keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vauhtia, eräjormailua ja kaulanaruilua

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vaikka sun mitä. Ihan alkuun täytyy mainita siitä, että Misu käväisi uudestaan lääkärissä näyttämässä korviaan ja sai kunnon korvien puhdistuksen, likaa oli korviin kertynyt niin paljoa, ettei kisu meinannut taas pystyssä pysyä. Nyt tuo pikku riiviö on ihan oma raivostuttava itsensä, vähän väliä kinuamassa ulos ja sitten taas heti takaisin sisälle...

Tämän kisun korvia ei onneksi ole tarvinnut operoida mitenkään :)
Kaikki postauksen kuvat on ottanut Aino

Hevosilla oli vauhdikas juhannus, varsinkin pikku tammalla. Juhannusviikon torstaina saimme Ainon kanssa ihan mahtavan päähänpiston, että lähdetään ponin kanssa yömaastoon! Hyvin kului ilta intiaanijuttuja valmistellessa ja joskus puolen kahdenoista aikoihin käytiin käppäilemässä pieni yökävely metsikössä. Aika nopeasti kuitenkin palattiin talliin, kun hyttysiä oli niin hirveästi, ettei meinannut sekaan mahtua! Ei me aleta kyllä tuohon aikaan normaalisti menemään, ei ollut yhtään vähempää ötököitä kuin päivälläkään, päinvastoin... Yksi pupu bongattiin mutta muuten metsikkö oli hiljainen hyttysten ininää lukuunottamatta.

Olin varautunut siihen, että poni on vauhtia ja jännitystä täynnä, kun lähdetään jokseenkin myöhässä liikkeelle, mutta heppaa ei paljoa painellut kellon aika, sitä kiinnosti vain ruoka. Melkein joka askeleella se yritti vaivihkaa livahtaa ruohotupsuun, jotta se saisi hieman matkaevästä...

Kunnon tilannekuva ennen maastoon lähtöä, laitan ponille tervaa, päivitän puhelimeen jotain ja poni tankkaa mahaa täyteen... :DD

Herra Eemeliä ei otettu yömaastolle mukaan, ehkä ensi kesänä!

Perjantaina maastosta selvittyämme maalailimme pollet kuvauskuntoon ja otimme ihania inkkarikuvia. Hepat ottivat yllättävän lunkisti koko hässäkän, vähän niitä ihmetytti tallissa kun ne eivät saaneet turvallaan hangata ryntäitään tai muualta. Kuvausten jälkeen putsailtiin hepoista maaleja pois ja lähdettiin käymään yhteismaastossa. Aino meni pikku tammalla ja minä Eemelillä edellä. hepat oli ihanan innoissaan menossa, kivaa kun päästiin kaverin kanssa menemään! Ravattiin pari pätkää ja laukattiin reipas pätkä! Oli kyllä tosi kivaa ja hepatkin tykkäsi!

Pyöreä vatsainen murmeliponi

Ponin reaktio kun yritin saada sitä liikkumaan eteenpäin :D

Lauantaina oli Sónatan kanssa estepäivä. Meillä oli suunnitelmissa hypätä hevosten tarhassa, mutta poni oli niin jästipää ja suorastaan laiska tarhassa, että siiryttiin pihatielle. Aino kasaili esteitä ja myö yritettiin pomppia yli. Kyllä me muutaman kerran päästiin ihan kunnialla yli, varsinkin yksi hyppy jäi niin hyvänä mieleen, että vieläkin sen muistan. :) Vähän harmiteltiin, kun ei ollut kameraa hollilla hyppyjen aikaan, mutta ei kaikkea voi saada, vai mitä?

Aivan yli-ihana kuva pienestä islantilaisesta♥♥♥

Esteiden jälkeen lähdettiin käymään vielä maastolenkillä, suuntana Ainon mökkiranta, jossa viime kesänäkin käytiin muutamia kertoja kahlailemassa ponin kanssa. Matka sujui ihan mukavasti välillä ravaillen/tölttäillen mutta ponille iski kauhistus, kun tulimme mökin nurkille. Mökillä poltettiin juhannuskokon jäännöksiä ja se oli ihan kamalaa se. Varmaan reilu kymmenen minuuttia seisottiin ja keskusteltiin, kannattaako meidän uhmata henkeämme ja suunnata pienen nuotion ohi vai ei. Lopulta sain ponin suostuteltua luottamaan ettei tuli nielaisisi sitä heti vaan voisimme ihan hyvin käppäillä rantaan.

Rannassa sitten kuului vaikka minkälaista kolinaa ja napsetta joka oli sekin ihan hirveää islantilaisen mielestä. Kahlailut siis jäi aika vähälle, kyllä se taisi kaikki kavionsa vedessä uittaa pikaiseen vesihörpyn yhteydessä, mutta samantien oli kauhea tuijotus joka suuntaan. Mikäs siinä, hienoja kuvia tuli vaikka uimiset nyt jäikin vähän vähemmälle...


