Lumiponi

Blogin historian ensimmäisiä postauksia oli Lumipallo poni Rositasta kertova postaus. Postauksessa oli mm tälläinen kuva:

 

 

 

 

 

Hopsa poni lumihangessa

Noh, miten tämä lumihangessa oleva Rosita oikein liittyy tähän postaukseen? Innostuin eilen ihan uudesta lajista, jos sitä nyt voi edes lajiksi kutsua nimittäin lumipatsaiden teosta! Alkuun tein erään hyvin tunnetun lumiukon, josta on postauksen lopussa kuvia, mutta sitten sain idean ,e ttä olisi aika hauska, jos tekisin Rositan entiseen tarhaan lumesta ponin. Ja niin kului minun lauantaipäiväni mittaillen ja lunta kasaillen. Lopputulos oli tämä:

Hiukan lumisempi versio Rositasta :)

Pään kanssa oli alkuun hiukan ongelmia, mutta sitten päätin tehdä siitä tälläisen alaspäin katselevan

Korkeutta tältä löytyy melkein oikean new forestin verran, ei nyt ihan mutta melkein. Kyllä siinä hommaa riitti mutta oli kyllä kivaa tehdä!

 Sitten se ensimmäinen lumiluomus, tunnettu lumiukko...? Hmm... Kuka mahtaa olla tunnettu lumiukko? Joka pitää lämpimistä haleista...? No tietty Olaf  Disneyn Frozenista! Olen suuri Olaf fani ja ajatuksena oli heti alkutalvesta rakentaa Olaf takapihalle, mutta nyt oli vihdoin niin paljon innostusta, aikaa ja sopivan nuoskaista lunta, että Olaf pystyi rakentumaan.

"Hello! I'm Olaf and I like warm hugs!" vai miten se meni... :)

Se on niin söpö ♥ Teki mieli ottaa se sisälle lumisateen alkaessa ;)

 Tämä oli nyt tälläinen hyvin erilainen postaus, jota kirjoitin itseasiassa samalla, kun tallipäivä video latautuu... Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte lumitaiteestani! Ajatus on jo seuraavasta lumieläimestä, nimittäin vuohesta tuohon ponin viereen seisomaan! Sitten voisi tehdä noita Olafeja ympäri pihamaata niin ei ainakaan vieraat tulisi ihan kutsumatta...! ;) Loppuun vielä muutama auringonlaskukuva, viikolla oli ihan hirmu upea auringonlasku! Taivas oli ihan punainen, kyllä se väri kuvista aika hyvin välittyy!

Ratsastusta viikko sitten ja nyt

Alotetaas nyt tälläsellä hienolla maisemakuvalla... :)

Jes, tauti hellitti ja jo eilen pääsin talliin paijaamaan elukoita. Ikävähän tässä jo tulikin! Nyt en enää edes viitsii mitata kuumetta, ihan tarpeeksi tuli sairastettua. Tänään sitten pääsin ratsastamaan, viime kerrasta olikin jo viikko!

Kuvat eivät ole viikonlopulta, vaan olen ottanut nämä joskus ehkä pari viikkoa sitten...

  Viikko sitten olikin meidän hurja heppailuviikonloppu... Ohjelmassa oli perus tallihommia, heppojen huippu hyvä harjaus, agilityä Sontun kanssa ja ratsastelua. Hevosia ei ehditty juoksuttaa, kun lauantaina oli jo niin pimeää ja sunnuntaina olikin sitten jo ihan hirrmuisesti pakkasta. Ratsastuslenkit saatiin onneksi tehtyä pakkasesta huolimatta. Sontulla olikin huippu pitkä lenkki. Ensin sen kanssa käytiin perinteinen lenkki suolla päin, kutsumme itse lenkkiä Saanalenkiksi, kun entinen koiramme oli Saana ja sen kanssa aina sitä lenkkiä kierrettiin... Siellä Vilma ravaili menemään vähäsen. Siitä jatkettiin matkaa järven rantaan, ja kuskia vaihdettiin ison mäen päällä, tallin takana. Rannassa päin ei kuitenkaan ollut aurattu tie kuin vain puoleen väliin saakka. Jalkamiehinä olevat Vilma ja äitini eivät kovin pitkää lenkkiä siis suostuneet tekemään. Puoleen väliin lenkkiä kuitenkin mentiin. alkuun otettiin pikkuravi pätkä lumihangessa siis. Vastaan tuli täydellinen lumihankisuora, ja me Sónan kanssa otettiin siinä kunnon lumilaukat! Hyvä, että vauhti hiljentyi, kun tammakin oli niin innoissaan. Sieltä sitten pikkuhiljaa palailtiin talliin ja vaihdettiin ratsuuksi Eemeli.

