torstai 5. heinäkuuta 2018

Sittenkin kiva loman alku

Postaus on kirjoitettu jo juhannusviikolla, mutten ole ehtinyt julkaisemaan tätä aikaisemmin. Nyt siis luvassa hieman alkukesän kuulumisia!

Kuvat: Vilma
Kesä on mennyt ihan hurjaa vauhtia, ja tällä viikolla juhlitaankin jo keskikesää. Tuntuu, että vasta pari päivää sitten vielä päntättiin viimeisiin kokeisiin ja odotettiin, että pääsee lomailemaan. Nyt sitä on jo lomailtu parisen viikkoa, ja paljon on ehtinyt tapahtua.




Ennen loman alkua olin melko huolissani pienestä islantilaisestani. Sen talvella alkanut yskä pölyisten heinien takia oli kehittynyt tosi pahaksi, eikä kamala yht'äkkinen kuumuus yhtään helpottanut Sónatan oloa. Oli tosi inohttava suunnitella ihottumaloimen pukemista tammalle, kun toinen ihan huohotti yskän ja kuumuuden takia. Kun yskä ei lähtenyt millään kotikonsteilla, pyydettiin eläinlääkäri käymään. Kerrankin oli nopeaa toimintaa, ja jo samana päivänä Sonttu sai lääkkeet lääkäriltä, joka otti myös samalla reissulla ponista verikokeet, jotta nähtäisiin, oliko kyseessä jotain muutakin.



Lääkkeet alkoivat vaikuttaa tosi hyvin ja jo pari päivää lääkkeiden aloittamisen jälkeen poni alkoi olla oma pirteä itsensä ja se hengittikin jo ihan normaalisti. Verikokeissakaan ei näkynyt mitään kummallista. Voi sitä helpotuksen määrää, kun tamman kyljet eivät enää kohoilleet kohtuuttoman paljon! Kuukauden mittaisen tauon jälkeen kiipesin takaisin Sontun kyytiin ja kierrettiin pitkästä aikaa yhdessä tuttu ja turvallinen maastolenkki. Lomakin starttasi juuri sopivasti ponin tervehtyessä, niin päästiin touhuamaan hurjan paljon kaikkea kivaa heti loman alkajaisiksi!



Ihan ensimmäinen viikko kesäkuuta oli mulla tavoitteissa pitää oikeana tehoviikkona heppojen ja vuohien kanssa. Vietin nimittäin koko viime viikon rippileirillä isosena ja eläimet sai ihan totaaliloman. Alkuun en meinannut yhtään tykätä ajatuksesta lähteä viikoksi pois kotoa juuri loman alettua, mutta oli kyllä ihan huippu viikko!

Heti loman alkajaisiksi suunnattiin Eemelin kanssa ihan vaan kahdestaan lenkille ja sehän sujui ihan hirmu hienosti! Bucket listin yksi kohta siis jo täytetty! Empun kanssa ratsasteltiin ekan lomaviikon aikana paljon metsissä kierrellen vähän uusillakin poluilla. Metsäilyn ohessa pyörittiin myös peltokentällä vähän pallon kanssa ja ratsastaen.




Sontun kanssa tutkittiin jo ennen lääkekuuria uusia maastopolkuja talutellen, ja löydetiin ihan superihana reitti. Tuolla polulla kierrettiinkin pariin otteeseen heti loman alussa niin ponin kuin vuohienkin kanssa. Sontun kanssa seikkailtiin myös pariin otteeseen uittopaikalle (poni ei kauheasti ihastunut ajatuksesta kastella kavioitaan...) sekä vanhoille ja tutuille vauhtimaastoreiteille, missä käytiin laukkaamassa ihanan vauhdikkaita pätkiä pitkästä pitkästä aikaa. Ratsastuksien lisäksi lenkkeiltiin talutellen vieläkin paljon sekä pyörän kanssa. Tamma yllätti tosi positiivisesti, kun suunnattiin uudelle suunnalle pyörän kanssa ja se toimi kuin ajatus koko lenkin ajan.



Alkuun vaikutti kyllä siltä, että tästä kesästä ei tule mitään ponin sairastaessa, mutta ainakin meidän loman alku oli kyllä ihan hirmu kiva! Toivottavasti poniinin yskä pysyy nyt poissa ja saadaan nautiskella kesästä täysillä!

