Hyvin koulutetut blogikanat

Viime kesänä meille muutti uusia kotkottajia (Linkki postaukseen!), jotka olivat tullessaan meille melko arkoja ja kaikki oli tietty uudessa paikassa pienille kanoille hurjan jännää. Talven aikana kanat ovat kasvaneet ihan hurjasti, ja kun vertaa ensimmäisiä näistä otettuja kuvia häkissä nyt taaplaaviin kotkottajiin, on kokoero huima. Koon lisäksi kanat (ja kukko tietty myös) ovat rohkaistuneet todella paljon. Ne eivät aina ala kotkottamaan kauhuissaan niiden häkkiin mennessä tai juokse ulkona karkuun. Nyt ne juoksevat ulkona innoissaan vastaan ja seuraavat tarkkaan, mitä tallissa tapahtuu.

Siellä ne kanat tyytyväisinä tutkiskelevat maan antimia...

...mutta jos joku sattuu puhumaan jotain ja kävelee tallin suuntaan on hänet huomattu heti!

Tilannetta tarkkaillaan ja mietitään, onkohan tulijalla vaikkapa herkkuja mukana?

Tämä rohmu lähetetään aina tarkistamaan tilanne ihan läheltä.

Ja sitten se tepastelee kertomaan muille.

Pohdimme kevään saapuessa, rakennammeko kanoille uuden ulkohäkin. Emme olleet varmoja, pysyvätkö ne kiltisti pihassa vai pinkaisevatko ne samantien naapurin pihalle kuopsuttelemaan. Ekoja kertoja kun avasi häkin ovea ulos asti tässä muutama viikko taaksepäin, vähän kuumotti, miten saisi kanat takaisin häkkiin. Turhaan pohdittiin karkailemista tai pihasta poistumista, kanat nimittäin pysyvät hirmu hienosti tallipihalla! Ne ulkoilevat aina hyvillä keleillä (mitä nyt onneksi on ollut ihanan paljon!) melkein koko päivän. Ehtona ulospääsylle on, että jokainen on käynyt munimassa, muuten löydettäisiin kesän päätyttyä jostain hurjan suuri munakeko....

Elmeri pohti kovasti myös häkkiasiaa, silloin saisi kyllä kanat pidettyä paremmin aisoissa mutta toisaalta...

Pihan kingi ei voi olla häkissä, joten ääni häkittömälle ulkoilulle!

Houdini-Helmi ei varmaan olisi edes pysynyt ulkohäkissä, kun sisähäkistä murtaudutaan ihan joka päivä ulos.

Pikku Tipitii ei ole enää ihan niin pieni, kuin loppukesästä, mutta on se silti todella pieni!

 Kun ensimmäisen kerran suuntasin kameran linssin kohti kanoja, ne olivat aivan kauhuissaan. Kamala kotkotus lähti käyntiin samantien, viimeistään siinä vaiheessa, kun painoin ensimmäistä kertaa kuvanottopainiketta. Kuten sanottu, mokomat pikku kanat ovat kasvaneet isoiksi ja rohkeiksi ja nyt ne eivät pelkää enää ollenkaan kameraa! Heppojen irtohyppypäivänä (Linkki postaukseen!) kamera oli mukana tallilla ja kanat juuri sopivasti ulkona auringonpaisteessa. Heti kun istahdin maahan ja rupesin räpsimään kuvia, alkoi kotkottimet siirtyä kiinnostuneesti lähemmäs ja lähemmäs...

Ja lopputilannehan oli tämä... :D Hyvin ovat kameraan tottuneet, mainioita blogikanoja siis!

Kukkelikuu ja kotkottajat

No nyt saatte vihdoin esittelypostausta tallin uusista asukkaista! Pitkään siinä menikin, mutta syyksi voin sanoa, että vasta nyt tällä viikolla sain kuvia otuksista, kun ne pääsivät ulos ensimmäistä kertaa meillä... Ennen kun päästimme kaverit uuteen aitaukseensa, piti pyytää laaduntarkistaja paikalle:

"Kyllä kyllä, hyvältä näyttää..."

"Ovikin vaikuttaa pedon kestävältä.."

"Verkon kiinnitykset ovat kunnossa, jepjep.."