 Empun kanssa käytiin eka Saanalenkki. Miä olin silloin kuskina. Lähettiin Emppulin kanssa ravaamaan lenkin ekan suoran päässä, ja ravi jatkui lenkin loppuun saakka, kunnes käännyttiin takaisin. Emppu oli niiin hyvä, en ole ennen saanut sitä pysymään niin pitkään ravissa. monet kehut se sai, ja se ne ansaitsikin! Loppuun vielä Vilma ratsasteli vartin verran pihatiellä, otti parit ravit ja muutamat peruutukset. Emppu oli super kiltti poika! <3

Pallo <3

 Tosiaan, olin kipeänä koko viikon. Nyt olen kuitenkin terve taas, onneksi! Tänään suostui äitini päästämään miut satulaan, sitä onkin odotettu koko viikko! Itse epäilin hiukan, osaanko enää ratsastaakkaan, yleensä kuitenkin ehdin ratsastamaan noin kolme/neljä kertaa viikossa. Hyvin kuitenkin sujui, vaikka hepatkin olivat vain olleet viikon verran, sovittakoon, että niillä oli talviloma! Sontun kanssa kierrettiin Saanalenkki ja siellä tulikin suorastaan täydellinen ravipätkä ja lisänä täydellinen laukan nosto ja muutenkin täydellinen laukka. Ei voi kuin kiittää tammaa... <3

 Empun kanssa ei viitsitty metsään lähteä, kun isäni oli traktorin kanssa metässä, Ukkeli kun kuitenkin melko helposti säpsyy moista. Sonttu ei välitä. Eemelin kanssa mentiin sitten ihan vain muutama lenkki pihalla ilman satulaa. Muutamat ravit, peruutukset, pysähdykset ja pohkeenväistöt. Kaikki sujui tosi hyvin. :)

 Jeps, sellaista on täällä heppojen kanssa touhuttu. Nyt pitäsi ennättää osallistua Hupsujen salaisuushaasteeseen, saa nähdä mitä kaikkia salaisuuksia uskallamme paljastaa...!Luultavasti viikonloppuna ehdin kirjoittaa jossain vaiheessa vuohien My day- postauksen, kuhan saan vain kuvat kasaan. Lisäksi nyt on tulossa paljon kissa-aiheisia postauksia, kissa kuvia nimittäin riittää! Loppuun vielä hiukan heppojen talvikuvia. Katsokaa ja nauttikaa!

Pullukat tulee!

P.s Olen hiukan kuullut juttua, että blogiani seuraa Englannissa eräät tuttumme, joten Keith ja Anita, Best wishes from winter wonderland!

Lumi tekee paluun ja töppösiä palelee...

Tosiaan, ei meillä eilen illalla ollut lunta (ei ole ollut oikeastaan koko viikkoon) mutta hups heijaa, nyt on maa taas ihan valkeana. Lilli ja Vili kyllä tykkäävät, Sónata tykkää ja Sasukin tykkää, mutta tiedänpähän kolme otusta, jotka eivät toodellakaan tykkää tuosta tassuja paleltavasta maassa olevasta aineesta.. Ja ne ovat Misu, Misse ja Pipsa.

"oikeesti...

"...meiän.."

"...pieniä töppösiä palelee!"

Kissat tekevät kaikkensa, jotta niiden ei tarvitsisi olla ulkona kylmässä. Jos ne joutuvat lumihankeen kävelemään, pitää siellä olla jonkun muun jalanjäljet, joita pitkin voi sitten tepastella. 

 Näitä kuvia otettaessa piti hiukan lavastaa, jotta saimme Misun istumaan lumihankeen. Sille piti tietenkin rajata alue ja tampata lumi siitä kohti alemmas. Silloin pystyi itse Misukin menemään keskelle lumikinosta.