Pätevä pieni punainen♥


Poseerata tämä tamma ainakin osaa!

Rannasta suunnattiin takaisin kotiin ja vähän hirvitti, miten poni pysyy käsissä, kun oli niin kauhuissaan tullessa. Hyvin selvittiin kotiin asti, hieman yli-reipas pieni oli mutta käsissä pysyttiin niin se on pääasia! Seikkailtiin meille jo aika vakioreitiksi muodostunutta metsätie-polku-metsätie-iso tie- reittiä kohti kotia. Tammalle tuli sellainen vajaan parin tunnin lenkki, kun ensin vähän hypättiin ja sitten maastoiltiin, kivaa oli taas!



Pikku kiituri♥


Eräjormat vauhdissaan...

Viime viikolla hommailtiin vähän puomien ylityksiä pihatiellä kummankin möhkäleen kanssa ja Eemeli yllätti superhienolla käytöksellään, kun se malttoi seisoa ainakin vartin kuin tatti mökkiläisten tullessa pistäytymään, hieno poika! Puomien lisäksi käytiin taas vähän rauhallisemmalla yhteisellä maastolenkillä ja ponin kanssa pyörähdettiin kastelemassa kaviot Saimaassa.




Meinasin ihan unohtaa meidän perjantaisen ratsastelun! Eemelin kanssa humputeltiin muutama hyvänmielen kierros tarhassa ja pihatiellä. On se vaan mainio, aina kun sillä ravaa ilman satulaa, naurattaa ihan kauheasti! Hyvä että selässä taas pysyin nauramiseltani...
 Sónatan kanssa suunnattiin hevosten tarhaan ensin riimun kanssa, mutta aika nopeasti pudotettiin päitset pois ja jätin vain kaulanarun paikalleen. Heppa oli hetken aikaa vähän ymmällään, mutta pikkuhiljaa tajusi, että se pystyi menemään mihin halusi ja syömään milloin halusi ohjaus tulee narun eikä kuolaimien kautta. Vähän oli haastavampaa kuin ekalla kerralla, mutta hienosti pikku tamma kyllä pysähtyi! Hou on kyllä ihmesana tuolle, pysähtyi kaulanarulla kuin seinään kun huudahti houn samalla. Länkkäristä oli hyötyä meille, vaikkei mikään western ratsukko nyt ollakkaan... :) Käännökset toimi jotenkin, mutta paljon on meillä parannettavaa, mikäs sen parempi kesätavoite, kuin saada kaulanaruilu sujuvaksi ponin kanssa?



Maailman parhain, ei siitä mihinkään pääse♥

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kukkelikuu ja kotkottajat

No nyt saatte vihdoin esittelypostausta tallin uusista asukkaista! Pitkään siinä menikin, mutta syyksi voin sanoa, että vasta nyt tällä viikolla sain kuvia otuksista, kun ne pääsivät ulos ensimmäistä kertaa meillä... Ennen kun päästimme kaverit uuteen aitaukseensa, piti pyytää laaduntarkistaja paikalle:

"Kyllä kyllä, hyvältä näyttää..."

"Ovikin vaikuttaa pedon kestävältä.."

"Verkon kiinnitykset ovat kunnossa, jepjep.."

"Hmmm, tuossa saattaa olla kolo, josta voi livahtaa.. Noo, kyllä ne siellä pysyy tallessa!"

Saanen esitellä tallimme uudet asukit: Elmeri, Alma, Elma, Helmi ja Tipitii! Talliimme siis muutti kesäkuun puolessa välissä neljä kanaa ja niiden vartija ja herätyskello, kukko Elmeri. Kaikki ovat hyvin persoonallisia, ja ne ainakin tunnistaa hyvin, ei ole kahta samanlaista! Tullessaan ne oliva melko epäileväisiä ja arkoja, mutta nyt ne juoksevat aidalle vastaan, kun kuulevat että olen tulossa, tietävät että miulla on leipää...

Kukkelikuu Elmeri etualalla etsimässä kanoilleen herkkua
 Kuten jo mainitsin, ei tässä laumassa ole yhtään samanlaista kaveria, ne ovat hyvin erinäköisiä. Yksi on ihan laaman näköinen...

Ehkä lempparikseni noussut laamakana Elma

Elman nimi sai vaikutteita sen yhdennäköiseltä ystävältä, Elvikseltä

Katsokaa nyt mikä hassu pikku kana!

Niin oliko kuvassa kana...?
 Toinen on ylväs kukkelikuu, hienossa ruskeankukertavassa höyhenpuvussaan...

