Ei niin hyvin koulutettu blogiponi

Pari postausta taaksepäin kirjoittelin (linkki postaukseen) meidän hyvin kesyyntyneistä ja blogikanan roolin ottaneista kanoista. Kanat ovat oppineet käyttäytymään kameran edessä varsin mallikelpoisesti ja niistä saakin tosi kivoja kuvia ilman sen suurempia kikkoja. Oletin, että näin olisi myös rakkaan islantilaiseni kanssa, ja se seisoisi nätisti korvat pystyssä kukkapuskan edessä minun napsiessa kivoja kuvia. Aina kaikki ei mene kuin ruotsalaisessa askarteluohjelmassa ja kuvista ei tule ihan sellaisia kuin olisit halunnut.

Okei okei, ihan alkuun saat vähän syödä, mutta sitten poseeraat hienosti, eiks vaan?

Ja pidät ne korvat yhtä pystyssä kuin siellä ruohonjuuritasollakin!

Olin suunnitellut ja himoinnut pääseväni kuvaamaan hevosia jo useamman päivän juuri tuon puskan eteen, ja odotukset oli tosiaan kuvista korkealla. Poni oli syönyt koko päivän omenamaalla ja ajattelin sen mahan olevan täynnä eikä tarvitsisi huolehtia sen syömisestä, se kyllä varmasti seisoisi nätisti paikoillaan muutaman sadan kuvan ajan. Pyh ja pah näteille poseerauskuville, joissa poni seisoo korvat hörössä ja katse kiinnostuneena kameraan! Tuona päivänä poni oli onnellisesti unohtanut kaikki blogiponin opit, mitä sille olen yrittänyt vuosien mittaan iskostaa päähän: kun on kuvaussessio, poseerataan nätisti korvat pystyssä eikä mässäillä heinää koko aikaa korvat luimussa.

"Ai korvat pystyyn? Nosta keskenäs." 

Minä: "Noniin poni ooppas nyt oikein nätisti siellä!"
Poni: "Oukkei! Cheees!"

Hymy hyytyi nopeasti kun uhkasin pelleilevää poniani iltarehujen poisjättämisellä.

Kun yritin  soittaa puhelimestani hassuja ääniä, oli poni vähintäänkin hilpeä...

Korvat nousi pystyyn, mutta pää kääntyi ihan väärään suuntaan, ei näin poni!!

"Okei okei, katotaan sitten kameraan korvat pystyssä. Ettei nyt liian hyvää kuvaa tuu, niin mitäs jos isken vähän silmää?" 

Kuvausassistentti yritti myös ihan kädestäpitäen neuvoa karvakorvalle, miten ne karvaiset korvat saa pystyyn.

Eikä auttanut.

"Hahahahahaaa, et saa musta yhtään edustavaa kuvaa senkin paparazzi!"

Noin 300 kuvaa ja 50 huomiota herättävää x-hyppyä myöhemmin poni vihdoin kiinnostui tarpeeksi ympäristöstään, ja nosti ne pienet suloiset nallekorvansa pystyyn, kiitos! <3

Kun ensin oli taisteltu Sónatan kanssa, vaihdettiin hevosta. Eemeli on yllättänyt useita kertoja, miten hienosti se käyttäytyy aina kuvauksissa ja niinhän tuo mokoma möllikkä teki nytkin. Tämä on sellainen jästipää, että aina ajattelen Empun olevan se, joka ei nosta niitä korviaan pystyyn tai seiso paikallaan, mutta tällä kuvauskerralla varsinkin se oli kyllä juuri päinvastoin. 

"Ai tässä seison? Näinkö? Onko hyvä?"

 

Malliponi

"Joko saa syödä?"

Loppuun vielä koko komeus, on se hieno <3