seuraavan kerran tunnille ja minne, olemme nimittäin kaavailleet Vilma Adan kanssa kokeilevamme erästä toista tallia tässä lähiseudulla. Nähtäväksi jää, koska päästään sinne testailemaan...

Jottei postauksesta tulisi tyystin kuvatonta, tähän loppuun Eemeli kertoo, että huomenna saatte lukea niiden reaktiosta lumeen.....