tiistai 9. kesäkuuta 2015

Myöhässä tulevia ratsastuskuvia ja ratsastusjaaritteluita

Nämä kuvat ovat olleet tuolla tietokoneen kansiossa: "ei vielä blogissa" jo turhan kauan. Tästä ratsastuskesta on nimittäin jo useampi viikko... En vain ole ehtinyt kirjoittaa, enkä ole muistanutkaan näiden kuvien olemassa oloa... Eniwei, käytiin tuossa jokin aikaa sitten Vilman kanssa tiellä päin ratsastamassa, nyt ihan jo kaukana lenkillä. Kuten kuvista huomaatte, ei puissa ole juuri ollenkaan lehtiä,eikä muutekaan ole kovin vihreää. Itseasiassa juuri tuon takia uskaltauduttiinkin tiellepäin, ihan isomman tien risteykseen saakka. Nimittäin puissa kun on lehdet, niin se peittää tientenkin näkyvyyttä tosi paljon. Meidän tie on ihan mahdottoman mutkainen ja mäkinen, joten on ihan lievästi sanottuna vaarallista lähteä tielle, kun puiden lehdet peittävät jokaisen mutkan näkyvyyden. Lisäksi meilläpäin on tosi paljon mökkiläisiä, jotka eivät tiedä välttämätt, että meillä on hevosia. Mökkiläiset sitten ajelevat ties kuinka lujaa pikkutiellä periaatteella: "ei tälläisella pikkutiellä ketään vastaan tule kuitenkaan...". Muistaakseni vuosi sitten  syksyllä meille meinasi käydä melkoisen huonosti, kun oltiin äitin ja Eemelin kanssa yhdessä lenkillä. Auto tuli vastaan mutkassa eikä hiljentänyt sitten yhtään! Eemeli kääntyi vasta auton jälkeen poikittain tielle, mutta oli ihan hilkulla, ettei Sónata osunut autoon... Sen jälkeen ei ihan hirveästi olla tielle päin menty, paitsi silloin kun näkyvyys on hyvä.
Tässä tuli se paha auto silloin vastaan...

Nyt ei kuitenkaan tullut ketää vastaan, joten uskaltauduttiin ravailemaan!
Kuten sanpttu, tie on ihan täynnä mutkaa ja mäkeä, siksi ravipätkät jäävät melko lyhyiksi aina. Mäkiäkään kun ei oiekin uskalla juosta ylös, kun mäkiinkin on yhdistetty mutkia... Meidän lenkille mahtui tällä kertaa kolmisen ravipätkää ja yksi hiukan katkonainen laukkapätkä. Sen verran suoraakin siis löytyy tieltä, että uskalsin laukan ottaa...
Reipas polle <3


Tässä kuvassa näyttää, että edessä olisi vain pitkä, tasaisen laskeva alamäki, mutta tosiasiassa siinä tiataa olla yhteensä kolme mäkeä... Kolmas kaartaa tosi jyrkästi vasemmalle, joten sitä ei näy. Niin se kuva vaan juksuttaa... :)
 Me ollaan muuten Sónatan kanssa muuten taas edistytty huimasti! Yhdellä lenkillä metsässä ollessamme, tiukensin ohjat laukkavaihteelle ja annoin laukkapohkeet, mutta neiti ei suostunutkaan laukkaamaan vaan menikin tölttiä! Sen jälkeen ollaan tölttäilty jonkin verran, tosin aina ensin täytyy otta muutama laukka-askel(Sónatan mielestä..) mutta sitten töltätään, ja hienosti töltätäänkin! Luultavasti nyt on tulossa siitäkin materiaalia lähiaikoina, koska kuvaaja olis tulossa huomenna...
Viimonen mäki...

Tien varressa pääsee menemään järven rantaa pitkin

wow, taiteellista
 Muistaakseni Sónata oli tuolla lenkillä niin vauhdikas takaisin tullessa, että miun oli pakko otta se kiinni, kun Vilma meni sillä. Ei tamma meinannut käsissä pysyä, ja yksi säpsähdys mahtui silti reissuun... Lenkistä selvittiin kuitenkin kunnialla, vain kolme autoa tuli vastaan ja kaikki osasivat ohittaa meidät hienosti. Kaiken kaikkiaan meillä taisi mennä kokonainen tunti eestakaisin lenkissä, ja polle olikin ihan hiestä märkä kaikkien niiden alamäkien (jotka olivat takaisin tullessa tietty ylämäkiäää) ja touhotuksien jälkeen...
Väsynyt, hikinen ja toivottavasti onnellinen polle lenkin jälkeen
 Sónatan lenkin jälkeen otettiin Emppuli lenkilleen. Eemelin lenkin alussa olikin hiukan mutkia matkassa... Sohvi, Tytti, Lumikki ja Elvis olivat tarhassaan kun oltiin lähdössä. Vuohet eivät kuitenkaan tykänneet ajatuksesta, että ne jäisivät yksikseen pihalle tarhailemaan, joten Sohvi ja Tytti päättivät loikata pois tarhastaan... Siinä sitten pyydystettiin vuohet kiinni ja vasta sitten päästiin matkaamaan.
Lettijengi :D
 Empun kanssa otettiin se perinteinen suolenkki kohteeksi. Siellä riittää Eemelille ihan riittävästi ihmeteltävää, eikä tämän herran kanssa olisi kyllä mitään asiaa autojen sekaan, se todettiin ihan vähän aikaa sitten.

