Mitä ystävyys on?

"Kuulin että tänään on joku ystävänpäivä. Luulisin sen tarkoittavan että tänään saa sanoa ystävälle kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja myöskin kertoa, kuinka mukavaa on kun saa olla juuri hänen ystävä. Ihan ei vielä ole mulle ainakaan selvillä toi ystävyyden idea, joten katsotaas, mitä nää kamut tuumaa ystävyydestä..." 

-Misu-

 "Ai mitä.. Aa, joo nyt mä ymmärsin Misu. Haluat siis minun kertovan sinulle mielipiteeni ystävyydestä? Mitä se oikein on? Noh, tuo onkin haastava kysymys... Odotas kun mietin hetken aikaa..." -Misse-

"Hei, Misu, kato tuolla on nami!" *molemmat kissat ryntäävät namin kimppuun* "Hitsi, sait ekana namin.. Noh, minun mielestäni ystävyys on toiseen luottamista, kuten nytkin huomasit, luotit minuun että tässä oli nami!" -Misse-

"Ja jotta voi luottaa toiseen,  on toisen oltava rehelinen mielipiteissään, vai mitä Pipsa? Aai annatko minulle pusun näin ystävänpäivän kunniaksi, kuinka kivaa!" -Misse-

"Lällällää! Menitpäs lankaan senkin pöhkö siskoni!" -Pipsa- "kuules nyt Pipsa, olin juuri sanomassa, että ystävyyteen kuuluu rehellisyys... Noh, ainakin olit rehellinen mielipiteessäsi..." -Misse-

"Voihan Misse... Arvaas muuten mitä! Nykyään, olen kuullut, on tapana ikuistaa lähestulkoon jokainen hetki kavereiden ja ystävien kanssa ja se tapahtuu puhelimen avulla. Otetaan hienon hieno kuva, jossa näkyy kaikki henkilöt ja jos oikein muistan, sitä kutsutaan friendsieksi. Kokeillaanko?" -Misu-

"näiköhän se toimii...?"

"Hei wau, miten hieno kuva! Mekin päästiin Pipsan kanssa kuvaan! kivaa, mäkin haluan kokeilla!"

 -Misse-

"Varsin onnistunut otos tämäkin Misse, mutta nyt takaisin aiheeseen, mitä se ystävyys oikein on?" -Misu-

 "Öhöm, juu toki. Noniin, lähdetääs etsimään tallista vastausta, siellä on paljon ystävällisiä eläimiä. Annankin nyt puheen vuoron heille. Kysymys siis kuului, mitä on ystävyys?" -Misse-

"Se on sitä, että voi odottaa porkkanoita ja kaikkia ihania herkkuja yhdessä!" -Peppi ja Lotta-

"Me samaistutaan tohon kuvausjuttuun, eli ystävyys on sitä että voi ottaa hassuja kuvia ystävän kanssa ilman että kumpikaan suuttuu hassun ilmeen yms takia!" -Vili-

"Ystävyys on toisen hyväksymistä juuri sellaisena kuin hän on." -Tytti, Sohvi ja Elvis-

"Vanhoja kuvia katsoessa tuli vielä mieleen, että ystävyys on saman lehden tai oksan jakamista vaikka itse haluaisikin syödä kaiken!" -Vili-

"Ystävyys on sitä, että tarkenee nököttää tuulessa ja tuiskussa ulkona kun on kaveri vieressä."

 -Sónata-

"Jatketaan samaa kaavaa Vilin mukana, eli hassujen kuvien ottaminen kaverin kanssa!" -Eemeli- 

"Omien heinien jakamista parhaan kaverin kanssa, sitä voi kutsua tosiystävyydeksi." 

-Sónata ja Eemeli-

 "Mekin nyt vielä innostuttiin vanhoja kuvia katsomaan ja mieleen tuli vielä että ystävyyttä on samaan suuntaan juokseminen..."

"...ja vielä samaa vauhtiakin juokseminen!" -Sónata-

"Seelvä, seelvä. Eläinten mielipide on nyt saatu selville, entäs tämä meidän kirjuri, onko jotain lisättävää?" 

