Kääpiöt ulkoilemassa

Koska kevät on jo pitkällä, päätimme tuoda pikkuiset kääpiömmekin käymään ulkona. Kaverit olivat vähän ihmeissään, kun tutun ja turvallisen Eemelin karsinan ovi avattiin, ja saikin juosta ihan minne halusi. Matka ulos kesti tosin aika pitkään, kun pikkuiset juoksentelivat tietenkin ympäriinsä katselemassa paikkoja. Lopulta molemmat kilit osuivat oikeaan oviaukkoon, ja sieltähän löytyi ihan uusi maailma, jossa on tilaa juoksennella.

No, joko me päästään ulos?

 Pihalla kääpiömme innostuivat juoksemaan entistä lujempaa. Kuvia ei kauhean hyviksi voi kehua, mutta kyllä niissä toivottavasti jokaisessa kili näkyy... Voisin melkeinpä sanoa, että vuohet ovat maailman hankalimpia kuvattavia!

Pikku Lilli vauhdissa

Vilikin juoksee, ja juokseekin muuten lujaa!

Hurja meno päällä :)

Lilli kohtaa Missen, joka aina juoksee kilien kanssa kilpaa

Misse toimi virallisena valvojana...

Eläinten kevät tunnelmia

Näin keväällä on ihanaa, kun voi päästää ensimmäisen kerran talven jälkeen esimerkiksi kanat ulos. Ja voi sitä riemua, kun vuohet pääsevät ulkoilemaan piiitkän talven jälkeen! Hevosetkin odottavat tietysti kevään ensimmäisiä ruohonkorsia ja selkää lämmittäviä auringonsäteitä. Kissat odottavat sitä aikaa, kun ei tassuja koko ajan palele, ja kun pääsee kieriskelemään ihanan lämpimässä hiekassa...  Tässä muutama kuva keväisistä eläimistä.

Tältä näytti vielä pari viikkoa sitten...

Ja tässä on tämän hetkinen näkymä!

 Eemelin lempipuuhaa on kelien lämmetessä päiväunien otto. Sónata toimii tietenkin vahtina. Kukapa nyt ei haluaisi ottaa pieniä torkkuja auringon paisteessa?

Rositasta keväällä on kaikkein kivointa ottaa aurinkoa

Tuore heinäkin kyllä maistuisi...

Eemeli haaveilee kesälaitumista...

Löytyisköhän täältä mutavellin joukosta tuoretta heinää??

Tätä kissat odottavat!

Havuviidakko kanamme :)

 Kanat ovat keväisin innoissaan, koska ne tietävät pääsevänsä ulos tonkimaan maata ja ottamaan aurinkoa ja hiekkakylpyjä. Ensimmäinen ulkoilu talven jälkeen on aina hyvin jännittävä...

Tytti ja Heta-äiskä ulkoilee

Vuorikiipeilijä Tytti

Tytille ulkoilut keväällä ei ole uusi asia. Itseasiassa Tytti on käynyt ulkona pitkin talvea, minkä ansiosta sillä on todella paksu turkki. Toisten vuohien kanssa Tytti ei sen sijaan ole koskaan ollut koskaan ulkona. Ainoastaan kerran Hetan kanssa, josta olikin kuva ylempänä.Saa nähdä, miten käy kun muutkin vuohet päästetään ulos...

Pikkuiset kääpiömmekin ovat kasvaneet hurrjasti nyt viikon aikana. Ulos ne eivät ole vielä päässet, mutta eiköhän viimeistään viikonloppuna jos on lämmintä. Menoa kyllä piisaa kavereilla, eikä aina meinaa Eemelin karsinakaan riittää, jos kilit oikein innostuvat juoksemaan...

Vilkas Vili ja Lystikäs Lilli

Pikku Vili, joka ei ole enää niin pieni...

Lilli ja Lumikki äiti halaavat <3

 Lillihän se suoritti jo ensimmäisen karkumatkansakkin. Kerran, kun tulimme äitini kanssa iltatallia tekemään, niin pikku Lilli hilmunen juoksi meitä vastaan. Ei ole kyllä sen jälkeen karkaillut, mutta vielähän se ennättää...

Vili haluaa juoksemaan!

Lilliki halluu juoksemaan!

Lilli ja Vili ovat nyt tämän viikon aikana oppineet juttelemisen jalon taidon, jos siivoan karsinoita kuuluu koko ajan kaksi pientä ja vaativaa ääntä viereisestä karsinasta. Ihme kyllä, niin tunnistan jo kumpi kili oikein määkäisee... Hankalaa se kyllä on, kun molemmilla on kuitenkin hirveän korkea ääni.
Lisää eläinten kevät tunnelmia viimeistään viikonloppuna!

Kääpiöt valloittavat maailmaa

Nyt on kulunut reilu viikko siitä, kun Lumikki teki maailmaan kaksi suloista kääpiötä. Kilit ovat jo sen verran reippaita, että uskalsimme ottaa ne juoksemaan hiukan isompaan tilaan, eli Eemelin karsinaan. Siellä on Sohvi ja Tyttikin juosseet ensimmäisinä viikkoinaan. Voitte varmasti kuvitella, millaista menoa on kun kaksi kymmenen päivän ikäistä duracel-kiliä juoksee villisti ympäri hevosen karsinaa. Siitä menosta ei muuten vauhtia ja huimapäisiä hyppyjä puutu!

"No, joko mennään??"

 Ennen kuin otimme kilit karsinaan, siivosin tietty ne. Siivouksessa tosin kesti tavallista pidempään, kun viereisestä karsinasta kuuluu vähän väliä pieni, käsekevä määkäisy. Vilihän se siellä yritti sanoa että nyt mennään jo juoksemaan! Lilli siskoa nukutti niin paljon, että sitä ei paljon näkynyt.

Pienet suuressa maailmassa

 Lopulta sain karsinat siivottua, ja nostimme kilit karsinaan. Aluksi ne olivat ihmeissään ja yrttivät syödä Eemelin kuivikkeita, mutta syöminen unohtui kyllä nopeasti, kun keksittiin miten hyvin karsinassa voikaan juosta.

"Ootas nyt sisko, mennään sittenkin tänne."

Vili suunnittelee seuraavaa liikettä

Pikku Lilli ilman päätä... Kiitos kameramiehelle... :)

 Pikkuiset juoksivat niin hurjasti, ettei niistä saanut oikein hyviä kuvia. Nyt ei sitten saatu yhtään hyppy kuvaa tai muutakaan hassumpaa kuvaa, mutta jospa saisin Adan ottamaan joku päivä parempia kuvia pienistä...

Kilimme (Sohvi ja Tytti) ovat molemmat olleet oikeita sylikilejä, eivätkä Vili ja Lilli ole poikkeus. Kaverit viihtyvät sylissä paremmin kuin hyvin, joten sylikuvia niistä kyllä saa niin paljon kun vain jaksaa ottaa. :)

Lilli Hilmunen sylissä <3

Vilperikin malttaa aina istua sylissä vauhdin keskellä

Vielä mahtuvat samaan syliin...

 Sellaista meidän pienet kääpiömme ovat touhuilleet, yritän saada lisää juttua lähiaikoina!