Huh, taas on kertynyt postaustaukoa jonkin verran, ja voin kertoa että syy siihen on edelleen tuo kevät... Koulussa on loppukiireet ja tallissa kuluu kaikki muu vapaa-aika mitä kouluhommilta jää. Blogin ääreen en ole ehtinyt kirjoittelemaan, vaikka kuvia ja aiheita olisi.
Aloitetaas sitten tästä ekasta aiheesta. Vilin kanssa ei ole aikoihin taas valjasteltu tai kärritelty, mutta nyt tuli taas sitäkin tehtyä. Tosin, tälläkertaa valjaat eivät olleet aivan normaalit, ja itseasiassa ne kärritkin jäi sisälle...
 |
| Tämmöiset tuli koulun kästyötunneilla väsättyä! Ja huom. ei ollut edes tarkoitus tehdä Vilille valjaita, vaan ihan oli riimu tulossa alusta alkaen... ;) Niinkuin se yksi vitsi menee: "aloin tekemään käsityötunneilla hevoselleni loimea, mutta siitä tulikin pinteli..." :D |
Miulla on ollut jo pitkään pohdinnassa, että miten saisin tehtyä Vilille pikkuisen riimun, ja nyt sain senkin "haaveen" toteutettua. Ensimmäinen probleema tulikin heti alkutekijöissää, miten saan riimusta oikean kokoisen? Noh, ei kai siinä muuta kun sormien avulla mittailemaan Uunolaisen naamaa. Ja kun sitten riimun valmistuttua testasin jännityksen vallitessa, että mahtuuko se edes Vilin pään viereen niin totesin, että vuohen päähän on maailman vaikeinta tehdä riimua... Toisaalta vuohen pää on pieni ja kapea, mutta toisaalta hirmuisen pitkä ja leveä. Tässä riimussakin turpalenkki on juuri ja juuri sopiva, ehkä enemmän napakka kuin liian löysä ja niskan takaa menevä osa on taas ihan liian löysä silloinkin kun se on pienimmässä mahdollisessa koossa. Ota siitä nyt sitten selvää että onko tuo riimu iso vai pieni...
 |
| "Katsokaa nyt arvon fanini, enkös olekkin hieno, jopa tälläinen kapistus päässäni?" |
 |
| "Uups, nyt meinas tuo leivänmuru tipahtaa!" |
Yllättävän kevyesti Vili suhtautui tuohon kapistukseen ekaa kertaa sen ollessa päässä. Odotin paljon suurempaa protestia asiasta, mutta vain pientä pään viskelyä oli havaittavissa, muuten Viliä ei kyllä yhtään haitannut tuo pienisuuri riimu.
On se riimu tosin niin iso niskasta, että ei siitä voi kuvitellakkaan Viliä taluttavansa. Kerrankin Vili vain juoksi tasaisesti (okei, muutaman pään heittelun kanssa...) ja yhtäkkiä riimu olikin maassa... Kuhan nyt oppii ihan vaan pitämään, niin katsotaan sitten tulevaisuuden suunnitelmia, niitä nimittäin riittää... ;)
 |
| Pikku Vilpe poseerasi innoissaan uuden riimunsa kanssa, jopa tihkusateessa.. |
Vilillä on muuten tulossa 16.5. jännä päivä, kerronkin siitä vasta sitten lisää...!
 |
| "Tässä kaikki tällä erää, se on moro!" |
