lauantai 13. elokuuta 2016

Lillin suusta




 Moikka! Tänään teille kirjoitan minä, Lilli. Sain luvan kertoilla teille meidän jengin kuulumisia vaihteeksi. Meillö kaikilla menee ihan hyvin. Ulkoiltu ollaan jonkun verran nyt loppukesästäkin mutta veikkaan ettei ole enää kauaa siihen että sataa sitä jännää valkoista mömmöä maahan ja viimeiset vihreät ruohonkorret katoavat sen alle.. Tuo palvelusväki on nimittäin löytänyt päälleen taas paksumpia talviturkkeja. Mekin ollaan jo pikkuhiljaa muututtu pörröisemmiksi, eihän kukaan halua paleltua! Me käytiin yksi ilta pellolla syömässä koko porukalla ja oli kyllä kivaa! Sillä reissulla oli kameramies mukana ja sieltä on nämä kuvat otettu.


Sohvi sisko lypsää vieläkin maitoa. Kuulemma sen  takia, että ollaan syöty niin paljon vihreää heinää. Ei siis ole tullut uusia pikku kavereita meille... Se on jopa oppinut seisomaan nätisti paikoillaan toimenpiteen ajan. Enää ei kuulu hirmuista manaamista sen karsinasta lypsyaikaan, vaan lypsy on aina nopeasti ohi.  Mun ja Vilin äiskää Lumikkia ei ole tarvinnut lypsää, vaikkakin viime kesänä sitäkin lypsettiin pari kertaa.


Mun perheeni, edessä veljeni Vili ja äitini Lumikki, jonka takana siskopuoli Tytti ja sen vieressä tummanruskea iskäni Elvis jonka takana minä piileskelen. Vasemmassa reunassa toinen siskopuoli Sohvi. :)
Tässäkin melkein koko jengi näkyvillä.


Isukki on vaihtanut karvaa niin, että nyt sen valkoiset laikutkin näkyvät


Minä ja mutsi ilta-auringossa


Ai niin, nythän mä muistankin mistä mä ihan tosissani olin tulossa teille kirjoittamaan! Tuo kouluttaja on yrittänyt opettaa mulle uusia juttuja-jalkojen läpi pujottelua ja sen sellaista. Mua ei vaan kiinnosta yhtään! Mua ihan harmittaa kun haluaisin tehdä juttuja, mutta ei mua vaan kiinnosta. Heinät on paljon kiinnostavampia, vaikka ne olisivatkin oven toisella puolella... Mun pitää nyt alkaa olemaan taas skarppina, kouluttaja nimittäin kertoi että jos en tee temppuja ja opettele uusia, saan potkut meidän yrityksestä! Ajatelkaa, vaan Vili esittelemässä vuohien agilitytaitoja ihmisille! Eihän siitä tulisi mitään, nolaisi vain kaikki vuohet kun ei se pääse edes vaivaisen puomi yli! Pakko mun on saada pysyä esityksissä mukana, täytyy siis vaan alkaa tsemppaamaan! Mutta joo, ei mulla muuta. Loppuun vielä pari yhteiskuvaa meistä sisaruksista ja pari Vilin kuvaa. Ai niin unohtu sanoa, Vili on ollut mua paljon aktiivisempi temppujen suhteen ja on oppinut ihan uuden hienon tempun! Lopussa pieni videoklippi, mistä on kyse!




Aina yhtä iloinen veljeni Vili
Jos video ei näy, klikkaa tästä
 

perjantai 12. elokuuta 2016

Rippikuvaukset 7.8.

Konfirmoitu 7.8.2016

Koska kamera ei pysy Misusta erossa juhlapäivinäkään...







keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vuah agilityä part1


Jopas jotakin, niin se kesäloma vain hujahti ja kohta istutaan taas koulun penkillä! Paljon asioita ja tapahtumia mahtui kesään, muttei se ihan vielä ole ohi, vai mitä? Vielä ei siis aleta muistelemaan mitä kaikkea ehtikään tapahtua, koska vielä on jäljellä tälle vuodelle lämpimiä ja aurinkoisia päiviä-toivottavasti!

Tämä postaus on lymyillyt parin muun postauksen kanssa luonnosten seassa jo useamman päivän, itseasiassa pari viikkoa... Hups. Pidettiin kaverini Ainon kanssa vuohille kunnon agility tuokio ja Aino onneksi lupautui hiukan kuvailemaan, kiitos kuvista kuuluu siis Ainolle!

Tämän näköinen kaveri asteli radalle ihan ensimmäiseksi!
Siitä on ihan kauhean pitkä aika, kun viimeeksi on rakennettu ihan kunnon esterata noille sarvipäille, joten nyt oli ihan kiva päästä välillä sellaista touhuamaan. En tosin ole ihan varma, olivatko vuohet ihan yhtä innoissaan, voi olla että ne olisivat mielummin möllineet pihatossaan... :)

Ämpäreiden päällä ollessa puomi oli liian korkealla, piti siis hiukan madaltaa estettä...

Lumikin kanssa ollaan pompittu edes yksi este kesässä ja se toisinaan tykkääkin siitä puuhasta. Joskus taas ollaan niin laiskoja vuohia eikä leipäkään kiinnosta yhtään että esteet ihan suosiolla kierretään joko niiden korkeuden takia tai sitten liian täyden mahan takia.

Hianon hiano vuahi! :)

Näin hienosti Lumpsakin pomppaa, kun on tarpeeksi vauhtia ja motivaatiota...
Kun Lumikki oli suorittanut radan pariin kertaan (lue:jyrännyt melkein kaikki esteet maan tasalle, hypännyt vain parin puomin yli ja vetänyt minua perässään miten tahtoo....) suoritettiin vuohen vaihto. Tarkoitus oli ottaa Sohvi, mutta Lumikin urheillessa se oli vapauttanut itse itsensä ja mennyt tarhailemaan jo valmiiksi...

"En mä tänään ajatellut esteitä mennä hyppimään!"
Kun Sohvia ei kiinnostanut muu kuin syöminen, otettiin mini-Sohvi liikkeelle. Tytti pääsi näyttämään taitojaan esteiden kanssa ja yllättävän hyvin Tytti suoriutuikin! Viimeeksi kun sen kanssa pompittiin esteiden yli ihan tosissaan, se ei ihan ymmärtänyt ideaa ja juoksi sinne minne sitä itseään huvitti ja jyräili puomit nättiin pinoon...

"Onko ihan pakko??"


Hieno Tyhvi!!
Lumikki ei uskaltautunut kävelemään lankkua pitkin, mutta Tytti ainakin yritti... huomatkaa oikeassa ylänurkassa paikalle hiipparoivan harjoitusten valvojan...

BOING

"Miauu, onko nyt minun vuoroni?"

Tyyti on tyytyväinen kun sekin pääsi tarhailemaan muiden kanssa

Ja Sohvi vielä tyytyväisempi, kun se sai luistettua päivän urheiluosiosta...

Ja Misse masentui, kun se sai kuulla, että vielä olisi pari innokasta sarvipäätä tulossa radalle ennen Misseä...
Jatkuu...