Vauhdikasta menoa Fantilla

Taisi olla hiihtolomalla, kun kävimme Vilman kanssa yhdellä tallilla testaamassa yksi irtotunti. Nyt kävimme tuolla samaisella tallilla taas, ja kyllähän sitä taas ihan pikkuisen jännitti... Viime kerralla menin jättiläismäisellä Fantilla, noh niin menin nytkin. Tallin pitäjä muisteli, että tykkäsin Fantista kovasti, niin sain ratsukseni taas Fantin. Ei kyllä haitannut yhtään, että oli sama ratsu, tiesipä edes vähän, miten se oikein toimisi. Nyt oli kyllä tällä kerralla ihan eri meininki kun hiihtolomalla... Hiihtolomalla Fantti toimi kuin unelma, se pysähtyi juuri silloin kun halusi ja teki kaiken muunkin mitä ikinä keksi pyytää. Tällä kerralla oli pollella hiukan vauhtia enemmän...

Tästä kuvasta näkee hyvin hevosen koon, itse olen 171cm pitkä ja polle on... aika korkee...

 Tunti aloiteltiin pysähdyksillä ja peruutuksilla. Ne sujuivat meiltä oikein hyvin. Alkukäyntien jälkeen aloiteltiin ravailemaan ja kevyttä ravia mentiinkin sitten varmaan melkein viis minuuttia, ainakin siltä se tuntui kun oli niin iso eläin ja pitkä askel... :) Ravit sujui hyvin, hiukan toisessa päädyssä meinasi aina vauhti kiihtyä, mutta sain onneksi pollen pidettyä ihan rauhallisena.

Ravien jälkeen aloiteltiin harjoittelemaan avotaivusta. Sitä tehtiin molempien pitkien sivujen alkuun. En yhtään osaa sanoa, menikö meillä hyvin vai miten. Hevonen on liian herkkä ja ratsastaja antaa liian isot avut... Kuulemma edes muutamia hyviä pätkiä meilläkin onnistui. 

On se iso... o.O

 Avotaivutusten jälkeen muunnettiin tehtävää hiukan. Lyhyen sivun lopusta käännettiin keskihalkaisijalle ja tehtin pohkeen väistöä pitkälle sivulle. Lyhyeltä sivulta piti sitten nostaa laukka... Ensimmäisellä kerralla annoin Fantille ilmeisesti liian isot laukka pohkeet, hevonen nimittäin ampaisi kuin tykin suusta hirmuista laukkaa ja muutama ylimääräinen laukka ympyrä siellä päädyssä sitten tehtiin... Seuraavalla kieroksella sama juttu, hevonen lähti kauhiaa vauhtia vaikken tehnytr juuri mitään. Toisella laukkakerralla en meinannut saada Fanttia melkein ollenkaan käyntiin, taisi siellä pari pukkiakin tulla... Ei siinä mitään kunhan selässä pysyin. Opekin sanoi, että sillä on ollut hiukan vähän liikutusta ja kaikilla hepoillahan on aina hiukan kevättä rinnassa...? Ihan kivaa oli vaikka vauhtia oli ehkä hiukan liikaa...

Oonpas  miä keskittynty tuohon ohjien lyhentämiseen... :D

Mutta tuo hevonen on jotain niiiin ihanaa... <3

 Loppu tunnista ope pystytti pari pientä estettä kentälle, ja niitä sai hyppäillä jos halusi. Myö tyydyttiin Fantin kanssa ihan vain menemään käyntiä hetken aikaa.. Hyppyjen jälkeen otettiin vielä loppu ravit joissa Fanttikin oli jo ihan rentona. Oli kyllä tosiaan taas ihan hauska tunti, vähän liikaa vauhtia mutta muuten ihan paras. :) Viimeistään sitten kesällä palataan tälle tallille...

Loppuravailuja :)

Muistakaahan osallistua tuohon kyselyyn blogin sivupalkissa! :)

Misu ja mystinen taikasauva

Nyt saatte kuulla iloisen sadun kissasta nimeltään Misu

Oli aivan tavallinen päivä (vai oliko??)...

...ja pieni harmaa kissa nimeltään Misu oli viettämässä jokapäiväistä siestaansa lämpimän peiton päällä, patterin lämmittäessä vieressä. Misu havahtui yhtäkkiä outoon kimallukseen, maassa oli jotain kimaltavaa, jotain herkullisen näköistä! Misun teki kauheasti mieli maistaa...

Maassa lojuva kellertävä nappula ei ollutkaan herkullinen kanaherkku, vaan kummallinen nappula, ja kun Misu nappulaa vahingossa painoi, ilmestyi esiin pitkä, kimaltava sauva, jonka päässä roikkui iloinen tähti....

Misu ei sauvaa aluksi säikähtänyt, vaan aikoi jatkaa torkkujaan ilman herkullista kanaherkkunami välipalaa. Tuo edestakaisin heiluva sauva ei kuitenkaan jättänyt kissaa rauhaan, vaan alkoi vihaisesti viuhua Misun ympärillä. Siitäkös Misu pillastui, ja pian se läimäisi sauvaa tassullaan.
Kuului HUIS vain , ja yhtäkkiä Misu huomasi, että sillä oli yllään auringonpalvojan hattu. "Heei, mitä ihmettä! Ota se pois!" Misu karjui, mutta turhaan, taikasauva senkun jatkoi huiteluaan.

