Tyylikkäästi myöhässä

Voehan nenu kun ei ole näitäkään kuvia muistanut.. Muistatte varmaan, kuinka Lilli ja Vili toivoivat joulupukilta lahjaksi keikkoja? No, niitä ne kilit saivatkin, heti tapaninpäivänä oli ensimmäinen! Olimme siis Lillin ja Vilin kanssa esittämässä suunnitelemamme joulushown ihmisille. Vuohet kyllä taas yllättivät meikäläisen niin positiivisesti!

Alkuvalmisteluita

Lilliäkään ei jännittänyt yhtään!

 Ensimmäinen keikka meni ihan nappiin, ihmisiä oli yllättävän paljon, vuohet toimivat kuin ajatus ja sääkin suosi. Ainut mikä ei mennyt niinkuin piti oli musiikki, mutta sekin saatiin toiselle keikalle kuntoon! Toisen keikan heitimme vuohien kanssa uudenvuoden päivänä.

Lilli esittäytyy

Kiitokset ja kumarrukset!

 Toinen keikka ei alkanut kovin hyvin... Oltiin ensinäkin unohdettu pesuvadit kotiin (ja ne ovat aika tärkeä osa esitystä)... Noh, saatiin onneksi paikanpäältä laatikoita, joita siten vuohet pujottelivat. Seuraava pienimuotoinen probleema oli se että Lilli oli ihan kauhuissaan. Sille ei meinattu saada viittaa ollenkaan päälle, kun se vaan juoksi koko ajan alta pois. Lopulta se kuitenkin rauhoittui hiukan ja päästiin hiukan hölkkäilemään rataa pitkin. Koko esityksen Lilli oli vähän varautunut, mitä se ei todella ollut ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisessä esityksessä se päästi jopa pyörätuolin ihan viereen! Toisessa esityksessä kaikki oli ihan kamalan pelottavaa Lillistä, mutta hienosti se suoriutui kuitenkin jännityksestä huolimatta.

Lilli yllätti ekalla keikalla rohkeudellaan!

 Toisen esityksen lopussa loppukumarruksen jälkeen eräs ihana mummeli toi hymysuin vuohille pussillisen leipää kiitoksena. Toinen mummo tuli ihan innoissaan englanniksi sanomaan että kuinka ihanaa oli hänestäkin vaikka lapset varmasti tykkäsivät vielä enemmän. Kyllä se vaan saa itselleen hyvän mielen, kun toiset ihmiset saavat niin paljon iloa noista sorkallisista. :) Meillä alkaakin kohta jo sitten kevään esityksen suunnittelu, vai mitä Vilma...? ;) Saa nähdä mitä keksitään, mutta se ainakin on varmaa, että  Vili saa hartioilleen pellen viitan...

Vilillä oli kärrissään myös pieni jouluyllätys kaikille lapsille.

Vihdoinkin ratsastuspostaus!

Siitä onkin aikaa, ratsastuspostaus! Nyt saatekin sitten muutaman kerran liikuttelut kerralla, erillisiä postauksia niistä en nyt ala kirjoittamaan.

Tänään käydään läpi Sónatan ratsastelut

 Nämäkin kuvat on otettu varmaan viime viikonloppuna, ennen näitä kovia pakkasia. Aloitetaas nyt vaikka tästä ratsastuskerrasta. Sonttu oli ollut muutaman päivän muistaakseni lomalla, mutta otin pienen riskin ja lähdin sen kanssa vain riimulla ratsastamaan. Turhaan kuitenkin mietin hevosen toimivuutta, se toimii lähes aina näköjään kuin ajatus, vaikka olisi ollut lomaa miten paljon tahansa. Meidän karvakorvat ovat siitä hyviä, ettei niitä sillä tavalla haittaa muutaman oäivän tai vaikka viikonkin loma ratsastuksesta, ne ovat aina yhtä hyvin ohjattavissa. Eemeli on jopa rauhallisempi lomailun jälkeen kuin usean päivän ratsastusputken jälkeen.

