keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ratsastusta metsässä ja "kentällä"

Voi että miten ihanaa, kun on niin keväinen ilma! Aurinko paistoi täällä koko päivän ja ulkona oli ihanan lämmintä (lämpimämpää kuin tallissa, ainakin tuntui siltä...). Heti koulusta päästyäni menikin siivoamaan tallin ja roudasin vuohet keväistä ilmaa nuuhkimaan. Ne oli tietty ihan innoissaan. Ainut "miinus" ulkoilussa oli kuulemma tallin oven edessä oleva iiiso vesilätäkkö, sitä piti miettiä ja pelätä pitkän aikaa ennenkuin uskalsi yrittää kuivin jaloin yli... :-) Oli ihan pakko päästä ratsastamaankin tänään ja onneksi ehdinkin, ja yllätys yllätys, sain veljeni värkättyä kuvaamaan meitä! :)
Oi oi, nyt sitä taas mennään...
 Mentiin tosiaan alkuun "kentällä" eli pihatiellämme. Tänään en kuitenkaan halunnut vain mennä etiäpäin, niin laitoin tielle pari puomia ja tehtiin sitten niiden kanssa pohkeenväistöjä.
Tässä kohti piti siis väistää...
 Eli kun oltiin puomin kohdalla, hevosen piti olla suora ja puomien välissä piti mennä pohkeenväistöä. Olen joskus mennyt ratsastustunnilla tuota samaa tehtävää ihan hyvällä menestyksellä, ja Sontun kanssa meni myös oikein hyvin. Meillä nuo pumit nyt eivät kovin kaukana toisistaan olleet ja totesinkin ratsastuksen aikana, että olisi pitänyt laittaa niihin pidempi väli. En kuitenkaan sitten loppupelissä jaksanut, ihan hyvin se meni noinkin.
Kuvat ovat tänään hiukan hassunmallisia... :)

Meiän hurja kääntyminen
 Pohkeenväistöjen lisäksi ravailtiin ja mentiin ihan vaan käyntiä. Ravot sujuivat oikein mainiosti. Laukkaa ei pihalla tällä kertaa otettu kosk 1) kuvaaja poistui juuri kun meinasin alkaa laukkaamaan ja 2) tiellä kertyi tietenkin hiukan tilsaa ja kaviossa oli kunnon mukurat, niin olis ollu ehkä liian riskialtista...
Nätti ravi <3


"Joko voitas lopettaa?"

Saatiin kuviin myös hiano auringon lasku.


 Kun kuvaaja sitten häipyi ja tilsat oli huomattu, päätin lähteä vielä käymään metsässä pikku lenkin. Eka piti tosin hakea tallista kunnon vasara, jotta sain jäät irti kaviosta, samalla roudattiin Sontun kanssa puomit pois autojen tieltä.
Sonttu ei tykkää tästä, mutta malttaa silti seisoa tosi nätisti paikoillaan, fiksu polle. <3
Innostuin jopa muokkaamaan ihan pikkiriikkisen tätä kuvaa, ja miusta tää on jotenkin tosi söpö <3
Metsässä oli tosi hurjaa pollen mielestä kun isäni oli kaatanut puun sunnuntaina (ollaan käyty ainakin kerran siellä ja menty puun kaatopaikan ohi...). Ohitse kuitenkin päästiin ja kun lähettiin ravaamaan, niin Sonttu meinaskin että jee, nyt laukataan! No sain kuitenkin pidettyä ravilla, mutta melkein heti raviin siirtymisen jälkeen nostettiin laukka ja oi että kun olikin ihanan reipas muttei kaahaava, tasainen laukka. Tykkään! Loppu kotimatka sujui ihan perusmerkeissä, vauhtia piisasi ja puunkaatopaikkaa piti pällistellä hetki... Oikein hyvä fiilis jäi kuitenkin tämän päiväsestä lenkistä. :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Illanviettoa

Aina kun muut katsovat illan odotetuinta ohjelmaa, salkkareita, nousee Sasukin ylös iltapäiväilta uniltaan. Se hyörii pyörii ja muuten vaan häilää pitkin ja poikin olohuonetta ja kerjää rapsutuksia. Aina joku hetken aikaa jaksaa rapsuttaa, mutta sitten täytyy vaihtaa uhria. Ja jos hyvin käy, niin joku ymmärtää antaa Sasulle pureksittavaksi luun tai jopa huippukivan aktivointi pallon...

Tästä puuttuu vain kaulassa oleva kyltti, "Rapsuta!"

Pallo pyörii vaan...

"Jaa näin laitetaan aktivointi namupallo liikkumaan!"

