tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mustavalkoista pohdintaa

 Tämä on nyt tällainen hyvin "synkkä" postaus, pelkkiä mustavalko kuvia! Jokin aikaa sitten näitä otin, ja en voinut olla julkaisematta näitä tänne blogiinkin... Ei tämä oikein kesään sovi tällainen synkistely, mutta itse tykkään niin paljon mustavalkoisesta, että oli vaan pakko ottaa nämä kuvat! Toivottavasti ette siis ihan masennu ja tylsisty näiden kuvien kanssa, on tulossa kuitenkin vielä paaaljon värillisempiäkin postauksia!

 Hyvänä mustavalkokuvauskohteena toimii yleensä meidän Misse tai Misu. Niistä on todella kivaa ottaa mv kuvia, kun kissassa itsessään on sekä tummempaa että valkoista. Vuohista oli myöskin todella kivaa ottaa tälläisiä 'tylsempiä' kuvia, niitä sitten hiukan myöhemmin! Hepat ovat harvinaisen haastava mustavalkokuvaus kohde, niissä kun ei ole muuta kuin tasaisen ruskeaa...

 Blogin päätähdet ovat hiukan ihmetelleet  ja pohtineet, kun blogin puolella on ollut aika hiljaista kommentointi laatikon puolella... Ei siis olla varmoja, onko kaikki kommentit, joita olette lähettäneet, tulleet bittiavaruudessa tänne saakka, mutta meille ei kyllä ole tullut yhtään kommenttia muutamaan viimeisimpään postaukseen. Voihan syy olla tietty ihan sama kuin itselläkin näin kesäaikaan, ei yksinkertaisesti ehdi kommentoimaan. Senpä takia eläimet olisivat todella iloisia, jos edes painaisitte aina joka postauksen alla olevasta tykkään- tai en tykkää- kohdasta. :) Sekin riittäisi aina kertomaan meille, mitä tykkäätte postauksista. :)


 Jokatapauksessa, on tosi kiva kun teitä lukijoita on noinkin paljon, kiitokset siis siitä!! :)


Pellolla aitojen sisäpuolella osa 2

Kuten edellisessä postausessa manitsinkin, rakensimme ihan oikean kokoisen kentän tuohon pellolle, jossa alkuun juoksuteltiin Sónataa. Kun juoksutukset oli hoidettu, ja polle oli nähnyt paikan läpikotaisin, miä loikkasin kyytiin. Alkuun mentiin ihan pitkällä ohjalla käyntiä, jonka jälkeen taidettiin ihan vaan ravailla vähän aikaa. Hepasta oli vaan tosi outoa olla pellolla ja vielä mennä kuin kentällä, joten se ei oikein suostunut ravaamaan... Kuitenkin saatiin ihan hyviä pätkiä ravia aikaiseksi ja sen jälkeen "ope", eli Vilma sano et tehkäähän vähän pohkeenväistöä, no mehän tehtiin!


Sónata: "Tää on niin outoa!!"


Pohkeenväistöt sujuivat oikein mainiosti, aina välillä taidettiin vain mennä jo avotaivutuksen puolelle... Kuitenkin, sivuttain liikuttiin joten se riittää meille! Sitten otettiin vähän pysähdyksiä ja voltteja kummallekin pitkälle sivulle, nyt ei vain voi sanoa, missä kirjaimissa, ne kun vielä meiltä puuttuu!
Sónata: "Onko meidän ihan pakko olla täällä?"
Voltit ja pysähdykset sujuivat varsin mallikkaasti, vaikka heppaa selvästi hiukan ihmetytti moinen toiminta, eihän näin olla ratsastettu häänellä piitkiin aikoihin! Sitten taas vähän ravailtiin molempiin suuntiin ja tehtiin jotain kiemurauran tapaista.