-Misse-

"On, vaikka paljon hviä ystävyyden piirteitä löytyikin jo! Vielä lisäisin tuohon, että ystävyyttä on muistaa olla toisen ystävä vuodenajasta riippumatta, muulloinkin kuin ystävänpäivänä!" -kirjuri-

Uudistus ja vähän kuulumisia

Heipä hei taas! Talvi se vaan jatkuu  ja tilsoja kertyy hevosille... Onneksi ei enää huomisen jälkeen! Meille tulee heti aamusta toivottavasti kengittäjä käymään ja samalla laitetaan tilsakumit kummallekin hepalle näillä näkymin. Ihanaa, vihdoin ei tarvitse jättää ratsastusta väliin tilsojen takia! Hepat ovat nyt saaneet liikkua pääosin irtojuoksutuksessa ja itseasiassa kokeilin Eemelin kanssa eilen ihan liinassa juoksuttamista. Herra oli siinä ihan huippu! Ihan tosin vaan käyntiämentiin, kun olin jo juoksuttanut sitä sen verran pitkään. Sónata ei ymmärrä yhtään liinassa juoksemisen ideaa enkä ole viitsinyt hämmentää sitä enempää.

~

Vuohille kuuluu oikein hyvää, vauhtia piisaisi ja ulkona ollaan käyty aina kun olen jaksanut niitä lähteä metsään raahaamaan. Lilli ja Vili opettelevat tohkeissaan uusia temppuja, ja pikkuhiljaa alkaa oppi jäämään päähän... Maaliskuun puolelle on sovittu itseasiassa jo parikin agilityshowta eli siihen mennessä pitäisi saada jonkin näköinen koreografiakin aikaan, huih! Lilli osoitti olevansa ihan hirmuisen fiksu ja nopea oppimaan, kun yhtenä iltana annoin vuohille kauroja ja huomasin kun Lilli rupesi heittelemään omaa kauravatiaan ees taas karsinaa. Äkkiä naksutin käteen ja sanoin Lillille, nosta kuppi ja osoitin vatia ja Lilli hetken katsoi hölmistyneenä mutta parin sanomisen jälkeen se alkoi nostamaan kuppia ihan itse! Nyt se tietää jo ihan tasan tarkkaan, kuinka saada leipä jos jossain on vati lähettyvillä... Ei siis vaadittu kuin pari toistoa niin pienen vuohen päähän jäi vadin nostaminen. Tämä temppu tulee varmasti meidän esityksiin... :)

Sónata jokunen viikko takaperin.

Sitten se uudistus. Minua on jo pitkään häirinnyt eläinten esittelysivujen sekavuus. Niimpä nyt olen ahkeroinut ja uudistanut ihan jokaisen sivun uuteen uskoon. Sivuille pääsekin nyt uusien kuvakkeiden kautta blogin sivupalkista, ne tosin uusin jo jokunen aika takaperin. Toivoisin kuulevani teiltä mielipiteitä, mitä tykkäätte uusista sivuista? Ovatko ne tarpeeksi selkeät ja esittäytyvätkö eläimet tarpeeksi kattavasti? 

Mossukan taidekuva :)

P.s. Video on nyt vain musiikkia vaille valmis, joten ei mene enää kauaa, ennenkuin saatte katsella liikkuvia Tallin tarinoita! :)

Apassionata ja vierailevia tähtiä

Aikaisin sunnuntaiaamuna loikkasimme äitini kanssa Onnibussin kyytiin suuntanamme Helsinki. Olen melko varma, että ainakin hevosihmiset jo arvaavat mihin olimme matkalla, nimittäin Apassionataan! Olemme käyneet katsomassa tuo upean shown jo nelisen kertaa aiemminkin, mutta aina se on niin hyvä että se on ihan pakko päästä katsomaan uudestaan ja uudestaan. Show on kuitenkin joka kerta erilainen ja on se ihana katsoa ihmisiä jotka ihan oikeasti osaavat työskennellä hevosten ja ponien kanssa. Ennen Apassionataa ehdimme pistäytymään blogimaailmassakin tutuksi tulleen Hupsun ja tosi höpsön luona. Siellä meitä oli vastassa tämännäköinen kaveri:

Nuppu oli selvästi harmissaan, kun emme tuoneet sille muita tuliaisia kuin maalaisserkkujen terveiset.

Ja heti kun kaivoin puhelimen esille unista Nuppua kuvatakseni, ryntäsi sporttinen agilitytaituri paikalle poseeraamaan!

Sandralla on ainakin innokkaat kuvauskohteet! ;D

Juju antoi meille jo hiukan esimakua tulevasta hevosshowsta näyttämällä hienoja agilitytemppuja ja hyppimällä hienosti korkeiden esteiden yli. 

