Vauhdikasta vikellystä ja monenlaisia rotuja - Helsinki Horse Fair 2018

Viime viikonloppuna messuiltin jälleen, tällä kertaa hevosteemalla. Lähdettiin jo perinteeksi muodostuneelle messureissulle Helsinki Horse Fairiin ihastelemaan hienoja hevosia ja hypistelemään myyntikojujen tuotteita. Ohjelmaa oli listallani paljon, ja suurin osa ajasta kului hienoja numeroita katsellessa. Alkuun ehdittiin hetki katsomaan vauhdikasta alpakka-agilitya, jonka jälkeen areenalla laukkasi hieno inkkari vikellyshevonen ja taitavat vikeltäjät. Hatunnosto kyllä heille, ei onnistuisi allekirjoittaneelta tuollainen voimistelu hepan selässä!

Hyvä että itse pysyn edes istumalla kyydissä niin entäs sitten näin... :D

Vikellyksen jälkeen areenan valtasivat eri hevosrodut. Rotukavalkadissa oli vaikka minkä näköisiä ja kokoisia kaviokkaita ja se valikoituikin lempparinumerokseni. Oli tosi kiva nähdä sellaisiakin hevosrotuja, joita ei juuri muualla tule nähtyä.

Tämän pörröpallon olisin voinut viedä Empulle ja Sontulle kaveriksi samantien!

Kyllä se issikka vaan on mun lemppari. Huomatkaa samanlainen tyyli, kuin meidän heijastin postauksessa!

Kyllä tälläinen vähän isompikin kaveri kelpaisi!

Tai iki-ihana vuonis...

Tai miksei friisiläinenkin sopisi hyvin meidän pörriköiden kaveriksi...

Rotukavalkadin jälkeen lähdettiin kiertelemään expo-aluetta. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään ostoksia. Lähellä tosin oli, etten ostanut hepoille uusia riimuja, mutta päädyin kuitenkin jättämään ne ostamatta, kun niissä olikin turvan päällä solki, mistä en itse henkilökohtaisesti oikein tykkää riimuissa. Paljon tarttui matkaan erilaisia esitteitä ja muutama issikkalehti, mutta muuten pysyttiin ihan vain lakulinjalla ostoksissa. Arvontoihin piti tietenkin osallistua aina, kun sellaisen jostain bongasi, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole kuulunut voittoja...

Ihana poniparivaljakko! 

Expon kiertelyn jälkeen suunnattiin katsomaan valjakkoajoa, jota on aina tosi hauska katsoa, vaikkei säännöistä ihan kauheasti tiedäkään. Valjakkoajon jälkeen katsottiin vielä irlannincobien esitys, jonka jälkeen oli lähdettävä suuntaamaan kotia kohti, vaikka olisin ehdottomasti halunnut nähdä edes muutaman esteratsukon. Kello alkoi olemaan tuossa vaiheessa jo niin paljon, että jos oltaisiin jääty odottelemaan esteratsastusta, oltaisiin oltu tosi myöhään kotona. Kiva messupäivä takana ja paljon uutta intoa touhuta omien kaviokkaiden kanssa!

Tämä hevonen oli niiin upea!

Kävitkö sinä Helsinki Horse Fairissa tänä vuonna?

Helmikuun...

Hohdokkain postaus

Kuun luetuin eli hohdokkain postaus oli Sónatan uudesta loimesta kertova postaus (169 katselukertaa), joko olet käynyt lukemassa? Jos et, tässäpä linkki postaukseen!

Hohdokkain Instagram-kuva

Voi poni...

Hempein kuva

Kuva: Aino

Hupsuin eläin

Kuluneen kuun hupsuimman eläimen tittelin saa tällä kertaa Misse! Se on höpsötellyt ihan normaalisti muuten menemään, mutta se on oppinuut uuden jutun; maahan menon käskystä. Misse on joka ilta tullut aina katselemaan Misun temppuiluja ja aina siinä sivussa olen silläkin jonkin tempun teettänyt. Pikkuhiljaa olen yrittänyt saada Misseäkin oppimaan maahan menoa. Yllätyin hurjasti, kun yhtenä iltana pyytäessäni Misseä menemään maahan, se kellahti kuin vanha konkari kyljelleen! Se oli niin hassun näköistä, että sille on naurettu monet kerrat ensimmäisen kerran jälkeenkin. Toinen tekee kaikki temput hieman liioitellen, näkisittepä miten Misse hyppää! Mulla on listalla muistissa, että kuvataan kevään kuluessa (viimeistään kesällä!) kunnon temppuvideo blogiin, johon tulisi kaikki eläinten osaamat temput. Viimeistään sitten näette Missenkin uuden hassun tempun! 

