Lumikki ja kaksi kääpiötä

Kaikkihan tietävät sadun nimeltä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Meidän satumme nimi onkin Lumikki ja kaksi kääpiötä. Lumikki ei tyytynyt vain yhteen kääpiöön, eikä halunnut ihan seitsemääkään... Lumppa tekaisi maanantai iltana (10.3.) kaksi pikkuista kiliä!

Pieni suuri Vili ja ylpeä äiskä

 Saimme siis kaksi pienokaista talliimme. Kavereilla oli jo ensimmäisenä päivänä hurja meno päällä. :)Tässä on oikein reipas pukkipoika Vili. Vili on oikein suuri kokoinen ja koko ajan menossa.

Pikkuinen Lilli <3

 Toinen kili on pieni kuttu. Nimeltään Lilli. Lilli siksi koska toinen on niin pieni. <3

Lilli ottaa paljon mallia isoveljestään.

 Lillikin on melko reipas, mutta ei ole ihan yhtä paljon sylikili kuin isoveljensä.

Reipastakin reippaampi isoveikka

 Lilli tosiaan katsoo paljonkin mallia isoveljen touhuista, mutta joskus se vain katsoo, että mitä ihmettä se oikein touhuaa taas. Jos Lilli huomaa veikan olevan sylissä (jossa Vili viihtyy oikein hyvin...) sekin yrittää kömpiä syliin. Vielä on hiukan kömpelöä menoa, mutta ketterämmin Lilli ja Vili kulkevat kuin moni muu eläinvauva noin pienenä.

Menisinkö syliin vai en? Siinäpä vasta kysymys...

Minäki haluun sylliin!

Pikkuiset kolmen päivän vanhoina

 Kolmen päivän iässä kilimme hyppelevät jo niitä korkeammalle laatikon päälle ja loikkivat vadilta vadille, jos karsinaan on laitettu pesuvateja väärinpäin. :) Pikkuiset jaksavat juosta yllättävän pitkään, jos katsoo miten nuoria ne vasta ovat.

Reippaat pikkukilimme

Yhteiskuva pikku perheestä. Pienet on kuvassa puoli vuorokautta vanhoja.

Nyt riittää vilinää ja touhuamista vähäksi aikaa! Kirjoittelen varmasti lähipäivinä lisää Vilin ja Lillin touhuista.

Hevosten uudet vaatteet

Ennen joulua laitoimme hevosille tietenkin joulupäitset ja nyt kun on tullut vihdoin kevät, niin vaihdoimme heposille kevätpäitset.

Pollet vielä jouluisissa tunnelmissa...

...ja pollet kevät tunnelmissa!

Sónatan kevätilme :3

Ja Emppulin kevätkatse <3

 Sain Sónatalle uuden, hienon pinkin satulahuovan, jonka vaihdoin sille kevään kunniaksi. Eemelin satulahuopakin pitäisi vaihtaa, mutta en ole vielä ennättänyt.

Sónata ennen...

Sónata nyt.

Nyt olemme valmiita kevään tuloon! :)

Misukan leikkituokio

Misu on siitä hassu katti, että joskus se leikkii kuin pieni pentu, mutta joskus se vain vilkaisee tympääntyneenä kun yrittää edes vähän viihdyttää sitä. Tänään sain sen kuitenkin innostumaan hiukan leikkimään. Aloitimme ensin jalkapalloilulla. Yritin kertoa Misulle, että sen on tehtävä maaleja (eli saada pallo tunneliin) tai torjua jos minä yritän tehdä maalia, mutta Misuli ei oikein syttynyt ajatukselle. Kyllä se vähän palloa tassullaan viuhtoi, mutta ei Misustaa vielä kyllä kissojen Messiä tule...

Ai siis mitä tälle pallolle pitikään tehdä? Voisitkos toistaa?

 Yritin tosiaan selittää Misulle, että sen tulisi torjua kaikki minun tekemäni maalilaukaukset, mutta ilmeisesti Misu on liian hidas pysymään pallon perässä, tai sitten se ei oikein välitä jalkapalloilusta...

Oho, se taisi mennä maaliin!

Voihan pahus, ohi meni!

 Sitten annoin Misun yrittää tehdä maalia. Kyllähän Misu palloa vähän pyöritti, mutta pallo itsepäisesti vieri ohi maalin. Misua harmitti se niin paljon, että se halusi vaihtaa leikkiä jalkapallosta pallon piilotusleikkiin. Misu on tässä laijissa erityisen hyvä, ja tänäänkin Misu onnistui piilottamaan pallon niin, etten ehtinyt sanoa edes: "Kissa". Misu ei kyllä tiedä, että minä löysinkin pallon melko nopeasti. Misukka oli vain vierittänyt pallon matalan pöydän alle... Sinne jäi pallo ainakin vähäksi aikaa...

Yleensä pallonpiilotus on Misusta kivaa, mutta joskus vain ei oikein huvita...

Pallonpiilotuksen mestari :)

Misu käy varmistamassa, että onko se pallo täällä vai veinkö sen sittenkin jonnekkin muualle piiloon...

Kun pallo oli saatu piilotettua, Misu halusi leikkiä hiiren jahtausta. Misu pitää tästä leikistä erityisesti silloin, kun leikkikaluna on sen kaksivuotis syntymäpäivälahja, jonka olen itse omin pikku kätösin kisuille tehnyt. Hyvin se onkin kestänyt, nyt jo neljäs vuosi meneillään, mutta yhtenä iltana olivat kissat hiirulia repineet niin että siinä on nyt melkein nyrkin mentävä aukko, ja täytteet melkein pursuavat ulos. Hyvin sillä silti leikkii!

Oiii, miten kivaa!

Voisitko nyt vaan antaa sen hiiren mulle??

Leikin loppuun vielä yritetään taittaa lelulta niskat ilmeisesti potkunyrkkeilemällä... :)

Äää, anna se hiiri mull takas!!!

 Lopuksi otin Misulta hiiruliinin pois, niin sitä rupesi ilmeisesti ärsyttämään. Saimme kuitenkin sovittua, että leikkisimme taas huomenna lisää.