Kun kaffet ja mehut oli juotu ja kissat moikattu, kiiruhdimme bussiin, joka vei meidät melkein suoraan Hartwall-areenalle, jossa jo suuret ja pienet hevoset ja ponit lämmittelivät tulevaa esitystä varten. Kameraa en ruennut raahaamaan mukanani, koko esitys olisi kuitenkin mennyt niinsanotusti ohi kun koko ajan olisi pitänyt kameraa tuijottaa. Meidän hepat halusivat vetää oman versionsa showsta, joten tervetuloa Apassionataan, jonka teille nyt esittää Sónata ja Eemeli!

 Koko show starttasi upean hevosen käyskentelystä areenalla, jonka jälkeen vilkkaat welsh ponit valtasivat areenan. Yksi poneista hyppi ihan mahdottoman hienosti jopa pienen lipaston yli! Sain myös hyvän temppuidean vuohille, poni hyppi jonkinlaisten köysien yli niin että jokatoinen yli ja jokatoinen ali. Oli hienon näköistä!

Näin vauhdikas oli pikkuinen welshponikin

 Areenan valtasivat aika ajoin upeat kouluratsut jotka esittivät vähintään yhtä hienoa ravia ja laukkaa, kuin nämä turrikatkin..

Kuvankaunis barokpinto tanssahteli yhtä näyttävästi kuin Emppu 

 Pienet shetlanninponit vetivät kärrejä yhtä vilkkaasti kuin Vili ja tekivät yhtä hienoja temppuja kuin Lilli. Ihan uskomattoman hienosti kaikki pikkuponit tekivät kaiken mitä pyydettiin! Kaikkein pienin poni oli ihanan innoissaan koko ajan, ihan hirmuinen steppaaminen oli koko ajan päällä ja raukka oli niin pieni, että kun toiset ravasivat rauhassa kärrejä vetäessään niin pienin laukkasi hurjana perässä.. :)

Useat hevoset hyppivät näin hienosti pystyynkin, tosin ihan käskystä ja luvan kanssa...

 Suuret ja hurmaavat shire hevoset laukkasivat ihanan keinuvasti ympäri areenaa, eivätkä olleet moksiskaan vaika pienin shetlanninponi alitti niiden mahan...

 Shown kenties hurmaavin otus oli ehkä ihanan pörröinen aasi, joka pujotteli ratsastajansa kanssa ilman satulaa ja hurmasi kaikki ihanalla aasimaisella olemuksellaan.

 Jännitystä esitykseen oli tuotu hurjien vikeltäjien numerolla, jossa hevoset laukkasivat täyttä vauhtia ympyrällä ratsastajien roikkuessa milloin mitenkin päin satulassa. Tempuista hurjin oli kuitenkin klassikko, mahan ali meneminen. Kuvittele meneväsi täyttä vauhtia laukkaavan hevosen mahan alitse...! Hui...

Emppu voisi mennä kyllä lujaa ympyrällä, mutta mahanali meneminen onkin ihan toinen juttu

 Minun henkilökohtaiset lempinumeroni tässäkin esityksessä olivat maastakäsittely numerot. Ne ovat vain niin uskomattomia, miten yksi ihminen voi saada seitsemän suurta hevosta kulkemaan kauniissa rivissä ihan vain äänensä avulla? Tai kuinka hän saa ne seitsemän hevosta tekemään ihan mitä tahansa keksii pyytää? Tuo mies,joka Apassionatassa työskentelee maasta käsin hevosten kanssa on aivan ilmiömäinen, en ymmärä kuinka hän tekee sen. Hevoset tekevät juuri niinkuin hän haluaa. Espanjalainen käynti, pystyyn hyppääminen, paikallaan odottaminen, seuraaminen jonossa, peruuttaminen niin että toinen hevonen kävelee eteenpäin vieressä, istuminen, maahan meno-kaikki onnistuuu noilta hevosilta ja siltä mieheltä! Uskomatonta. Se on ainoa sana jolla voi kuvailla sitä hetkeä ja sitä mitä se mies niiden hevosten kanssa tekee. Wau.

Eikö tämä ole melko lähellä sitä mitä juuri äsken kuvailin..? ;)

 Apassionata tuli katsottua ihan viimeiseen minuuttiin saakka ja ei kyllä ollut tämäkään show pettymys! Tahtoo takaisin!! :) Ensi vuonna sitten uudestaan, mutta nyt täytyy ihan lähteä fiilistelemään tuo show uudestaan paikanpäältä ostetun dvdn kautta! :)

Mitä pidit postauksesta? :)