Tässä voisi olla Misun movember osallistuminen, hiukan myöhässä tosin...

söpöläinen <3

Onneksi löytyy vielä niitäkin alueita, joilla ei ole lunta!

Tämä on jo harvinaista, Misu ja Misse samassa kuvassa!

 Pipsalla varsinkin on hiukan tuo ulkoilu jäänyt näin talvella. Sen päivät koostuvat melkeinpä pelkästään nukkumisesta ja syömisestä. Toki aian välillä pitää vähän juoksennella, mutta ulos ei Pipsa juurikaan nokkaansa työnnä.

Kaikkein harvinaisinta, kaikki kolme kisua samassa kuvassa!

Näiden kuvien myötä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Appaloosan ja issikan askeleiden vietävänä

Joulukuuhan se tais alkaa tossa eilen,ja sen kunniaksi meillekkin satoi taas vaihteeksi lunta. Huono puoli siinä vain oli se, että kun lähti ratsastamaan, niin ei lenkkiä loppuun päästy kun oli kauhean suuret tilsat pollen kavioissa...
Hepolaiset saivat viikonloppun molemmat kumpanakin päivänä lenkin ja onneksi ehdin nyt eilenkin ratsastamaan. Käytiin Sónatan kanssa sellainen perus käynti ravi laukka lenkki tuolla lumiseksi muuttuneessa metsässä.

Kuvat eivät sitten ole eiliseltä, mutta melkein noin paljon oli lunta eilenkin...

Heh heh, melkein pukit tuli tuossa abaut viikko sitten maastoreissulla laukannostossa....

 Eilen oli suorastaan talvisen lumoavan näköistä, kun ravipätkän jälkeen alkavalla laukkaosuudella ei ollut kukaan eilen kävellyt niin oli ihanan koskematon lumipeite. :) Siihen tuli sitten juuri sopivaa vauhtia laukkaavan ratsun jäljet. Laukka sujui siis eilen ihan mahdottoman hyvin, ei mitään ylimääräisiä pään viskelyitä tai mitään sen kummempaa. Vain tasainen laukka ja luminen tie ja vieläkin lumisempi kuusimetsä tien molemmilla puolilla, mitä muutakaan voi enää toivoa? No tietenkin pienen visiitin sinne lumiseen kuusikkoon. Sónatalla on aina tapana, että se pyrkii tien reunaan ja metsään silloin, jos sillä sattuu olemaan vessahätä. Nytkin se kovin kaihoisasti katseli metsään ja lopulta huomasinkin ohjaavani Sonttua ikivihreiden jouluisten puiden lomassa pehmeän ja ihan pienen lumikerroksen alla olevan sammalikon päällä. Siellä sitten vaelleltiin pikku tovi ja palattiin sitten takaisin tielle. Valitettavasti ne tilsat tosiaan kertyivät ennätysvauhtia ja jouduinkin taluttamaan tammuskaisen melkein lenkin puoli välistä takaisin kotiin. Meni kyllä oikein hyvin. :)

Loppujen lopuksi saatiin silloinkin hieno laukkapätkä aikaan.