Meidän kaverikuvat nappasi äiti

<3

Miten sinun kesä on lähtenyt käyntiin? 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Keskikesän juhlaa

Tänä vuonna juhannusta vietetäänkin hyvin tuulisissa (miltei myrskyisissä) merkeissä ja muutama tunti tuli vietettyä ilman sähköjäkin! Eipä niitä kyllä näin keskellä kesää tarvitakkaan. Juhannuskukkakimpun keräämistä ei puhaltavat tuulet haitanneet, ja tänä kesänä kimpun kanssa pääsi juhannuskuviin Eemeli suuren turpansa kanssa. Näiden kuvien myötä toivottelemme kaikille
 oikein mukavaa ja turvallista juhannusta!

Eemeli: "Ihan kuin nenääni tulvisi kukkien tuoksua jostain..."

"Mitäs sulla täällä oikein on??"

"Annas kun katon vähän lähempää vielä, tuoksuu niiiin hyvältä!"

"No, c'moon, pidä ne nyt paikallaan!"

"Ihan tosi nyt ihminen, halusin vaan haistaa, en maistaa."

"Ai yritit mennä mua karkuun? Ei onnistu!"

"Ai et nää pitäs laittaa mun korvan taakse? Ootko ihan varma, tykkään  niistä enemmän turvan eessä."

"Noh jos nyt ihan pakko on ottaa musta nolo kuva kukat korvan takana, niin anna mennä. Haluun jo takas syömään."

"Noniin noniin, nyt voin mennä eiks niin? Ai vielä juhannuksen toivotukset.. Hyvää juhannusta!"

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kukkien keskellä

Meidän mäki oli pari viikkoa oikea kukkataivas. Ihan sama mihin suuntaan katsoi, näkyi siellä jonkinsortin kukkia enemmän ja vähemmän. Nauroin moneen otteeseen kuluneilla viikolla, että en kestä edes katsoa ulos kun siellä on niin nättiä ja tekisi vain mieli mennä kuvaamaan kukkia ja mieluiten vielä istuttaa jokin eläin värikkäiden kukkasien keskelle.

Puput oli tosi innokkaita, kun istutin ne keskelle voikukkapeltoa

 Mulla onneksi on aika yhteistyökykyisiä nelijalkaisia kavereita, jotka suostuu yllättävän kärsivällisesti kököttämään mitä kummallisimmissa kuvauspaikoissa. Muistikortti täyttyy nopeasti, kun kuvaat saman päivän aikana ensin vähän kissoja, sitten paria kania ja lopuksi vielä muutama heppakuva! Vähän kyllä nauratti, kun kuvaamataidon opettajani kysyi valokuvauskurssilla, kuvaanko ollenkaan meidän eläimiä. Noh tuota, viikonloppuna tuli sellainen 500 uutta kuvaa...



Varsinkin eräs pieni ja harmaa kissa on erittäin halukas istumaan kameran edessä. Se oikein naukuen juoksee perässä kameran roikkuessa kaulassani, ja kököttää juuri siinä, mihin sen pyytää. Omenankukkien ollessa kauneimmillaan, tartuin kameraan ja kissan namipussiin ja huikkasin Misun mukaan. Etsittiin kaikista kukkaisin puu, ja pyysin Misu kiipeämään oksalle poseeraamaan ja sehän teki työtä käskettyä! Ihan huippu ja hassu pieni kissa mulla, ei voi muuta sanoa!

Minä: "Istu siinä ja kattele johonkin!"
Kissa: "Okei!"

Bongasin heti tosi hyvän paikan kissalle, missä saisi kivasti kukkasia ympärille nätisti, harmi vain, että oksa oli sellainen, että kissa ei uskaltanut itse kiivetä sille.. Testasin, mitä tapahtuu, jos nostan Misun oksalle istumaan ja näinhän siinä kävi...

...käännös...

...ja asettuminen juuri oikeaan kohtaan, taitava kissa!

Siihen se jäi nököttämään juuri niinkuin olin toivonut

Misu ei hievahtanutkaan paikaltaan, vaikka kiersin sitä kuvaillen eri kulmista

Ylväs pieni leijona

Naapurit saattoivat hieman ihmetellä, kun kehuin ihan mahdottomasti Misua sen istuessa puun oksalla.. :D

Kissa: "Noniin, eiköhän nää riittäs jo..."
Minä: "Oota oota, vielä parisataa!"

Siinä se katti oli niin kauan, kun nostin sen alas oksalta.

Kukkaiskissa <3