"Hmmm, tuossa saattaa olla kolo, josta voi livahtaa.. Noo, kyllä ne siellä pysyy tallessa!"

Saanen esitellä tallimme uudet asukit: Elmeri, Alma, Elma, Helmi ja Tipitii! Talliimme siis muutti kesäkuun puolessa välissä neljä kanaa ja niiden vartija ja herätyskello, kukko Elmeri. Kaikki ovat hyvin persoonallisia, ja ne ainakin tunnistaa hyvin, ei ole kahta samanlaista! Tullessaan ne oliva melko epäileväisiä ja arkoja, mutta nyt ne juoksevat aidalle vastaan, kun kuulevat että olen tulossa, tietävät että miulla on leipää...

Kukkelikuu Elmeri etualalla etsimässä kanoilleen herkkua

 Kuten jo mainitsin, ei tässä laumassa ole yhtään samanlaista kaveria, ne ovat hyvin erinäköisiä. Yksi on ihan laaman näköinen...

Ehkä lempparikseni noussut laamakana Elma

Elman nimi sai vaikutteita sen yhdennäköiseltä ystävältä, Elvikseltä

Katsokaa nyt mikä hassu pikku kana!

Niin oliko kuvassa kana...?

 Toinen on ylväs kukkelikuu, hienossa ruskeankukertavassa höyhenpuvussaan...

Elmeri on ihan tosi kiltti kukko ja ottaa kaikista varovaisimmin leivän kädeltä

Elmeri pitää hyvää huolta kanoistaan, ja ilmoittaa niille heti, jos sille heittää leivänpalan. Mietinkin yksipäivä, milloin se itse syö kun se aina ilmoittaa ruuasta kanoille eikä itse syö ollenkaan...

 Kolmas on vitivalkoinen ja toistaiseksi kaikkein rohkein (ja ahnein)..

Vitivalkea Alma on kuin Vili, hyvin perso herkuille eikä se aina meinaa antaa kavereille ollenkaan...

Neljäs on hauska pilkullinen pikkukana, joka on aina vähän jäljessä muiden hommista...

Höyhenpukunsa mukaan nimensä saanut Helmi on tosiaan aina vähän muita jäljessä, mutta eihän se mitään!

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähimmäisenä pieni ja puhelias...

... Tipitii! Tipitii on kova kana juttelemaan, aina kun sen ottaa syliin, se alkaa kotkottamaan hyvin nenäkkäällä äänellä kamalasti kaikkea...

Elmeri ja Elma ovat rodultaan silkkikanoja ja Almassa on silkkikanan lisäksi toistakin rotua (en nyt muista mikä se oli). Ne ovat kooltaan vähän isompia kuin pikkukanat Helmi ja Tipitii jotka ovat rodultaan mille fleur. Kaikki nämä tosin ovat tosi pieniä, nuoren ikänsä ja rotujensakin puolesta. Kovasti ne ovat kasvaneet tässä meillä olo aikanaan, tullessaan ne olivat ihan hirmuisen pieniä! Saa tosiaan nähdä, minkä kokoisia näistä nyt tuleekaan, aika näyttää!

Helmi ja Tipitii ovat hyviä kaveruksia keskenään

Ne taistelevat aina yhdessä leipäpalasista

Kunnes rohmu Alma tulee ja syö kaiken...

 Lisäsin pienen esittelyn kanoista myös tuonne sivuihin, kohtaan Muut eläimet. Siellä nyt on samat infot kuin tässä kylläkin. Jos joskus unohtuu joku eläinten informaatiohippu, kannattaa käydä tsekkaamassa, löytyisikö vastaus niiden esittelysivulta!

Siinä koko gängi, melkoisia hassuttajia sanon minä! Näille saa nauraa aina kun niiden kanssa istuskelee!

Kerjäläiset... Nyt täytyy lähteä antamaan näille ja muille otuksille iltaheinät, joten hejdo!

Luukku 12. Tiesitkös tätä Pirkkiksestä?