 Kotona suoritetun maastolenkin jälkeen oli aika lähteä käymään taas ratsastustunnilla samaisella tallilla jossa viikko sitten kävin Vilma Adan kanssa. Olimme varanneet edellisenä iltana tunnin ja siellä olikin meille hevoset listalla odottamassa. Ratsukseni miä sain eilen luultavasti tallin korkeimman hevosen, Minutksi myös kutsutaan. Rodultaan Minttu on soman täplikäs appaloosa. En ole ikinä ennen mennyt Mintulla ja hiukan hirvittikin kyllä, olihan se ihan mahdottoman korkea. Ylivoimaisesti kaikkein korkein hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut. Sen askel ei kylläkään tuntunut yhtään sen pidemmältä kuin Eemelin askel. Ehkäpä jopa lyhyemmältä.
Meillä oli eilen aiheena istunta. Teimme sellaista harjoitusta ensin käynnissä, jossa pidimme yhdellä kädellä ohjista kiinni ja toinen käsi ppiti nostaa suoraan ylöspäin. Se oli alkuun aikas mielenkiintoista...  Sitten otimme ravissa saman, eli yhdellä kädellä ohjattiin ravissa. Onneksi Mintulla on todella tasainen ravi ja siellä oli helppo istua. Ravien jälkeen olikin sitten suraava jännitysmomentti. Piti ratsastaa ilman käsiä. Alkuun ihan vain käynnissä. Kyllä hiukan hirvitti, että mitäs sitten jos tämä hevonen nyt päättääkin rynniä jonnekkin... Mutta onneksi kaikki tuntilaiset, minä mukaan lukien, selvisivät kunnialla tästäkin tehtävästä. Laukassakin sai kokeilla jos halusi yhdellä kädellä menoa, mutta ei ollut pakko. Miä en viitsinyt yrittää nostaa Mintulla laukkaa, koska opettaja sanoi tunnin alussa, että olisi hyvä nostaa sillä ensimmäiset laukat pääty-ympyrällä ja nyt laukkasimme pelkkää pitkää sivua tällä kertaa. Eipäs sitten sen kummempaa tällä kertaa tehty tunnilla. Minttu oli mielestäni tosi kiva, voisin ottaa sen toistekkin!

Luminen talvirieha

Kuten jo saittekin tietää vuohien lumen ihmettelystä, meille on satanut lunta ja sitä on tullut yllättävän paljon. Nyt ei tosin enempää ole satanut (onneksi..). Hepat ovat saaneet olla kesäkengillä viime launataihin saakka, kunnes vihdoin ja viimein kiireinen kengittäjämme pääsi laittamaan heppasillekkin hiukan lumella ja jäällä pitävävämmät kengät. Seuraavana päivänä tuli sitten Vilma Ada taas kuvailemaan (ja saattekin kiittää häntä näistäkin upeista kuvista, joita tulikin sitten ihan muutama...) ja onneksi tulikin, sen verran hienoja kuvia saatiin!

Ette ehkä arvaakkaan, mitä tämä rauhallisen näköinen tamma tuumaa siitä, että niillä on vihdoin hokit jalassa ja maassa on lunta, eikä yhtäkään örkkiä näy missään...?

Meillä (okei, lähinnä minulla...) on aina silloin tällöin tapana juoksuttaa hevosia niiden tarhassa siten, että minulla on kädessä pieni pala leipää ja sitten juoksen aitauksen ulkopuolela ja hepat (varsinkin alapuolella olevassa kuvassa oleva herrasmies) juoksevat ihan innoissan perässä. Näin ei tule vaaraa siitä, että jäisi jotenkin niiden jalkoihin ja saapahan siinä samalla itsekkin kunnon lenkin...

Päätimme nyt sunnuntainakin juoksuttaa heppoja, jos ne nyt edes hiukan jaksaisivat hölkätä perässä. Reaktio oli kuitenkin hiukan erilainen, kuin mitä kuvittelimme. Juoksin hepolaisten aitauksen pitemmän sivun puoleen väliin ja tein äkkikäännöksen takaisin ( ja molemmat hepat siis seurasivat). Siitähän nämä kaksi karvakorvaa vallan innostuivat ja juoksuttaminen kävi kuin itsestään, vain seisomalla. Yhtäkkiä hepat nimitäin vuoroin liikkuivat tarhassaan hurjaa kiitolaukka ja vuoroin pukittelivat, kuin mitkäkin villihevoset... No, nyt annan kuville puheenvuoron. :)

"Jos sulla on leipää, niin kai mää voin sua seurata.."

Sónatasta viissiin kiva tuulettaa kieltä samalla kun juoksee :P

Ja välillä oli Sontun pakko päästä pyörähtämään vilpoisassa lumihangessa

Ja sitten meno näyttikin tältä...

Ihan on kiltti ratsu juu... ;)

Lumi pöllyää! :D

<3

No mutta kukas se tämä uljas ilmestys on?

Eemeli esittää, lisätty ravi huiskuharjalla höystettynä!

Ja hurrja puomin ylitys... :D

<3

Joo, siis on nää meidän hevoset ihan kesytetty ja ratsuina toimivat.... o.O

Hurrja herra söpöläinen (3

Onneksi Emppu ei ole esittänyt tälläistä iikettä kenenkään ollessa selässä...