Kun olin todennut, että ei se Sonttu vissiin heitä selästään, vaikka ollaankin 'kentällä', uskaltauduin kokeilla nostaa laukkaa. Alkuun ei oikein tamma nostanut, paitsi silloin kun olisi pitänyt ravata... Kuitenkin, lopulta saatiin yhteisymmärrys asiaan ja 'lopputunnista' (mentiin ehkä puoltuntia..) saatiin ihan huippua laukkaa, juuri sopivan reipasta, mutta kuitenkin sopivan rauhallista.
Tästäkin kulmasta saatiin aikaan muutaman askeleen laukka

Ja tällä sivulla tulikin ihan kunnon laukka, ja ratsastaja oli niiin ylpeä hevosesta!

Kyllä tullaan varmasti menemään enemmänkin pellolla, tai tuossa kentällä siis, niin hyvin kyllä hevonen toimi! Pieniä epäilyjä tamman käytöksestä oli, mutta positiivisesti yllätyin kun hevonen toimi ja toimi Vilmallakin oikein hienosti! On se vaan tuo tamma kehittynyt ratsastaessa siitä, mitä se oli kun se tuli meille. Silloin se heitteli selästään minkä kerkesi jos yrittikään mennä kentällä. Tosin, yhteinen sävel on nyt vihdoin löydetty ihan kunnolla ja luottamus hevoseen on meikäläisellä melkein täydet 100%. Ja nyt sillä voi näköjään tehdä taas ihan mitä vaan, ja siitä on osoitus seuraavassa postauksessa, sitä odotellessa siis!
Näin kaunis poika meillä on, ja katsokaa miten hieno uusi otsapanta! <3
 Tähän postaukseen tungen nyt vielä Eemelin ratsastelujakin... Senkin kanssa ollaan edistytty sitten viime ratsastuspostauksen! Sen jälkeen kun kävimme äitini serkun kanssa maastossa ja menimme hurrjaa kiitolaukkaa pitkin metsätietä, kyselin heti häneltä kun hän meni Eemelillä, että kuinka teit sen, miten sait sen laukkaamaan??? No, hän neuvoi ja sen jälkeen ollaankin Emppulin kanssa laukattu enemmän kuin ikinä ennen!
 Olen joskus saanut Empun laukkaamaan ehkäpä ihan vahingossa muutamia askelia, mutta nyt on ihan oikeasti löytynyt se kauan kadoksissa ollut laukkavaihde, ja olen vaan niin iloinen! Epäilinkin, että laukannousu olikin kiinni vain tuosta otsapannasta, koska heti kun latettiin se sille, niin johan rupesi laukka nousemaan.. ;)
Ensimmäiset laukka-askeleet herra Eemelillä <3


 Nyt on meikäläisellä aika hyvä fiilis heppojen kanssa, molemmat hepat toimivat ratsuina tällä hetkellä oikein hyvin, paremmin kuin koskaan!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lisää peltoilua ja epätoivoinen uittoyritys



Kuten edellisistä postauksista olette saaneet lukea, olemme nyt Sónatan kanssa seikkaileet pellolle rakennetulla kentällä ees taas ja ympäri. Noh, eihän se nyt kivaa ole koko aikaa aitojen sisäpuolella mennä, joten ei muuta kuin isolle pellolle tuosta noin vain! :) tuona päivänä ratsastettiin sen verran aikaisin, että ei ollut juuri lainkaanörkkejä, ja polle saikin lomaa loimestaan, joka jätettiin talliin viilenemään... Minä menin ensin hetken aikaa pellolla, ihan vaan eessun taassun, ravailin yms. Jännityksellä sitten nostin ensimmäisen laukan (kotoa poispäin) ja yllätyin ihan hirmuisesti kun hevonen oli kuinolisi aina laukannut pellolla, ei minkäänlaisia pukkihyppyjä tai mitään. Kun laukka sujui kotoa poispäin niin hyvin, niin miksei myös kotiinpäin? Hiukan jännitystä oli meikäläisellä ilmassa, kun nostin laukan ja suuntana kotitalli, mutta taas hevonen vaan kylmänrauhallisesti laukkaa tasaista tahtia pitkin peltotannerta. Oli kyllä taas sen verran ylpeä ratsastaja että! :) tänään tosin ei mennyt ihan noin jyvin laukkailut pellolla, neiti meinasi ihan väkisinkin heittää alas, mutta onhan niitä päiviä ja päiviä, joskus sujuu ja joskus ei, eikö?
Nyt ensaa kuva tekstejä, kun tätkin postausta iPadilla kirjoittelen, muuta ehkä pärjäätte ilmankin! :)












