Kuten edellisessä postausessa manitsinkin, rakensimme ihan oikean kokoisen kentän tuohon pellolle, jossa alkuun juoksuteltiin Sónataa. Kun juoksutukset oli hoidettu, ja polle oli nähnyt paikan läpikotaisin, miä loikkasin kyytiin. Alkuun mentiin ihan pitkällä ohjalla käyntiä, jonka jälkeen taidettiin ihan vaan ravailla vähän aikaa. Hepasta oli vaan tosi outoa olla pellolla ja vielä mennä kuin kentällä, joten se ei oikein suostunut ravaamaan... Kuitenkin saatiin ihan hyviä pätkiä ravia aikaiseksi ja sen jälkeen "ope", eli Vilma sano et tehkäähän vähän pohkeenväistöä, no mehän tehtiin!
 |
| Sónata: "Tää on niin outoa!!" |
Pohkeenväistöt sujuivat oikein mainiosti, aina välillä taidettiin vain mennä jo avotaivutuksen puolelle... Kuitenkin, sivuttain liikuttiin joten se riittää meille! Sitten otettiin vähän pysähdyksiä ja voltteja kummallekin pitkälle sivulle, nyt ei vain voi sanoa, missä kirjaimissa, ne kun vielä meiltä puuttuu!
 |
| Sónata: "Onko meidän ihan pakko olla täällä?" |
Voltit ja pysähdykset sujuivat varsin mallikkaasti, vaikka heppaa selvästi hiukan ihmetytti moinen toiminta, eihän näin olla ratsastettu häänellä piitkiin aikoihin! Sitten taas vähän ravailtiin molempiin suuntiin ja tehtiin jotain kiemurauran tapaista.
Kun olin todennut, että ei se Sonttu vissiin heitä selästään, vaikka ollaankin 'kentällä', uskaltauduin kokeilla nostaa laukkaa. Alkuun ei oikein tamma nostanut, paitsi silloin kun olisi pitänyt ravata... Kuitenkin, lopulta saatiin yhteisymmärrys asiaan ja 'lopputunnista' (mentiin ehkä puoltuntia..) saatiin ihan huippua laukkaa, juuri sopivan reipasta, mutta kuitenkin sopivan rauhallista.
 |
| Tästäkin kulmasta saatiin aikaan muutaman askeleen laukka |
 |
| Ja tällä sivulla tulikin ihan kunnon laukka, ja ratsastaja oli niiin ylpeä hevosesta! |
Kyllä tullaan varmasti menemään enemmänkin pellolla, tai tuossa kentällä siis, niin hyvin kyllä hevonen toimi! Pieniä epäilyjä tamman käytöksestä oli, mutta positiivisesti yllätyin kun hevonen toimi ja toimi Vilmallakin oikein hienosti! On se vaan tuo tamma kehittynyt ratsastaessa siitä, mitä se oli kun se tuli meille. Silloin se heitteli selästään minkä kerkesi jos yrittikään mennä kentällä. Tosin, yhteinen sävel on nyt vihdoin löydetty ihan kunnolla ja luottamus hevoseen on meikäläisellä melkein täydet 100%. Ja nyt sillä voi näköjään tehdä taas ihan mitä vaan, ja siitä on osoitus seuraavassa postauksessa, sitä odotellessa siis!
 |
| Näin kaunis poika meillä on, ja katsokaa miten hieno uusi otsapanta! <3 |
Tähän postaukseen tungen nyt vielä Eemelin ratsastelujakin... Senkin kanssa ollaan edistytty sitten viime ratsastuspostauksen! Sen jälkeen kun
kävimme äitini serkun kanssa maastossa ja menimme hurrjaa kiitolaukkaa pitkin metsätietä, kyselin heti häneltä kun hän meni Eemelillä, että kuinka teit sen, miten sait sen laukkaamaan??? No, hän neuvoi ja sen jälkeen ollaankin Emppulin kanssa laukattu enemmän kuin ikinä ennen!
Olen joskus saanut Empun laukkaamaan ehkäpä ihan vahingossa muutamia askelia, mutta nyt on ihan oikeasti löytynyt se kauan kadoksissa ollut laukkavaihde, ja olen vaan niin iloinen! Epäilinkin, että laukannousu olikin kiinni vain tuosta otsapannasta, koska heti kun latettiin se sille, niin johan rupesi laukka nousemaan.. ;)
 |
| Ensimmäiset laukka-askeleet herra Eemelillä <3 |
Nyt on meikäläisellä aika hyvä fiilis heppojen kanssa, molemmat hepat toimivat ratsuina tällä hetkellä oikein hyvin, paremmin kuin koskaan!
Tosi kivoja kuvia, ja selvästi yhteistyö on kehittynyt molempien heppojen kanssa. Olet kyllä niin onnenpekka, kun voit ratsastella ja puuhata heppojen ja muiden eläinten kanssa mielin määrin. :) Tosin onhan niistä paljon työtä ja huoltakin, mutta ihania varmasti nuo karautteluhetket ja lämpimät turpapusut. <3
VastaaPoistaKiitos, huomaa kyllä itsekkin kuinka kauheasti on kehittynyt varsinkin Eemelin kanssa, nyt kun olen ratsastanut sillä niin paljon. Joo, työtä piisaa, mutta hepat ja muutkin elikot aina palkitsevat siitä työstä tuollaisilla onnistumisen hetkillä :)
Poista