Misu yritti raapia hattua pois päästään, mutta se oli niin tiukkaan liimautunut sen pieneen kissanpäähän, ettei se edes hievahtanut... Misu jatkoi ärhentelyään taikasauvalle: "Nyt jos et ota tätä naurettavaa hattua pois päästäni, niin minä kyllä..." Misun lause jäi kuitenkin kesken, sillä yhtäkkiä taikasauvakin alkoi puhua:"En, ennen kuin muistat, mikä tärkeä päivä tänään on!"

Nyt alkoi tuo pieni harmaa kissamme olla jo niin äkeissään, että taikasauvaakin alkoi pelottaa. Misu tarttui sauvaa kunnolla kiinni ja alkoi kovistella sitä oikein tosissaan:"Nyt, otat tuon hatun pois ja häivyt silmistäni, onko selvä?" "Ei onnistu, et selvästikkään muista vieläkään, mikä päivä tänään on...!" Jälleen kerran kuului HUIS vain, ja Misu oli muuttunut auringonpalvojasta prinsessaksi upeine tiaroineen. "Etkö vieläkään muista?"Taikasauva kysyi nyt jo todella äkäiseltä kissalta. "No ei tässä päivässä ole mitään sen ihmeellisempää kuin muissakaan päivissä! Voisitko ystävällisesti lopettaa?"

Misun pyynnöstä huolimatta ei taikasauva suostunut ottamaan upeaa tiaraa pois Misun päästä. Tai no, miten sen nyt ottaisi, kyllä se tiara poistui, mutta tilalle astui sitäkin kammottavampi look, ainakin Misun mielestä.

 "Heei, mamma mia, mita sina tehda minulle?!" Misu huusi kauhuissaan kun yhtäkkiä sen nenän alle kasvoi Italialaisen pitsakokin luihuviikset ja sen päähän ilmestyi korkea kokin hattu. Taikasauva vain kohautti olkiaan ja tokaisi:"Hups, menipäs hiukan liiaksi, kun puhetyylikin muuttui, mutta jos nyt muistaisit, mikä tärkeääkin tärkeämpi päivä tänään on...?" Mutta Misu ei muistanut.

Jälleen kerran kuului HUIS vain ja nyt Misun Italialaiset luihuviikset vaihtuivat tuuheisiin viiksiin. Niistäkään Misu ei pitänyt lainkaan. "Äh, kuinka kauan tämä jatkuu vielä? En jaksaisi enää tapella tästä,mikä kumman päivä tänään voi olla?"

"Noh, annan viimeisen vihjeen..." taikasauva sanoi ja viimeisen kerran kuului HUIS vain ja Misun päähän ilmaantui tällä kertaa iloisen kirjava juhlijan hattu. "Aivan! Nyt tiedän mikä päivä tänään on! Eikös tänään olekkin 26.4? Tänään on minun SYNTYMÄPÄIVÄNI!"

Talvisia maastoesteitä

Nämä kuvat on sitten otettu ehkä pari viikkoa sitten, meillä ei todella ole enää noin lumista! :)

Kesällä rakennetut maastoesteet olivat tosiaan ppraisen viikkoa sitten ihan lumen alla, niistä ei näkynyt pientä kulmaakaan. Niinpä päätimme Vilman kanssa rakentaa metsään muutaman uuden esteen. Tuumasta toimeen ja pian oli mettätiellä viisi upeaa estettä. Taisi muuten mukana olla esteitä rakentamassa samat kaverit, jotka kesälläkin esteitä miun kanssa kasaili, Lilli ja Vili siis. Esteiden tukitolpksi etsittiin lumikokkareita, ja on ollut hauskaa käydä tuolla lenkillä katsomassa "esteitä" jotka rakennusvaiheessa olivat ihan sopivan korkuisia ja nyt ne ovat vain maapuomeja...

Hurja keskittyminen Sónalla päällä. :)

Muistaakseni alunperin oli tarkoitus, että oltaisiin otettu satula, (miettikää SATULA!! en siis ratsasta juuri lainkaan satulan kanssa...) mutta niinhän se satula jäi kuitenkin talliin, ilman on aina parempi.

Tässä taidetaan ylittää ekaa tukkiestettä :)

Ja taas Sonttu näyttää mielipiteensä...

<3

Kaikin puolin taisi hyppelyt mennä varsin mainiosti. Sonttu oli hyvin innoissaan uusista jutuista ja voitaisiinkin väsäillä Vilman kanssa sellaisia kesäisempiäkin maastoesteitä tuonne metsään (vink vink Vilma...! :D ) Miulla on nyt alkanut sitten ihan täysipäiväinen hevosten liikutusvuoro, kun äitini ja Eemeli kaatuivat ja äitillä on nyt käsi paketissa, joten arvatkaa vaan kuka "joutuu" molemmat hepat liikuttamaan... Joka toinen päivä toisella, joka toinen päivä toisella, niin se taitaa vähän aikaa mennä. Vuohien lenkityskin on nyt tuollaisella vuorosysteemillä, Lilli ja Vili yhtenä päivänä ja Sohvi ja Tytsä toisena päivänä, niitten ulos vientiin (siis jos ottaa kaikki kerralla) kun tarvitsee aina hiuka auttavia käsiä...

Hurrja viimeinen este ja söpö polle <3

Huomatkaa iloinen miniletti, mikä tammalla on hiuksissaan! <3