torstai 15. syyskuuta 2016

Leijonakuningas



 "Tervehdys taas blogin lukjia ystäväiseni! Siitä onkin jo aikaa, kun tänne on meidän tallin tarinoita kerrottu. No, voin sanoa ettei kauheasti ole tapahtunut. Hepat ovat olleet lomalla odotellen kengittäjää (tosin tänään kuului taas sellainen kilinä ja kolina tallista parin tunni ajan, että nyt ne vissiin on taas saaneet uudet popot) ja vuohet on opetelleet ahkerasti mun kanssa temppuja. Mä käyn aina välillä niiden treenejä katselemassa, on ne aika fiksuja, varsinkin Vili (mun paras kamu). Vili osaa jopa istua niinku mä! Vähän hassultahan se näyttää kun niin iso eläin istua tönöttää, mutta taitava se on silti!"


 "Mua ottaa päähän tää talven tulo. Joka päivä alkaa hirmu kylmänä, vaan pari astetta on ollut lämmintä kuulemma! Ihan saa kaivautua öisin syvälle lämpimiin heiniin, jotta pysyy lämpimänä ja saa kunnon unet. Kyllä tuo omistaja jo jotain puhui että kohtahan sen joulupukin tontut taas alkaa liikkua... Sillä on jo pitkä lista lahjatoiveita pukille, toivottavasti se muistaa olla kiltti! Tänne blogiinkin on joulukuun ajaksi jo alettu suunnittelemaan jotain erityistä, vissiin jotenkin tylsää tolla mun omistajalla? Jo joulua suunnittelee, vaikka tässä välissä ehtii tapahtua vaikka mitä! Sit ne on kans höpöttäny omistajan yhden kaverin kanssa jo ensi kesästä, kuulemma jotain suurta ja uutta luvassa! Siitä se kaiketi kirjoittaa vähän myöhemmin, kuhan mä nyt päästän sen koneelle..."


"Nää kuvat muuten, näihin liittyy yks juttu. Olin yhtenä iltana pihalla ihan tylsistyneenä istuskelemassa. Kaikki rotat oli jo menneet pesiinsä ja ei oikein edes huvittanut lähteä metsästämään. No, mä muistelin sit sitä yhtä tarinaa, missä on niitä leijonia, oisko ollut joku Leijonakuningas nimeltään? Mielikuvitus vetäisi mut mukanaan ja pian huomasin juoksentelevani pitkin ja poikin, ees ja taas puun runkoa pitkin... "

"Kuvittelin, kuinka olen leikkisä Simba pentu, joka lähtee kaverinsa kanssa seikkailemaan..."

"Yhtäkkiä, kuulemme kuinka kaukaa alkaa lähestyä puhvelilauma, ja pian se on ihan kohdallamme..."

"Joudumme pitämään kynsin ja hampain kiinni, ettemme putoa puhveleiden jalkoihin..."

"Huokaisemme helpotuksesta ja pääsemme kapuamaan Jylhäpuun tähystyspaikalle..."

"Tervehdys ystäväni! Olen teidän kuninkaanne, tervehtikää minua..."

"Mitä mitä? Ihan kuin ruokapurkki olisi auennut... sori alamaiseni,  nyt tuli kiire kuninkaankin pitää ehtiä syömään..."

"Vai olikohan se sittenkään ruokapurkki vai sittenkin puhvelin sorkan kalahdus...?"

lauantai 3. syyskuuta 2016

Yhtenä sumuisena aamuna


Kello on jotain kuuden ja seitsemän välillä. On melko viileää, varsinkin kun on juuri noussut sängystä. Pellon heinikko on täydessä kosteudessa ja sappaan kärjet kastuvat litimäriksi. On niin sankka sumu, että sitä voisi vaikka veitsellä leikata. Pian kuuluu kavioiden töminää ja sumusta esiin laukkaa ensin suurempi ja sitten pienempi hevonen. Täydellinen yhtälö, nouseva aurinko, sumu ja kaksi upeaa eläintä.







Jokaista yllä olevaa kuvaa on muokattu, koska muuten ne kaikki olisivat olleet jotain tätä luokkaa... Tästä näkee oikeasti millainen sumu tuona aamuna oli!

torstai 1. syyskuuta 2016

Loppukesän maisemia-kuvapostaus


1. Luontokuvausta on siis taas tullut harrastettua ihan vähäsen...

2. Tuli vihdoin ne ihanat oranssit auringonlaskut

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10. Taivaalle kannattaa oikeasti suunnata kamera aina kun auringo on painumassa mailleen, niin kivoja kuvia saa!

11.

12.

13. Tuonne vielä hepat laiduntamaan niin ai että.. Murmelit olivat kyllä jo tallissa nukkumassa...

14.

15. Pinkkejä muumipilviä

16.

17. Aamusumua

18.

19.

20

21.

22. Loppuun minun kuukuvausteni tuotos-johon olen aika tyytyväinen! :)

Mikä oli lemppari kuvasi? Oletteko te kuvailleet luontoa ahkerasti kesän aikana? :)