Heipä hei! Puolessa välissä mennään, enää 12 päivää jouluun! :D En malta odottaa.. Nyt on jo oma huonekkin koristeltu jouluiseksi ja seuraavaksi aletaan etsimään tallin joulukoristeita. Siihen on vielä hetki kuitenkin aikaa ja mitenkäs muuten sen ajan voisi käyttää kun lukaisemalla samantyylisen tietopaketin meidän tallin kotkottajasta, Pirkkiksestä. :)

Tämän päivän valokeilassa

1.Pirkkiksen nimi on tullut niin, että meillä oli yhdessä vaiheessa kolme kanaa joiden nimet oli Pirkko, Liisa ja yksi taisi raukka olla nimetön... Kaksi muuta kanasta kupsahtivat vanhuuttaan ja yhden jäljelle jäädessä, emme olleet varmoja onko se Pirkko, Liisa vai se nimetön kaveri. Kompromissi ja kanaa kutsutaan nykyään nimellä Pirkko-Liisa, tuttavallisemmin Pirkkis.

2. Vaikka Pirkkiksellä ei ole kanakavereita, se on silti selvästi ihan onnellinen. Se viihtyy hyvin muiden eläinten kanssa ja jos sille nyt ottaisi uusia kavereita, sille luultavasti kävisi huonosti.

3. Pirkkis kulkee kesäisin aina vapaana tallipihassa ja joskus se saattaa eksyä talon pihalle asti...

4. Koska kananen kulkee vapaana, se munii vähän sinne sun tänne emmekä koskaan saa siltä kesäisin kerättyä munia koska sen pesät saattavat löytyä vasta joskus myöhään syksyllä ja ne saattavat olla täynnä kesän aikana munittuja munia!

5. Aina kun Pirkkis on ulkona ja joku kävelee mäkeä alas talliin, se juoksee ihan onnessaan vastaan ja juoksee perässä koko ajan jos tallipihassa touhuaa.

Agilitykana vauhdissaan!

6. Pirkkis ei tosiaan ole mikään tyhmä kana, kuten ei muutkaan kanat. Se ymmärtää iltaisin hypätä yöpuulle, kun sille sanoo: "Kana nukkumaan!" Fiksu otus. :)

7. Ylemmän lisäksi Pirkkis osaa melkein pujotella jalkojen välistä kävellessä (opettelu on hiukan vaiheessa) ja lisäksi se hyppää agilityesteitäkin!

8. Kesäisin saa aina olla varuillaan jos kulkee crocsien kanssa. Crocseissa olevat reiät on nimittäin tosi kiinnostavia Pirkkiksen mielestä! Se saatttaa ihan huomaamatta hiukan nokkaista kenkää...

Osaa tämä kotkottaja tälläistäkin!

9. Pirkkiksellä on oma kylpypaikka. Se ei ole kovin yksityinen eikä se ole sellainen, mitä luultavasti ajattelet. Pirkkis rakastaa kylpeä ja pöllyttää hiekkaa hevosten tarhassa! Aina välillä ihan huolettaa kun kananen vaan nauttii hiekkakylvystä kun iso jössikkä Eemeli tallustaa paikalle...

10. Kissojen ei kannata mennä kovin lähelle Pirkkistä, se nimittäin lähtee jahtaamaan niitä ja muutaman kerran olen nähnyt kun kissat on juosseet ihan hädissään kanaa karkuun. :) Ja se muuten juoksee ja lujaa!

Kevättä kevättä

Kesä senkun tekee tuloaan hurjaa vauhtia ja lämpötila onkin ollut jo aika lailla kymmenen astetta muutamana päivänä, ihanaa!

Ensimmäinen täysin varma kesän tulemisen merkki on kanan uloslaskeminen, voi sitä riemua kun Pirkko-Liisa taapertaa puiden ja pensaiden alla kuoputtelemassa maasta hiekanjyväsiä ja mitä muuta sieltä nyt löytyykään. Pirkkis on ollut niin innoissaan ulkoilusta, että aamulla kun sen laski pihalle niin vasta iltatalliin mennessä se halusi sisälle.