 Sontun kanssa ratsasteltiin muutamia kierroksia riimun voimin tuossa pihatiellä. Ravailtiin ja otettiin ihan pieni pätkä laukkaa. Käynnissä tehtiin pysähdykset ja peruutukset sekä pari takaosakäännöstä. Sonttu toimi ihan kuin ajatus, ei tarvinnut tehdä juuri mitään niin se teki juuri sen mitä oli tarkoituskin.

 Kuvat ja tuo edellinen tekstinpätkä olivat siis ennen kovia pakkasia. Tämä ratsastus taisi olla viimeinen ennen viikon kestänyttä taukoa, joka jouduttiin pitämään lähes kolmenkymmenen pakkasasteen takia. Silloin ei todella lähdetty kummallakaan pollella mihinkään, ne olivat pari tuntia ulkona ja sitten pääsivät talliin lämmittelemään. Ei tuo pakkanen hyvää tee hepoillekkaan vaikka niillä olisi kuinka paksu karva, meidän kavereilla ainakin käy henkeen kylmä ilma, siis silloin kun on ihan oikeasti kylmä.

 Pakkastauon jälkeen aloiteltiin liikuntaa taas irtojuoksutuksen merkeissä, en nimittäin halunnut kuitenkaan nousta hevosten selkään, kun niistä näki, että virtaa piisasi kylmän kelin ja liikkumattomuuden ansiosta. Juuri äsken kyllä taisin päästä sanomaan, ettei tauot vaikuta meidän hevosiin ratsuina juuri lainkaan, muta perumpahan puheeni, pakkasella ainakin hepoista kyllä löytyy vauhtia! :) Sónata lenkkeili ratsastajan kanssa ekan kerran pakkasten jälkeen lauantaina, jolloin menin sillä muutamat lenkit taas tuossa pihatiellä. Kuten edelliselläkin piharatsastuskerralla, nytkin toimi hevonen ihan vain sanoilla ja ajatuksilla. Laukka nousi pidätteen ja laukka-sanan jälkeen, jaloilla ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Raville siirtyminenkin hoitui vain ohjia höllentämällä ja ravi-sanalla. On se vaan herkkä ja hieno!

 Sunnuntaina käytiin sitten irtojuoksutkusen jälkeen jo metsässäkin. Siellä toimi hevonen taas oikein moitteettomasti, ravi löytyi kuten aina ja laukka nousi nätisti kotiinpäinkin. Kokeiltiin jopa hiukan tölttiä, ja voipi olla, että jokunen askel ainakin saatiin sitä askellajia näkyviin! Nyt vain odottelen seuraavaa kengityskertaa, että saataisiin hepoille tilsakumit kavioihin, niin ei tarvitsisi jättää tilsojen takia ratsastuksia väliin!

Äitini otti hienon kuvan aittamme ikkunasta ja muutenkin kaikki ratsastuskuvat ovat äitini ottamia

Unohdettujen kuvien postaus

Kuten jo otsikosta saattaa huomata, on tämä postaus omistettu muutamille vähemmän talvisille kuville, jotka ovat jotenkin unohtuneet tuonne kansioiden ja kuvien sekaan... Kuvat on otettu jo jokin aika sitten, kun ei ole lumesta tietoakaan...

1.

2. Minulla oli tylsää, joten lopputuloksena olin hevosten tarhassa kameraa ulkoiluttamassa..

3.

4.

5. Tästä kuvasta huomaa, miten hupsusti Eemeli aina jättää jalkansa... :'D Takaset osoittavat ihan eri suuntaan kuin etujalat

6.

7. Tämän tamman menneisyydestä olen saanut viime aikoina vaikka mitä uutta tietoa, saa nähdä teenkö siitä omaa postausta!

8.

9.

10. Mumms

11. ♥

12. Kaverukset

13.

14. Loppuun Missen joogatuokio... :D

Mikä oli lempparikuvasi?