Elmeri on ihan tosi kiltti kukko ja ottaa kaikista varovaisimmin leivän kädeltä

Elmeri pitää hyvää huolta kanoistaan, ja ilmoittaa niille heti, jos sille heittää leivänpalan. Mietinkin yksipäivä, milloin se itse syö kun se aina ilmoittaa ruuasta kanoille eikä itse syö ollenkaan...

 Kolmas on vitivalkoinen ja toistaiseksi kaikkein rohkein (ja ahnein)..

Vitivalkea Alma on kuin Vili, hyvin perso herkuille eikä se aina meinaa antaa kavereille ollenkaan...

Neljäs on hauska pilkullinen pikkukana, joka on aina vähän jäljessä muiden hommista...

Höyhenpukunsa mukaan nimensä saanut Helmi on tosiaan aina vähän muita jäljessä, mutta eihän se mitään!

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähimmäisenä pieni ja puhelias...

... Tipitii! Tipitii on kova kana juttelemaan, aina kun sen ottaa syliin, se alkaa kotkottamaan hyvin nenäkkäällä äänellä kamalasti kaikkea...

Elmeri ja Elma ovat rodultaan silkkikanoja ja Almassa on silkkikanan lisäksi toistakin rotua (en nyt muista mikä se oli). Ne ovat kooltaan vähän isompia kuin pikkukanat Helmi ja Tipitii jotka ovat rodultaan mille fleur. Kaikki nämä tosin ovat tosi pieniä, nuoren ikänsä ja rotujensakin puolesta. Kovasti ne ovat kasvaneet tässä meillä olo aikanaan, tullessaan ne olivat ihan hirmuisen pieniä! Saa tosiaan nähdä, minkä kokoisia näistä nyt tuleekaan, aika näyttää!

Helmi ja Tipitii ovat hyviä kaveruksia keskenään

Ne taistelevat aina yhdessä leipäpalasista

Kunnes rohmu Alma tulee ja syö kaiken...

 Lisäsin pienen esittelyn kanoista myös tuonne sivuihin, kohtaan Muut eläimet. Siellä nyt on samat infot kuin tässä kylläkin. Jos joskus unohtuu joku eläinten informaatiohippu, kannattaa käydä tsekkaamassa, löytyisikö vastaus niiden esittelysivulta!

Siinä koko gängi, melkoisia hassuttajia sanon minä! Näille saa nauraa aina kun niiden kanssa istuskelee!

Kerjäläiset... Nyt täytyy lähteä antamaan näille ja muille otuksille iltaheinät, joten hejdo!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Vuohileiri 2!

Tallipihallamme oli iloista touhuilua kesän alussa, kun järjestimme ihan ensimmäisen vuohileirin (leirin tunnelmia voit lukea täältä). Koska leiriläiset antoivat niin ihanaa palautetta ja vuohet, leiriläiset sekä ohjaajat olivat innoissaan leiristä, päätimme laittaa toisen leirin pystyyn loppu kesälle! Nyt siis jos missasit ensimmäisen vuohileirin syystä tai toisesta, on aika ilmoittautua Vilkkaiden sorkkien 2. vuohileirille!

Ennen ekaa leiriä otetut kuvat vuohien harjoituksista

Lilli esittelee mielellään leiriläisille temppuja

Lilli voi kertoa, että leipää tulee tarvitsemaan paljon leirin aikana!

Leiri järjestetään loppukesällä, 7.-9.8.2017 ja on sisällöltään sama kuin ensimmäinen leiri. Leirillä pääsee mm. hoitamaan vuohia (leiriläisille jaetaan leirin ajaksi hoitovuohet, joita hoidetaan joka päivä) ja tilan muita eläimiä, pomppimaan agilityä vuohien kanssa sekä kentällä että maastossa sekä oppimaan paljon uutta vuohista! Viimeisenä päivänä pidetään myös agilitykisat, joissa jokainen leiriläinen pääsee kisaamaan lemppariksi nousseen vuohen kanssa.


"Tulkaahan kaikki meidän kanssa pomppimaan, se on kivaa!"

Vili mokoma voi vähän juksuttaa leiriläisiä keksimällä omiaan...

Jos olet aina miettinyt, millaista olisi mennä agilityä vuohien kanssa, kannattaa ilmoittautua leirille vielä, kun ehtii. Tai jos olet aina haaveillut tapaavasi tämän blogin päätähdet livenä, on leiri täydellinen tilaisuus viettää kolme päivää eläinten kanssa! Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.7.

Lue lisää Vilkkaiden sorkkien sivuilta (linkki) ja ilmoittaudu mukaan!

"Niin, siinäs kuulitte, nyt kaikki ilmoittautumaan!"


"Minunkin kanssa pääsee pomppimaan jos vaan haluaa! Tervetuloa!"