Kotiin päin jo marssitaan

Pahin onkelma Empun kanssa, pään nyhtäminen alas...
 Eemelin kanssa on ollut nyt hiukan hiljaisempaa ratsastuksen kannalta, mutta se on johtunut täysin hirveästä tuulesta... Jospa se kunnon kesä ilman kovia ja kylmiä tuulenpuuskia sieltä tulisi...

Postauksesta tuli nyt tälläinen jättipitkä, mutta toivottavasti jaksoitte lukea, ja toivottavasti jaksatte lukea tulevatkin postaukset, niissä luultavasti paljon hepppoja ja lisää ratsastuselostuksia! :)

Mitäs muuten tykkäätte blogin ulkoasusta?

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Voikukkapellossa suhisee...

...tuuli, ja kova tuuli suhiseekin! Meillä on tänään ollut ihan kauhea tuuli, suorastaan myrsky! Onneksi ei ukkosta ole ollut ja s'hkötkin ovat pysyneet. Voikukat tuolla pellossaan ovat kyllä saaneet sellaista kyytiä että! Hevosetkaan eivät oikein tykänneet tuulesta, oli hiukan haasteellista saada ne sisälle, kun tuuli oli niin kova, sisälle kuitenkin hepat saatiin, onneksi. Eemeli varmaankin hiukan ennakoi tuulta jo eilen, sellaista kyytiä nimittäin sain! Otettiin Emppu lenkilleen tuohon pihamaalle ja ajattelin mennä pitkästä aikaa ilman satulaa... Noh, kaikki meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes käännyimme pihatien päässä kotiin päin. Jokin kumma säikäytti Empun ja se lähti kamalaa kiitolaukkaa tietä pitkin tulemaan kotiin, talliin. Paniikki iski meikäläiseen siinä vaiheessa, kun tajusin tallin oven olevan auki... Siitä ei muuten mene Eemeli ratsastaja kyydissään. Onneksi Emppuli kuitenkin pysähtyi ennen ovea ruohotupsulle. En tainnut edes yrittää hiljentää hevosa, kun miulla oli niin kova homma pysyä kyydissä, mutta itseasiassa ei ollut edes haastavaa pysyä kiitolaukassa ilman satulaa Empun kyydissä! Ihmeen hyvä tasapaino on siis miulle kehittynyt tässä vuosien ilman satulaa ratsastuksen myötä.

1. Kuvat eivät todella ole tältä päivältä, ei Lilli olisi varmaan pysynyt voikukkapellossa tämän päivän tuulessa!

2. Ilonen katti <3

3.
 Vuohet ovat nauttineet nyt oikein olan takaa tuosta voikukka viljelmästämme, siellä ne mussuttavat suu täynnä ihania kukkasia aina kun mahdollista. Lumikki ja Elvis tosin ovat joutuneet tyytymään niiden tarhaan tallin edessä.
4.

5.
 Pidimme muuten Vilman kanssa viikonloppuna oikein kunnon agilitykisat vuohille. Kamera ei vaan päässyt ulkoilemaan, kun akku oli niin vähissä... Kisat sujuivat oikein mallikkaasti kaikilta. Voittajaksi suoritui taas kerran ylivoimaisesti Sohvi. Sohvilla oli paras aika ja ei yhtään virhepistettä. Yllätykseksi Lilli hävisi kaikki ylivoimaisesti ajassa, mutta se olikin irti ja voikukkapelto oli liian houkutteleva... Jopa Lumikki osallistui kisaan, ja Lumikin suoritus oli jopa ihan mallikelpoinen! Pientä vikurointia oli matkalla, josta saatiin tuomariltakin palautetta... Noo, tästä on hyvä parantaa!
6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26

27.

28.
Tämä oli nyt tälläinen hiukan kuvapainotteisempi postaus, mutta parempi se kuin se ettei olisi tullut postausta ollenkaan! :)
Mikä oli lempparikuvasi?

perjantai 29. toukokuuta 2015

Se ois ny sitte loma!

Nyt se sitten on, KESÄLOMA! En voisi kyllä uskoa, ellen omin silmin näkisi, miten ihanan kesäistä tuolla ulkona on! Tuntuu, että tämä talvi, syksy ja kevät menivät ihan hirmuista vauhtia, jopa ihan kiitettävästi blogin puolella, postuaksia taisi tulla joka vuodenaikana ihan riittävästi...
Yksi varma kesän merkki on ihanan keltaisena heiluvat voikukka pellot. Lähes jokainen pelto, jonka ohitse olen kulkenut, on ollut viime aikoina aivan keltaisena voikukista, niin on myös omamme... Ihan jo on miulle "perinteeksi" muodostunut se tapa, että teen voikukkasista seppeleen, jonka sitten ripustan jonkun eläinparan mukaan hetkeksi, niin on käynyt viime vuonna, sitä edellisenä ja myöskin tänä ihanana kesänä. Nyt saattekin katsella, millaiset seppeleet taiteilimme Vilman kanssa...
Virallinen kukkien testaaja työssään...

Ja poseeraamista...

ooi <3

"Pöh, minulle ei mitään kukkahömpötystä laiteta!"

"Ai saan leipää, no kyllä tämä nyt menee..."

"Ette oo tosissanne...."

"Ai leipää? Missä? Ai että saadaan syödä nää kohta, juu, kelpaa!"

Tänä vuonna saatiin aikaan jopa huikeita yhteiskuvia...

Ja se perinne, om nom...

 om nom, Empullekkin kelpasi!

Tässä näyttää ihan että' Sonttu söis miun lettiä! :D

Miun erilainen seppele...

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää...
Oikein ihanan rentouttavaa kesää teille kaikille rakkaat lukijat!!