"Hoplaa, pallo takajalkojen välistä, se on mun paras kikka kolmonen."

 Jos pallon antaa, saa varautua siihen, ettei kuule sanaakaan salkkareiden puheesta tai tekstitetyissä ohjelmissa ei välillä näe kuin pörröisen hännän tekstien sijaan...
"Oho. Nyt tippu namu."

Sasun lemppari :)
 Jos pallo menee liian kauas ihmisistä, Sasu ottaa sen suuhunsa ja kantaa keskelle olohuonetta aina samaan kohtaan ja meno jatkuu!

"Voi ei, tulkaa auttamaan! En saa sitä tuolta pois!"

"Hei, namit loppu, laita lisää!"

"Huh huh, olipas homma..."
 Loppuilta meneekin siitten näin:

"Krooohhhh..."

Nenu <3

Sasun perus ilta-asento...

Sohvalle ei ole muilla mitään asiaa! :)

lauantai 7. helmikuuta 2015

Mini-tiikeri

Jos sattuu astumaan talliin aamulla ensimmäisenä, saattaa nähdä, kuinka mini-tiikerimme Misse juo mitä kummallisimmissa asennoissa. Iltatallissa sama juttu. Kissat tulevat aina mukanamme talliin ja ensimmäisenä ne ryntäävät juomaan. Yleensä meillä on ainakin yksi ämpärillinen vettä sähkökatkojen varalta ja joskus isossakin saavissa on vettä. Misselle veden juonti on kuitenkin samanlainen sydämen asia, kuin viininystäville viinien maistelu...
Innokas juomari kissa matkalla talliin

 Missen yleisin juoma-asento on sellainen, että se seisoo etutassujen varassa ämpärin reunalla ja takatassut maassa. Joskus se on kylläkin seisonut takatassut ämpärin reunalla ja etutassut ämpäsin sisäreunoja vasten, mutta tämä vain silloin, kun vettä on vain vähän.
"Noniin... Nyt ollaan päästy asiaan! Oikein iiiso juomakuppi, kelpaa!"

"Okkei, aloitetaas tämänpäiväisen veden maistelu..."

"Huuh huh! Tässä oli kyllä jotain lisä aromia...!"

"Noo, ihan hyvää tää loppujen lopuksi on.."

<3
 Joskus, jos vettä on ihan vain tippa sangon pohjalla, Missen on pakko turvautua tositoimiin, eli kaataa ämpäri ja yrittää siinä sitten juoda, kun vesi valuu pitkin lattiaa... On se vaan haastavaa olla kissa...
"Tännekkin on jäänyt varmaan eilistä vettä... Pakko saada vesianalyysi!"

"Noh... jopas nyt.... Onpas tämä nyt haastavaa..."

"Come on vesi! Mul on jano, enkä tiiä mis muualla ois vettä...!"

"No piti loppujen lopuks sit kaataa tää... Ei sitä ois muuten saanu... Otetaan sitten vesi puruilla höysetettynä!"
 Missen joka iltainen rutiini on, että se kiertää ihan jokaisen eläimen sangon läpi ja maistelee vedet. Se vasta onkin hauskaa katsottavaa, kun Misse yrittää juoda, ja esim Sohvi tökkii hännästä kattia alas... :) Hepat ei ole enää moksiskaan...
"Hmmm... Tänne raikasta vettä ja heti!"

"Pystyisitkös itse juomaan tälläisessä asennossa? Tämän taidon olen perinyt kaukaisilta tiikeri esi-isiltäni."
 Tiikereistä puheen ollen... (Ei heikkohermoisille!) Misse tosissaan on todellinen mini-tiikeri. Se oli eräänä kauniina ja aurinkoisena perjantaina käynyt hurrjan kamppailun minkin kanssa. En yhtään tiedä, mistä tallimme karjakeittiöön oli minkki päässyt, mutta onneksi urhea pikku Misse sen oli siten listinyt. Sotamaalauksetkin oli kunnossa, pieni punainen täplä nenänvarressa. (luultavasti matsissa tullut jälki)Mitään muuta ei onneksi sattunut kissalle. Ja arvatkaas vaan, kuka on vielä tänäänkin ylpeillyt minkin murhaamisella? No Misse tietty! Se hyppii ihan innoissaan pitkin karjakeittiötä ja kulkee muutenkin pitkin maita ja mantuja ylpeänä teostaan. Sitä se saakin olla, minkkihän olisi voinut viedä vaikka viimeisen kanasemme tai vaikkapa kanit, mutta Misse sankari tuli ja pelasti kaikki. :) Happy end siis!
Tässä on mini-tikrun uinumispaikka, tästä on hyvä vahtia kaikki minkit maanrakoon! ;)