Vuohien huviretki

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt...

Jos metsään haluat mennä nyt...

...näät sammalet myllätyt...

Kas pienet vuohet vekkulit on nyt käyneet suureen joukkiohon, on päivä vuohien villin retken!

Vain kiltit...

...iloiset vuohet saa...

...noin retkellä temmeltää...

...saa herkut makeat...

...maiskuttaa...

...ja leikkiä ryöstäjää.

Nyt nää ei muut kuin metsien puut...

...käy kuurupiiloon partasuut...

On päivä vuohien villin retken!

Pikku Lilli Hilmunen suuressa maailmassa

Käytin tuossa yksi päivä taas suurta vuohilaumaani lenkillä metsässä, ja kun olin viemässä "kilejä" sisälle, niin siellä marssikin Lumikki vastaan ja syöksyikin samantien kauralaarille. No, eihän siinä mitään. Telkesin kaikki muut vuohet karsinoihin, mutta Pikku Lilli jäi siihen sitten ja ajattelin, että no sehän voi lähteä sanomaan äitilleni että ollaa tultu takasin. Niinpä Pikku Lilli Hilmunen lähti käymään "suuressa maailmassa" aivan ilman kaverien tukea. Vein siis Lillin käymään sisällä, kun äitiäni ei näkynyt missään. :)

 Sisällä ollessan Lilli oli ihan ihmeissään ja mietti varmaan, että miten ihmiset voivat elää näin? Outo, kopiseva lattia tuli testatuksi pienten sorkkien alla, ja keittiön tuolit saivat myös osansa Lillin ihastelusta.

Nyt kiireesti pois! :)

Lopulta, kun avasin ulko-oven, niin Lilli pinkaisi hilmusta vauhtia mäen alas, suoraan tallin oven eteen. Taisi olla Pikku Lilli Hilmuselle liian Hilmunen kokemus!

Tytti ja Misse retkellä

Nyt, kun kevät on täällä, olemme käyneet Tytin kanssa paljon kävelyillä. Muutkin vuohet ovat mukana, mutta nyt ei ole kuvia vielä kaikkien ulkoilusta. Tytti on helppo ulkoiluttaa, se seuraa kuin koira, ehkä jopa paremmin. Ei tarvitse pelätä, että Tytti jättäisi, koska se palaa aina katsomaan mihin se hidas ihminen aina jää. Palkkiona on tietenkin aina leipä.

Tytti saa herkkua

 Otsikossa lukee, että Tytti ja Misse seikkailee. Tosiaan, Misse juoksee aina uskollisesti vuohien mukana, jos olen vuohien kanssa lenkillä. Uskoisin, että se on ollut entisessä elämässään vuohi. Hyvä, että Misse ei sentään vielä sano:"Mää!" niinkuin Tytti tai Lilli konsanaan...

Misse "kissa vuohi"

 Menimme tällä kertaa Tytin ja Missen kanssa erästä peltoa pitkin pienelle tielle, josta menimme toista peltoa pitkin metsätiellemme. Tytin piti kylläkin maistaa joka toista ruohotupsua, jos olisi vaikka löytynyt tuoretta heinää. Misse tarkisti lenkin varrelta hyvät hiiri paikat, jos vaikka joku hiirulainen olisi sattunut kulkemaan reitillä.

 Metsätielle päästyämme, löysimme kivan hiekkakasan, jossa oli toodella hienoa hiekkaa. Misse olikin samalla hetkellä kieriskelemässä hiekassa. Tytti katseli hiukan hölmistyneenä, kun kaveri vaan pyörii innoissaan hiekassa.

"Oii, miten ihanaa hiekkaa!"

 Lopulta Tyttikin uskaltautui hiekkakasaan hyppimään, mutta samalla karkotti Missen pois pyöriskelemästä.

 Reitin varrella oli myös satumainen kuusimetsä, jossa on ihana sammalmatto. Tytti oli tietty innoissaan menossa tutustumaan ehkä jopa hiukan pelottavaan metsään.

Missekin meni metsään :)

Sellainen reissu meillä tällä kertaa. Huomenna lissää!

Tytin keväinen ulkoilu

Usein kun siivoamme äitini kanssa hevosten karsinoita, niin minä aina vapautan hurjan villikilin nimeltään Tytti. Se määkii aina niin sydäntä särkevästi karsinassaan, että eihän sitä nyt voi olla päästämättä juoksentelemaan. Ainut on vaan, että kanihäkin katto on aina vaarassa, kun villikilimme hyppii pupujen häkin päällä...

"Määää haluan juoksemaan!"

Miten näin söpölle otukselle voisi sanoa: "Ei, et pääse juoksemaan."

Kanihäkin valloittaja, taustalla Sohvi sisko kannustaa.

Tässä Tytti on valloittanut pupuhäkin. Keksimme onneksi äitin kanssa laittaa katon verkko osan päälle levyn, joka kestää villikilinkin loikkimiset.

Mihin Tytti katosi?

Kun olimme saaneet siivottua karsinat, äitini lähti pudottamaan parvesta vähän heiniä. Tytti oli ihan kauhuissaan, kun katossa aukesi luukku ja sieltä tuli heiniä. Sitten kun Tytti huomasi niiden olevan syötävää, se kiiruhti äkkiä syömään niitä. Äiti pudotti vielä lisää heiniä, joten Tytti jäikin kaikkien heinien alle. Toinen oli kyllä aivan onnessaan, kun aina vaan lisää heiniä tippui.

Mihin se Tytti taas katosi?

Kun Tytti oli saanut tarpeekseen heiniä, se lähti tutkimaan Eemelin rehukuppia. Se sukelsi sinne melkein kokonaan. Oli aika hassun näköistä, kun kilistä ei näy kuin takapää. :)

Kun lähdimme viemään kottikärryä ulos, niin tottakai Tytti halusi mukaan. Ennen kovia pakkasia Tytti sai joka päivä käydä vähän ulkoilemassa, joten ajattelimme että siitä vaan jos haluat. Ja Tyttihän halusi!

"Huii, onpa täällä liukasta, kylmää ja tuulista!"

Ulkona on Tytinkin hankalaa juosta, jossain kohti on jäätä ja jossain kohtaa ei. Mutta meidän hurrja villikilimme pysyi tänään pystyssä! Voin kertoa, että toissapäivänä se juoksi kauheaa vauhtia ovea kohti, mutta sitten tulikin liukas kohta ja Tytti törmäsi suoraan maitotonkkaan. Voi pikku Tyttiä! :)

"Hmmm... Aika jänniä piikkejä!"

Tytistä on kauhean mielenkiintoista tutkia puusta pudonneita neulasia. Myös kivet niiden alla kiinnostavat. Mikä nyt ei kiinnostaisi!

En saa tähän nyt enempää kuvia, mutta näitte ainakin pari kuvaa pikku Tytin ulkoilusta.