Uusi temppumestari! Kuva: Aino

Hevosentäyteisin päivä

Helmikuun aikana ehdin jo huomattavasti enemmän touhuamaan hevosten ja vuohienkin kanssa ulkona, päivä pitenee! Kaikista eniten taisi tulla touhuiltua kaviokkaiden kanssa kuun viimeisenä viikonloppuna, kun Aino tuli loman alkajaisiksi heppailukaveriksi ja kameran kanssa kylään. Touhuttiin kummankin hepan kanssa vaikka mitä aina peltoiluista pulkkailuun, mutta sen tarkempaan en vielä kerro. Postauksia on kyllä tiedossa, kuvia nimittäin napsittiin parin päivän aikana reilu pari tuhatta... Yhden postauksen ehdin jo tehoviikonlopulta kirjoittaa, tässä linkki!

Hulmuavin harja

Pienelle issikalleni on kasvanut ihan issikan harja! Tässä myös pieni maistiainen tulveasta postauksesta... Kuva: Aino

Hauskin juttu

Helmikuun aikana juostiin paljon vuohienkin kanssa ulkona ja niistä varsinkin oli hirveän hauskaa juosta jäällä. Hyvä mieli siinä tuli kyllä itsellekin kun katsoi vuohien riemua! Hauskaa oli kyllä myös Ainon kanssa, mutta niistä tosiaan hieman myöhemmin lisää...

 

Vauhdilla kohti kevättä! Kuva: Aino

Pulkka perään ja menoksi!

Huhhuh, mistähän sitä oikein aloittaisi. Lomaa vietetty pari päivää ja hirmuisesti jo tehty kaikkea kivaa! Aloitetaan juttujen purkaminen vaikka tapahtumajärjestyksessä, niin saa kaiken alkuun! Viime postauksessa suunnittelin kovasti hiihtoratsastusta hevosten kanssa, pääasiassa Sónatalla. Onni on innokas kaveri, joka lähtee innolla kaikkeen mukaan ja keksii samalla lisää toteutettavia ideoita! Aino tuli juuri sopivasti loman alkuun viikonlopuksi mökilleen naapuriin ja toteutimme loman tehtävälistan ekan kohdan, hiihto/pulkkaratsastuksen vauhdikkaammin.

Valmistautumista...

Sónatan kanssa ollaan viime talvena vedetty muutaman kerran suksilla tulevaa ihmistä perässä taluttaen. Sille oli siis ihan uusi juttu, että se vetäisi samalla, kun joku ratsastaisi sillä. Aloitettiin homma valjaisiin, pulkkaan ja hirmuisen pitkiin ohjiin tutustuen. Tamma oli tapansa mukaan erittäin lunki ja tepasteli menemään talutellen pihatiellä pulkan kanssa ja ilman ihan kuin tekisi sitä joka päivä. Kun kaikki mahdolliset pelottavat asiat oli tsekattu, suunnattiin metsään.

Alkulämmittelykierroksen jälkeen viriteltiin metsän puolella pulkka ja Aino taakse ja sitten mentiin! Alkuun käynnissä tunnustellen, millaista tammasta on vetää ratsastajan kanssa - onnistuu! Kun pulkassakin vielä oltiin pysytty kyydissä ja poni oli vielä käsissä, vaihdettiin hieman vauhdikkaampaan vaihteeseen ja ravailtiin pitkä pätkä menemään. Tamma oli jälleen hirmu hienosti ja suuremmilta ryntäyksiltä ja kavahduksilta vältyttiin. Aina välillä ponitus kauhistui seuraajastaan, mutta tajusi nopeasti, että ainiin, pulkka ja Ainohan ne siellä vaan viilettää mukana. Tällä kertaa ei vielä kokeiltu laukkaa, jätetään jotain seuraavaan kertaan! Hirveän pitkää lenkkiä pulkkaa kiskoen ei tehty ja kotimatkan sainkin sitten minä istua pulkan kyydissä, ja voin sanoa, että hauskaa oli! On tuo vain mainio pieni monitoimiponi. <3

True bloggaaja pulkan kyydissä puhelin kourassa....

Oletteko te kokeilleet hiihto/pulkkaratsastusta?