Pirkkis touhukkaana

Misse Mossukkakin tykkää

Toinen kesän merkki on Misse. Se viettää ihan kaiket päivänsä tallipihalla juosten edestakaisin, mielikuvitushiiriä jahtaillen ja hiekkakylpyjä ottaen. Pöhkö kissa on kyseessä, nimittäin se saattaa pitkän aikaa pyöriä ihan hurjana jonkun pikkukiven kanssa kuvitellen etä se on suurikin rotta... Misse tykkää ottaa kesäisin myös aurinkoa hiekalla ja ihan muuten vain pyöriskellä ihanan pehmeässä hiekassa. Mikäs siinä mukavan lämpimällä hiekalla, kuhan vaan muistaa siirtää siroa kissan kroppaansa pois alta kun auto tulee..

Ihme lahna odottamassa milloin heitän uuden "saaliin" (eli pikkukiven) sille..

Nääin nautitaan kesästä!

♥

kelien lämmetessä ja heppojen tarhan kuivettua Eemeli ottaa yleensä päikkäreitä tarhassa maassa makoillen. Minä en ole vielä tälle vuodelle onnistunut näkemään herra Eemelin päiväunihetkiä, mutta on se kuulemma jo köllötellyt pitkin pituuttaan... Ja mikä paras kevään merkki, hevosten karvanlähtöaika. Nyt olen saanut varsinkin Sónatasta jo suurimman osan irtokarvasta irti, mutta vieläkin on ihanan karvaiset ratsastushousut kun tulee ratsastamasta...

karvakorva :)

Kaverukset♥

Ai niin muuten, blogin 300.postaus lähestyy hyvää vauhtia, enää muutama postaus jäljellä! Olisikos teillä toivomuksia, mitä hiukan erikoisempaa kirjoittelisin sen kunniaksi? Olisiko kysymyspostaus, toivekuvia tai jotain muuta? Vaikka videota tai jotain vielä erikoisempaa? Kerro toki kommentilla! :)

Helttapään hyppelyitä

Nyt on sen kauan odotetun kanapostauksen aika! Jotkut lukijat ovat joskus tainneet pienesti vihjaista että olisi hauska lukea tuosta sulkapukuisesta helttapäästäkin. Nyt on kuvamateriaalia kanasta, ja mitäs muutakaan kanasta voisi kirjoittaa tälläisessä blogissa, jossa kaikki elukat tekevät kaikenlaisia temppuja, kuin kana-agilitypostauksen!

Tässäpä hyvin harvinainen agilitykana!

 Rakennettiin jokunen aika takaperin Vilman kanssa pari pikkuista estettä kanaselle joita sitten nauraen sillä "hypytettiin". Toinen oli ihan tosissaan kun loikki innoissaan leivän murusten perässä puomien yli... :'D

Ylitse pääsemätön este...

...tai sitten ei! :)

Misu taustalla: "Ei oo totta, nyt toi sulkainen otus vei mun jobin..."

 Kana kehitti ihan oman tekniikan hiukan korkeamman esteen ylitykseen, se meni ali.. On nimittäin aika taipuisa otus tuo kana, jos ette ole sitä ennen tienneet... Niin sutjakasti luikahti puomin ali että yhtä hyvää limboajaa saa hakea!

Näin sitä ylitetään alitetaan este!

Menisikö vai eikö, siinä vasta kysymys...

 Ja eihän agilitytuokio olisi agilitytuokio ilman toisenlaisiakin esteitä. Kana sai loikata mustan laatikkohäkkyrän päälle ja kiertää rengasta, aivan kuten Lillikin.

"Hiii-op!"

Ja ihan samalla tavalla suoriutui tämäkin rasti kuin itse agilitymestari Lillillä!

 Joku varmasti pohtii nyt siellä ruudun toisella puolen, kuinka kummassa olen saanut kanan tekemään tuollaisia temppuja, niin asiaan on yksinkertainen vastaus, leivällä. Samat hjerkut ne on kanallakin kuin vuohilla, ja ihan yhtä hyvin toimii! :) Olen sitä mieltä, että minkä tahansa eläimen voi saada oppimaan ihan mitä vaan kehtaa ja jaksaa opettaa. Paljon vaan palkitsemista ja kehuja, niin hyvä tulee!

Kana muistuttaisi teitä vielä yhdestä asiasta...:

"Koooot, koot! Oooisikoots teeillä kot idekoota 200. kpoostauksen koounniaksii? Kootmenttia tulemaan! Koot!" :)