Peltoilun jälkeen oli meillä Vilman kanssa tarkoitus lähteä "vaellukselle" jonka reitti kulki sellaisia polkuja, joita minä en ole ennen ratsain kulkenut. Vilma loikkasi Sontun kyytiinja minä talutin, koska kuljimme sellaista reittiä pitkin, että hevonen olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa. Vähän ravailtiin ja vauhtia kyllä löytyi! Yksi ojakin jouduttiin ylittämään, jotta päästiin takaisin tutulle ja turvalliselle mökkitielle. 
Retken loppupuolella oli aikomus kokeilla, suostuuko Sónata menemään viilentävään järveen, noh, vastaus on ei suostu!
Piŧkän aikaa maaniteltiin ja suostuteltiin, vaadittiin ja pyydettiin, muuta ei. Sonttu ei kavioitaan kastellut. Entinenomistaja kyllä muistaakseni kävi uimassa tamman kanssa, mutta siitä on sen verran aikaa, että voi olla, ettei polle enää suostu. No, joku toinen kerta sitten! Tästä sitten jatkettiin kotia, ja reilu tunti meillä taisi kaiken kaikkiaan mennä koko lenkkiin. Oikein mukavaa oli, täytyy joku päivä lisätä tähän reittiin vielä muutama lenkki lisää, jotta saa oikein kunnon vaelluksen! Koittakaa vielä vähän jaksaa lukea heppasista, nyt enää tällähetkellä luonnoksissa piilossa yksi heppapostaus, jospa sitten taas vaihteeksi muuta! 


Pellolla aitojen sisäpuolella osa 1

Rakensimme Vilman kanssa heinäpellolle ihan oikean kokoisen kentän. Heinät, jotka eivät koskaan tule pääsemään latoon liian märän sään takia, saivat väistyä kentän aitojen sisäpuolelta ja het samantien kun aidat olivat pystyssä, ei muuta kuin Sontun kanssa vaan sinne! Alkuun oli tarkoitus ihan juoksuttaa heppaa liinassa, mutta hevonen ei ymmärtänyt ideaa eikä ihminenkään ollut ihan perillä kuinka toimia, joten loppupelissään heppa sai juosta alkuravit ihan vaan irrallaan miun perässä. Juoksutuksen tarkoituksena oli näyttää hevoselle millanen paikka on kyseessä. Tähän postaukseen laitan vain  juoksutuskuvastoa, muuten olisi tullut kilometripostaus jos ratsastuksetkin olisin samaan laittanut...


Liinaa viedään...
Sónata on ihan aina kävellyt tarhassa perässä, jos niin vain on pyytänyt. Ja tietty jos lähden juoksemaan, polle ravaa korvat luimussa perässä. En yhtään tiedä, mistä tuo korvien luimuun laitto johtuu, mutta olen huomannut, että esim. Apassionatassa (jossa olen käynyt 2 kertaa) irrallaan ihmistä seuraavat hevoset pitävät myöskin korviaan luimussa... Olisikohan kyseessä joku alistumisjuttu vai? Sitä en tiedä. Joka tapauksessa tiedän sen, että Sonttu ei kuitenkaan ole millään lailla äkäinen, niinkuin korvat luimussa kulkevasta hevosesta voisi päätellä... :)

hevonen intaantui hiukan riehumaankin...


kyllä tuolla hepalla vissiin  kaikki on hyvin...?


Näköjään näissä kuvissa hevosella onkin korvat niin pystyssä kuin vaan voi olla... :D

Käyhän tämä hevisen juoksutus näinkin! :)

<3

Nyt olisi luvassa taas ihan hirmuisesti hevospostauksia, mutta on miulla juttua vuohistakin, ja tämän kuvan taka-alalla onkin teille pieni vihje tulevasta vuohipostauksesta... :)